CIB vai Loose, Käytetty vai Uusi

CIB:tä parhaimmillaan. (ebay.com)

Termit tutuiksi!
CIB (= Complete In a Box) eli täydellinen pelipakkaus on monien keräilijöiden unelma, haave ja tavoite, Graalin malja. Pakettiin sisältyy niin kansilehtiset, ohjeet, pelilevy, kotelo kuin muut sälät mitä pelin mukana on tullut (esim. kartat, julisteet, tarrat). Mutta varoituksen sana! Kaikenlaisia venkuloita on nimittäin liikenteessä ja CIB ei aina ole CIB. Joskus suostun tekemään kompromissin, jos peliä myydään CIB:nä mutta ostajan pirulainen on mennyt ja vaihtanut kokonaisuuden toisenlaiseen (usein PC-pelin tai DVD-leffan) koteloon. Joku perfektionistisempi saisi varmaan vastaavasta vilungista hepulin!

Näyttääkö pelikokoelmasi tältä? (Pinterest.com)

L (= Loose) eli irrallinen CD-levy taas on monien kaltaisteni keräilijöiden epäarvo. Epämääräisesti säilytetty ja kuljetettu peli herättää usein hyvin vahvoja negatiivisia tunteita jo ostohetkellä. Näissä tapauksissa kannattaakin tarkistaa tuotteen kunto, jos vain mahdollista, extrahuolellisesti ennen ostopäätöstä. Erityisen yleisiä L-merkkisiä tuotteita ovat kasettipelit (eli NES, SNES, N64, GBA, DS jne...), joissa pelien alkuperäiset kotelot ovat ajanmyötä hajonneet tai hävitetty ja pelejä on säilytetty jälleenmyyjiltä ostetuissa useamman pelin säilytyskoteloissa, tai missä milloinkin. Loosen eduksi on kuitenkin luettava usein halpa hinta ja joskus jopa piirun verran halvempi toimitus maailmalta, pienemmän kokonsa vuoksi.

Hyvin käytetty kuin uusi
Itse ostan pelini yleensä käytettynä, lähinnä taloudellisista syistä. Ainoat poikkeukset sääntöön ovat pelit, joista haluan esim. pelin mukana tulleen DLC-koodin (esim. Metal Gear Rising: Revengencen Gray Fox-koodi, joka tuli myöhemmin PSN-kauppaankin). Leijonanosa omistamistani peleistä on kuitenkin käytettyjä. Käytettyjen pelien kynnyskysymys onkin keräilijän silmissä kunto (ja tietenkin hinta). Melkein tai täysin neitseellisessä kunnossa olevat CD-levyt ovat ilo silmälleni ja sata kertaa tärkeämpi asia kuin se onko pelit esim. pakattu alkuperäisiin koteloihinsa. Kätetyt pelit irtoavat myös halvalla, aina muutamasta eurosta muutamiin kymppeihin. Harvinaisemmista eepoksista saa pulittaa usein enemmänkin, jos niitä edes löytää. Hintahaarukkaa siis löytyy ja parhaat viedään päältä!

Käytetyt pelit ovat uusia huokeampia,
mutta pelien kunnoissa on eroja. (ryot.org)

Uusi taas on aina uusi. Uudessa on kuitenkin puolensa. Virheetön kunto, kaikki mahdolliset latauskoodit mitä pelin mukana tulee sekä muu sisältö ohjeita ja alkuperäistä kantta myöten on selviö. Kuulostaa ihanteelliselta, näin keräilijän perspektiivistä. Toiset videopelikeräilijät vannovatkin uusien pelien nimeen ja ostavat nimenomaan ja vain niitä. Näin itsekin tein joskus nuoruusvuosina, kun käytetty oli kirosana. Uudet pelit tuppaavat vaan maksamaan nykyisin mansikoita. Uudesta kiekosta saa pulittaa 60-80:een euroa ja siihen vielä limited-, collector's- ja steelbook-editionien lapinlisät päälle. Juuri tästä syystä vain viitisen peliä noin kahdensadan videopelin kokoelmastani ovat uusia. 'Nuff said.