Mielestäni videopelien ei tarvitse olla läheskään aina fotorealistisia, synkän tummanpuhuvia ja suoraan sanoen harmaita, niin ulkoasultaan kuin sisällöltäänkin. Päinvastoin, sarjakuvamainen grafiikka tekee pelistä tietyllä tavalla ajattoman kauniin, sen viehätys ei paljoa vuosien varrella ropise. Se ei myöskään tarvitse alustakseen välttämättä sitä kaikista tehokkainta ja uusinta rautaa.
 |
| Budo Tenka 3:sen mättö on ihan kuin DBZ:ssa. (ign.com) |
Budokai kolmonen on DBZ-fanin aarreaitta ja omasta mielestäni sarjan ykkönen. Peli sisältää likipitäen kaikki mahdolliset ja mahdottomat DBZ-hahmot, muodonmuutokset ja muut sarjalle uskolliset kilkkeet. Pelitiloista löytyy ne genrelle olennaisimmat ja muutama ylläri esim. Pelihahmon kehityssimulaattori (Dragon Sim) ja tarina-tilan What If-skenaariot, unohtamatta World Tournament-tilaa. Pinnan alta löytyy kuitenkin yksinkertainen mutta toimiva 3D-taistelupeli.
Veikeä ja värikäs grafiikka koristaa hahmoja. Niin erikoisliikkeet kuin hahmojen mäiskintä muutenkin on kuin anime-sarjasta napattua! Kaiken kruunaa sarjalle tutut ääninäyttelijät (, jotka saa muuten englanniksi tai japaniksi!). Miinuksena mainittakoon paikoitellen melko tylsät ja yksityiskohdattomat taisteluareenat (, jotka tosin hajoavat mukavasti!) ja se että osa taistelijoista tuntuu melko samoilta (annettakoon sekin anteeksi, kun miettii paljonko niitä on).
 |
| Red Steel 2:sessa on katanalla työtä! (engadget.com) |
Villiä länttä, katana-meninkiä ja sarjakuvagrafiikkaa sekoitteleva Red Steel 2 on varsin mielenkiintoinen kuriositeetti nintendomaisten Wiin pelien joukossa. Tarina vie päähenkilön (oman avatarisi) cyberpunk-henkisen villinlännen läpi selvittäen kuka olet ja miksi olet sinne päätynyt. Syvällisiä tarinankaaria on turha odottaa, pääosassa on pelimekaniikka.
Wii-remoten heiluttelulla on onnistuttu luomaan melkoisen hyvin toimiva paketti. Motionplus-lisäpalikkaa hyödyntävä peli yhdistelee katanamäiskeen ja pyssynpaukkeen saumattomasti. Räiskintäjuhla toteutuu remoten nappia naksuttelemalla ja vihuja maalaamalla, parhaaseen raideräiskintä tyyliin. Katana taas viuhuu remote-kapulaa heiluttelemalla. Alussa paikoin kiikkerältä tuntuneeseen aseella tähtäilyynkin tottuu ja katana-hipat ovat parhaimmillaan todella tunnelmallisia. Lyhyesti sanottuna, homma toimii ja Red Steel 2 on kokeilemisen arvoinen.
3) XIII
Red Steel 2:sen jalanjäljissä kulkeva, astetta synkempi, vakavampi ja länsimaalaisempi tuotos on agenttiräime nimeltä XIII. Muistinsa menettänyt agentti Kolmetoista herää hämärän rajamailta hiekkasärkältä. Pian homma menee kuitenkin puihin, kun agentti saa niskaansa salamurhaajat ja salaperäiset apurit, jotka tuntuvat tietävän XIII:sta aina enemmän kuin kaveri itse. Merkitty mies on lavastettu mm. USA:n presidentin salamurhaajaksi ja ajojahti on alkanut.
Toisaalta paketista löytyy muutamia ongelmiakin. Paikoitellen heittelevä (ja pahimmillaan hampaita kiristävä) vaikeustaso rikkoo pelin rytmitystä pakottaen pelaajaa hinkkaamaan toistuvasti samoja kohtia. Eikä asiaa auta ajan hengen mukainen tallennuspisteissä pihtailu. Vaikka tarkistuspisteitä välillä viliseekin, tallentamaan pääsee vain tasojen välissä.
Itse pelimekaniikka sen sijaan sekoittelee perusvarmaa FPS-toimintaa muutamalla agenttijipolla. Mukaan mahtuu niin kiipeilykoukun käyttöä talvisissa maisemissa kuin panttivangin pelastusta. Kokonaisuuden kruunaa sarjakuvamainen ulosanti, joka tekee muuten melko keskinkertaisesta pelistä pykälän verran kiinnostavamman. Lisäbonusta satelee moninpelin matseista, joihin on mahdollista ympätä botteja mukaan. Ominaisuus jota ei nykyräiskinnöissä enää turhan usein näe. Kokonaisuutena XIII tarjoaa uteliaalle pelaajalle jotain astetta mielenkiintoisempaa. Tässä jos jossain olisi HD-remaken paikka. Ubisoft hoi!
 |
| XIII, FPS agenttijännäri. (en.wikipedia.org) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti