Tehtäväsi, jos siis sen hyväksyt
Civilizationissa pelaajan on määrä valita yksi valtionpäämies historian suurmiesten ja -naisten joukosta. Valittavina on mm. Aleksanteri Suuri ja Kreikka, Gandhi ja Intia, Mongolia ja Tsingis Khan sekä Isabella ja Espanja. Jokaisella valtionpäämiehellä on omat erikoiskykynsä tai -joukkonsa. Kun johtaja on valittu on aika lähettää uudisasukkaat luomaan ensimmäisiä kyliä ja luovia kuningaskuntaansa läpi historian kohti mainetta ja kunniaa!
Civilizationin voimavara on sen monipuolisuus. Tehtäväsi varrella tulet rakentaneeksi lukuisia maailmanihmeitä, jotka palkitsevat rakennuskaupunginsa kivoilla bonuksilla. Lisäksi saatat löytää eri maailmanuskontoja ja voit vaikka aloittaa ristiretken harhaoppisten käännyttämiseksi. Saatat käydä tiukkoja diplomaattisia neuvotteluja kilpailevien sivilisaatioiden kanssa, omien etujesi turvaamiseksi. Tässä vain muutamia esimerkkejä pelin monimuotoisuudesta. Myös voittoon on useita teitä aina maailmanvalloituksesta uskonnolliseen tai kulttuurilliseen voittoon. Parhaimmillaan voittoon voi päästä nostamatta kertaakaan sotakirvestä esiin.
 |
| Omaa valtakuntaa reunustavat kulttuurirajat määräävät valtakuntasi laajuuden. (en.wikipedia.org) |
Civissä et ole yksin. Pelatessasi peliä yksin- tai moninpelinä saat vastaasi kilpailevia sivilisaatioita, jotka myös haluavat laajentaa valtakuntaansa ja kamppailla samoista resursseista. Iso osa pelistä muodostuukin siitä miten päätät suhtautua näihin muihin valtioihin. Näetkö ne uhkakuvina vai eheän yhtenäisen maailman mahdollisuutena. Näiden maiden kanssa voi neuvotella erillisessä diplomatia-ruudussa, jossa voi kysellä kuulumisia, julistaa sotia tai rauhan, kaupitella resursseja ja jopa ruveta toisen sivilisaation vasalliksi. Valtaa pitävien suurmiesten väliset suhteet elävät jatkuvasti pelin saatossa ja suhtautuminen toiseen maailmanmieheen saattaa olla mitä tahansa inhon ja mielissään olemisen välimaastosta.
Tekoäly pelaa varsin järkevästi pelilaudalla ihmistä vastaan tarjoten kiitettävän vastauksen. Diplomatian kiekurat sen sijaan tuntuvat välillä olevan liian ylivoimaiset, mutta nekin on helppo kuitata valtionpäämiesten ailahtelevien mielialojen piikkiin. Kun sota lopulta syttyy on taistelut käydään pelilaudalla liikkuvilla yksiköillä yksinkertaisella mutta moniulotteisella kivi-paperi-sakset-mallilla. Myös taistelun maaperä vaikuttaa suojaamalla omia ja vihollisen joukkoja maaperän rakenteesta riippuen.Vaikka systeemi toimiikin 95% aukottomasti välillä tulee vastaan lapsuuksia, jossa barbaari lyö puunuijallansa tulevaisuuden tappajarobootit laudalta. Onneksi nämä ovat kuitenkin vähissä, joten strateginen aspekti nousee arvoon arvaamattomaan.
 |
| Civilization IV jaksaa viehättää vielä 10 vuoden jälkeenkin. (2kgames.com) |
Joka kerta Civiä pelatessani yllätyn siitä kuinka koukussa olen peliin. Ensimmäisen kerran se iski jo päivänä jolloin ostin pelin. Pelasin peliä ja pärjäsin niin ja näin, ja kun lopulta tuli aika laittaa mylly kiinni huomasin sen olevan aika kehvelin hankalaa. Mielessäni tykytti ajatus: "Vielä yksi vuoro..." ja siitä se sitten alkoi, pidemmät Civi-maratoonit. Oman valtakunnan kun haluaisi pelata samantien alusta loppuun aina antiikista tulevaisuuteen, yhdeltä istumalta. En tiedä täysin varmasti että mistä se johtuu, mutta jotain pelintekijät ovat tehneet oikein.
Ikääntyminen ei peliä pahemmin vaivaa, sillä peli on edelleen varsin näpsäkännäköinen. Ainoa miinus on jotkut vähän kulmikkaat yksiköt. Äänimaailma hivelee myös korvia eri ajanjaksojen mukaan teemoitetulla soundtrackilla. Aivan kuten useimman loistavat strategiapelit, niin Civilizationkaan ei ikäänny se paranee. Modaajat ovat luoneet peliin myös kaikenlaista kivaa, mutta itse en ole ehtinyt tätä puolta vielä tarkastamaan. Pääpeli on pitänyt kiireisenä! Peliä onkin yhtä helppo suositella strategian faneille nykyään kuin jo 10 vuotta sitten.
Arvosana: (PC:llä)
9/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti