22. heinäkuuta 2015

Keskinkertaista parempaa

Toisinaan tulee vastaan pelejä, joissa löytyy kaikki keskinkertaisen kikkareen elementit, mutta jokin seikka pelin pelimekaniikassa, grafiikassa, äänimaailmassa, juonessa tai jossakin muussa, erottaa pelin harmaasta massasta. Alle olen listannut kolme esimerkkitapausta tällaisesta. Kuin kohtalon oikusta kaikki kolme näyttävät olevan vielä lisenssipelejä!

Road Rage tihkuu vauhtia ja vaarallisia tilanteita. (youtube.com)
The Simpsons: Road Rage
En tiedä mistä aloittaisin. Kertoisinko rikkaasta Simpsos-lisenssin viljelystä, TV-sarjan alkuperäisten ääninäyttelijöiden mahtavasta hyödyntämisestä, cell shading-sarjakuvamaisesta grafiikasta vai siitä että tämä on (jo sinänsä mainion) Crazy Taxi-pelisarjan klooni, Simpsoneilla. Peli oli jopa niin täydellinen Crazy Taxi-klooni että se piti vetää myynnistä ennen aikojaan oikeusjutun uhalla. Kreisit Springfieldin kaupunki- ja esikaupunkimiljööt toimivat noin parin kymmenen Simpsons-hahmon leikkikenttänä, heidän yrittäessä luovia taksibisneksessä. Tavoitteena on siis kuskata asiakkaat pisteestä A pisteeseen B, keinoja kaihtamatta. Miinuksia satelee ainoastaan kiikkerähköstä ohjauksesta, johon kyllä tottuu jos niikseen tulee. Simpsons-pelien parhaimmistoa.

Wolverinen elämä on veitsenterällä. (chalgyr.com)
X-Men 2: Wolverine's Revenge:
Ryhmä X:n yksinäinen susi, Wolverine, on pahassa pinteessä. Hänen ruumiistaan löytyy tappajavirus, joka meinaa nitistää mutantin 48 tunnissa. Lisäksi vanhatkin viholliset tuntuvat olevan kintereillä. Wolverine's Revenge on pelihahmolleen uskollinen toteutus. Hahmon veitsenterävien kynsien, superaistien ja automaattisen parantumisen kyky on tuotu helposti pelaajan saataville.

Pelimekaniikoissa sekoitetaan hiipimistä ja taistelua. Ja onpa mukaan heitetty muutamat vaihtoehtoiset asutkin Wolverinelle. Satunnaista turhautumista lukuunottamatta kasassa olisi voinut aikoinaan olla hittipelin ainekset. Nyt kyseessä on vain astetta kiinnostavampi lisenssipeli, jonka taistelumekaniikasta löytyy mm. Batmanin Arkham-sarjamaisia munakkaita takedowneja. Lisäpisteitä ropisee Mark Hamilin roolisuorituksesta Wolverinen äänenä.

Quantum of Solace oli positiivinen yllätys. (playstationlifestyle.net)
007: Quantum of Solace:
Tämä peli parsii yhteen kaksi Bond-leffaa: Casino Royalen ja sen jatko-osan: Quantum of Solacen tehden pelin, joka on sisältönsä puolesta parempi kuin kumpikaan leffa, omillaan. Ensimmäisen persoonan räiskintää ja kolmannen persoonan suojan takaa kyykkimistä yhdistelevässä pelissä on rytmitys kohdallaan. Jopa väliin singahtavat Quick-Time-nyrkkirysyt ovat nautittavaa katsottavaa ja niin helppoja ettei pelaaja pääse turhauttamaan. Ja onpahan peli paikoin jumalattoman komeakin!

Ainoat valituksen aiheet tulevat nopeasti eteenpäin hyppivästä juonesta, joka hankaloittaa lähinnä niitä jotka eivät ole kyseisiä leffoja nähneet. Hahmojen taustoja ja motivaatioita kun ei turhan paljoa selitellä. Kannattaakin siis töllöttää leffat vielä kertaalleen läpi ennen pelin koluamista, saat paljon enemmän irti pelistä. Toinen vikatikki on pelin lyhykäisyys. Tehtäviä on vähän katsoo sitä miltä kantilta tahansa, olkoonkin että niistä löytyy mm. takaa-ajoa ja räiskintää. Mielenkiintoisin kuriositeetti on myrkytetyn Bondin ohjaaminen kasinon pelipöydästä parkkipaikalle, hallusinaatioiden siivittämänä. Lisäplussia satelee siitä että pelintekijät ovat tajunneet jättää autoilu-ynnä muut kikkailukohdat pois pelistä. Saat siis vihdoin olla Bond, James Bond.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti