Call of Duty-peli ja hyvä yksinpelikokemus...Valtavirran mielipide tuntuu olevan että nuo kaksi asiaa eivät kohtaa. Itse olen eri mieltä. Itse asiassa menen jopa pidemmälle: Pelaan Call of Duty-pelejä VAIN yksinpelikokemuksen vuoksi. Moninpeliin en ole koskenut kuin bottihipan muodossa (nautittavaa sekin) ja satunnaisesti MW3:sen Survivalin Co-op-hengessä. Omasta hyllystäni löytyy Call of Duty Modern Warfare-pelit (kaikki kolme), molemmat Black Opsit, Ghosts ja World at War. Tässä käsittelen kuitenkin kolme huomionarvoista merkkitapausta, kerron hukatusta potentiaalista, loistavista pelitiloista ja yksinpelikampanjoiden vaiheista.
 |
MW3:sen juggernautit heittivät kapuloita rattaisiin Survival-tilassa.
(youtube.com) |
1) Oma henkilökohtainen lempparini Call of Dutyn ei-kampanja-yksinpelistä lankeaa Modern Warfare 3:selle. Ehkä osa syy tähän on se että se on myös ensimmäinen pelaamani COD-peli. Sen Spec-Ops-tehtävät ja Survival-tila vaan toimivat vuodesta toiseen, ei turhan isoina annoksina kuitenkaan. Lisäksi mapit ovat (muutamaa samankaltaista lukuunottamatta) loistavia ja, ennen kaikkea, niitä on paljon! Spec-Ops-tehtävissä taas riittää itselläni vielä ruodittavaa, kun en ole kaikkia läpäissyt, miinuksena tähän on se että osa on pääpelin tarinan kopioita (tai melkein). Pinkasta löytyy myös Chaos-pelitila, joka on jostain kumman syystä rajoittunut vain ensimmäiseen neljään kenttään. Jos Chaos-tila olisi saatu osaksi myös muita MW3:sen kenttiä se olisi tehnyt pelimuodosta selkeästi pidempi-ikäisen. Tähän loppuun on vielä pakko mainita että löytyypä MW3:sesta varsin messevä kampanjakin, jossa pannaan Makarovin juonittelut kesälomalle, pysyvästi.
 |
| Black Ops 1 tarjoili parhaan tarinan. (forbes.com) |
2) Takaumien siivittämänä etenevä Call of Duty: Black Ops kertoo kuinka Alex Mason pisti neukkuja silmien väliin kylmän sodan hengessä. Läpi käydään niin Vietnam, Castro, Kennedy ja ne pakolliset kemialliset aseet. Peruspalikat ovat siis kohdallaan. Tämän pelin juonesta täytyykin sanoa että se piti pelaajan mielenkiinnon poikkeuksellisen hyvin yllä trillerimäisellä rakenteellaan, joka paljastaa pala palalta Masonin menneisyyden vaiheita. Ja mahtuupa mukaan muutama vinkeä juonikäännekin. Lopulta saamme selville miksi Mason oli joutunut kuulustelutiloihin kidutettavaksi, mistä peli siis alkaa. Tähän päälle vielä perustoimiva botti-mättö ja Zombie-tila niin paketti on kasassa. Black Ops 2 oli sekin varsin vakuuttava (erityisesti botti-pelinä), mutta hukkasi osan ykkösosan jännitteistä siirtäessään kampanjan lähitulevaisuuteen.
 |
| Ghostsissa oli potentiaalia. (geeky-gadgets.com) |
3) Ironisesti, yksi parhaista botti-yksinpelikokemuksista minulla on ollut Call of Duty Ghostsista, joka kärsii pienistä mutta toisinaan rasittavista framerate-ongelmista, jolloin peli "nykäisee" muutaman ruudun verran eteenpäin. Ja COD:in tapaisessa nopeassa räiskinnässä se muutama ruutu voi olla toisinaan elämä tai kuolema. Asiaa on jonkin verran korjailtu patcheilla ja päivityksillä, mutta ongelma ei ole vieläkään täysin poistunut (eikä varmaan poistukaan). Season Passin ostaneena myönnän pienoisen pettymyksen tunteen rinnassani, kun miettii miten hyvin muut COD:it rullasivat yksinpelinä. Kun nämä asiat unohdetaan niin Ghosts tarjoaa kuitenkin melkoisen mielenkiintoiset (vaikkakin turhan isot) kartat ja tärkeimmät pelimuodot (miinus Survival, joka oli korvattu Safeguardilla ja Zombiet Extinctionilla). Niin ja olihan siinä tarinatilakin! Sisäistä COD-faniani raastaa ajatus hukkaan menneestä potenttiaalista näin runsassisältöisen pelin kohdalla...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti