Batman: Arkham Unhinged-sarjakuva osa 1

Neljään albumiin jaettu sarjakuvasarjan tarkoitus on taustoittaa taannoin ilmestyneen menestyspelin, Batman: Arkham Cityn, hahmojen taustoja, motiiveja ja syventää heidän tarinaansa. Tällä kertaa käsittelyssä on Arkham Unhingedin ensimmäinen osa. Erityisesti vaikutuksen teki näiden sarjakuvien leiskuvat värit ja loistava piirrosjälki. Todella korkealaatuista työtä!

Inside Job
Harvey Dentin (alias Two-Facen) ja Catwomanin ovat viimeiset vapaalla jalalla olevat rikolliset Gotham Cityssä. Muut superroistot on jo onnistuttu sulkemaan uuden supervankilan, Arkham Cityn sisään.

Observations
Arkahm Cityä johtava Hugo Strange on myös julistanut ajojahdin, jonka tarkoituksena on saada paitsi kaikki rikolliset Arkhamin muurien sisään niin myös Batman.

Ruffled Feathersissa Joker ja Harley ottavat
yhteen Penguinin kanssa. (dynamicduoreviews.blogspot.com)

Ruffled Feathers
Penguin kertoo takauman kautta kuinka hänellä meni aikoinaan sukset ristiin Jokerin ja Harley Quinnin kanssa hänen ravintolansa, Iceberg Loungen avajaisissa.

Surgeon's General, Three's A Crowd, Glacial Speed
Ensimmäisessä lyhyistä tarinoista Hugo Strange kuulustelee rikollista, joka on joutunut Batmanin hyökkäyksen kohteeksi. Strange huomaa kuinka monet rikolliset ovat kokeneet Batmanin samalla tavalla mutta muistavat hänet hyvin eri tavalla.

Toisessa tarinassa selviää kuinka Harley Quinn suhtautuu Jokerin hankkimaan Ventriloquistilta anastamaansa nukkeen, joka tuntuu saaneen Jokerin huomion osakseen.

Kolmannessa tarinassa näemme Batmanin ja Mr. Freezen raivoisan takaa-ajon Gothamin kaduilla. Lisäksi selviää kuinka Mr. Freeze joutui Hugo Strangelle hommiiin kehittelemään sarjan lääkkeitä ja seerumeja Arkham Cityn tarpeisiin.

Separation Anxiety
Albumin viimeinen tarina on ehkä sisältönsä puolesta se messevin. Se kertoo kuinka Joker onnistui hankkimaan itsellensä toisen Abramovichin kaksosista. Toinen kaksosista kipataan Penguinin rappusille. Tarinan lopussa vilahtaa myös tohtor Thomas Elliotin (alias Hush).

(arkhamcity.wikia.com)

15 Years After: Heroes of Might and Magic III: Complete

Johdanto
Eli nyt olisi tarkoituksena aloittaa uusi artikkeleiden sarja, jossa pureudun 5,10,15 tai jopa 20 vuotta sitten tehtyihin peleihin ja pelisarjoihin. On tullut aika tarkistaa onko mestareiden tenho säilynyt ja vieläkö vanha jaksaa viehättää. Pelkkä ajatuskin saa sisäisen nostalgikkoni sukat pyörimään jalassa ja pelihousujen puntit tutisemaan! Sen enempää empimättä tartun ensimmäiseen kuumaan perunaan: Heroes of Might and Magic 3: Complete PC:lle.


Päättymätön tarina
Harvaan peliin on ahdettu sisältöä kaksin käsin, mutta Heroes of Might and Magic 3:sen Completessa sitä on! Kaksi lisäosaa ja pääpelin sisältävä paketti pitää sisällään satoja skenaarioita, kymmeniä kampanjatehtäviä ja kourallisen erilaisia rotuja, joilla taistella fantasiamaailmassa. Edutukseen kuuluu niin ihmiset, örkit, haltiat ja kääpiöt kuin demonitkin. Jos tämä ei vielä riitä niin mukana tulee helppokäyttöiset työkalut, joilla kaltaiseni kädetön kohmelokin osaa luoda varsin kuranttia lisäsisältöä. Jos ei itse halua lähteä luomistalkoisiin niin huoli pois! Fanien tekemiä karttoja löytyy netistä tuhansittain, aina historialliselta pohjalta Taru Sormusten Herraan asti.

Vuoropohjaista strategiaa ja roolipeliä sekoittava konsepti toimii kehvelin hyvin. Tavoitteena on rakentaa omana tukikohtana toimiva linna täyteen kukoistukseen, kasvattaa armeija, vallata vihollisten linnat, etsiä aarteita ja tehdä questeja. Tekemistä piisaa uskomattoman laajoissa maailmoissa, joissa voitonehdot vaihtelevat aina tietyn sankarin kukistamisesta aikarajan umpeutumíseen tai jonkin hirviön nitistämiseen. Peliä voi pelata aina puhtaasti roolipelinä hirviöitä mätkien, parempia kamoja haalien ja sankariaan kehittäen. Toisaalta voit olla oiva strategisti hamstrata itsellesi tärkeimmät resurssit ja käydä kaupppaa niistä liittolaistesi kanssa. Jotkut taas haluavat tutkia maailmaa ja löytää salaisuuksia. Voittoon on monta tietä ja Heroes ei pakota ketään valmiiseen muottiin.

Pelimaailma on täynnä kaikkea
kivaa ja kimmeltävää! (gamehubcentral.com)

Ken miekkaan tarttuu...

Yhteydenotot selvitetään taistelukartoilla. (gamespot.com)

Kun eri valtakuntien sankarit kohtaavat pelilaudalla peli siirtyy heksoilla kukitetulle taistelulaudalle, jossa sankareiden mukana kuljettamat armeijat selvittävät keskenään välinsä. Nokkapokkaan voi myös yrittää vaikuttaa sankareiden heittelemillä loitsuilla. Voittaja palkitaan kokemuspisteillä, artefakteilla (, jotka buustaavat sankarin ominaisuuksia) ja uusilla taidoilla. Peliä voikin paikoin pelata puhtaana roolipelinä, vaikka grindaukseen ei tarvitsekaan tukeutua nopean hahmokehityksen ansiosta. Tekoäly pelaa varsin mukavasti pelaajan pussiin ja haastetta pukkaa. Myös ihmispelaajia saa peliin mukaan, jos ei nettipelin avulla niin hotseat-muodossa ainakin. Tällöin toinen pelaaja aina odottaa vuoroaan kiltisti näppiksen syrjässä.

Kuningaskuntaa ei rakennettu päivässä. (shop.ubi.com)

Who would build a kingdom for me?
Valtakunnan rakennuksen A ja O ovat linnaan rakennetut lisäsiivet, jotka mahdollistavat suuremmat tulot per päivä. Kullan lisäksi myös muut resurssit näyttelevät suurta roolia linnoituksen vahvistamisessa ja armeijan rekrytoinnissa. Pitkin pelikarttaa on jemmattu louhoksia, joista näitä resursseja (puu, kivi, kristallit, jalokivet ym.) on mahdollista haalia. Huomionarvoista on että nämä louhokset tuppaavat olemaan monsterien vahdinnassa, jotka täytyy häätää ennen kuin louhoksen saa haltuunsa. Myös viholliset kilpailevat samoista aarreaitoista, joten omat resurssit kannattaa turvata ajoissa. Lopulta on aika jättää kotilinna oman onnensa nojaan, tarttua miekkaan ja lähteä tutkimaan ympäröivää pelimaailmaa. On tullut aika etsiä rikkauksia ja valloittaa vieraat maat oman lipun alle. 

Tulta ja tappuraa
Musiikillisesti peli on edelleen yhtä pätevä kuin aina ennenkin. Suloiset sävelkulut hyväilevät aisteja, tosin monsterien örinät saattavat tuntua joidenkin korviin turhan korskeilta. Itseäni moinen ei haitannut. Kovimman kolauksen peli on kuitenkin kokenut visuaalisesti. Grafiikan ikääntyminen ei ehkä paista läpi niinkään varsinaisella pelilaudalla kuin taistelutilaan siirryttäessä. Hirviöiden ja sankarien spritet kertovat karua totuutta 15 vuotta vanhasta pelistä. Kannattaa kuitenkin ottaa huomioon että kyseessä on strategiapeli, jossa olennaisinta ei ole silmäkarkki vaan rautainen pelimekaniikka.

Ja mitä tulee pelimekaniikkaan niin juuri sillä sektorilla Heroes 3 nappaa pisteet kotiin. Lähes loputon uudelleenpeluuarvo, loputon valikoima skenaarioita, karttaeditori ja rautainen pelimekaniikka takaavat sen että Heroes 3:nen on nyt yhtä kovaa kamaa kuin aina ennenkin! Jos satut löytämään pelin ja et vierasta roolipelausta ja strategiaa niin edessäsi on yllättävänkin syvällinen ja haastava kokemus. Liity mukaan seikkailuun ja laita kuningaskuntasi kartalle!

Arvosana: (PC:llä)
10/10

CIB vai Loose, Käytetty vai Uusi

CIB:tä parhaimmillaan. (ebay.com)

Termit tutuiksi!
CIB (= Complete In a Box) eli täydellinen pelipakkaus on monien keräilijöiden unelma, haave ja tavoite, Graalin malja. Pakettiin sisältyy niin kansilehtiset, ohjeet, pelilevy, kotelo kuin muut sälät mitä pelin mukana on tullut (esim. kartat, julisteet, tarrat). Mutta varoituksen sana! Kaikenlaisia venkuloita on nimittäin liikenteessä ja CIB ei aina ole CIB. Joskus suostun tekemään kompromissin, jos peliä myydään CIB:nä mutta ostajan pirulainen on mennyt ja vaihtanut kokonaisuuden toisenlaiseen (usein PC-pelin tai DVD-leffan) koteloon. Joku perfektionistisempi saisi varmaan vastaavasta vilungista hepulin!

Näyttääkö pelikokoelmasi tältä? (Pinterest.com)

L (= Loose) eli irrallinen CD-levy taas on monien kaltaisteni keräilijöiden epäarvo. Epämääräisesti säilytetty ja kuljetettu peli herättää usein hyvin vahvoja negatiivisia tunteita jo ostohetkellä. Näissä tapauksissa kannattaakin tarkistaa tuotteen kunto, jos vain mahdollista, extrahuolellisesti ennen ostopäätöstä. Erityisen yleisiä L-merkkisiä tuotteita ovat kasettipelit (eli NES, SNES, N64, GBA, DS jne...), joissa pelien alkuperäiset kotelot ovat ajanmyötä hajonneet tai hävitetty ja pelejä on säilytetty jälleenmyyjiltä ostetuissa useamman pelin säilytyskoteloissa, tai missä milloinkin. Loosen eduksi on kuitenkin luettava usein halpa hinta ja joskus jopa piirun verran halvempi toimitus maailmalta, pienemmän kokonsa vuoksi.

Hyvin käytetty kuin uusi
Itse ostan pelini yleensä käytettynä, lähinnä taloudellisista syistä. Ainoat poikkeukset sääntöön ovat pelit, joista haluan esim. pelin mukana tulleen DLC-koodin (esim. Metal Gear Rising: Revengencen Gray Fox-koodi, joka tuli myöhemmin PSN-kauppaankin). Leijonanosa omistamistani peleistä on kuitenkin käytettyjä. Käytettyjen pelien kynnyskysymys onkin keräilijän silmissä kunto (ja tietenkin hinta). Melkein tai täysin neitseellisessä kunnossa olevat CD-levyt ovat ilo silmälleni ja sata kertaa tärkeämpi asia kuin se onko pelit esim. pakattu alkuperäisiin koteloihinsa. Kätetyt pelit irtoavat myös halvalla, aina muutamasta eurosta muutamiin kymppeihin. Harvinaisemmista eepoksista saa pulittaa usein enemmänkin, jos niitä edes löytää. Hintahaarukkaa siis löytyy ja parhaat viedään päältä!

Käytetyt pelit ovat uusia huokeampia,
mutta pelien kunnoissa on eroja. (ryot.org)

Uusi taas on aina uusi. Uudessa on kuitenkin puolensa. Virheetön kunto, kaikki mahdolliset latauskoodit mitä pelin mukana tulee sekä muu sisältö ohjeita ja alkuperäistä kantta myöten on selviö. Kuulostaa ihanteelliselta, näin keräilijän perspektiivistä. Toiset videopelikeräilijät vannovatkin uusien pelien nimeen ja ostavat nimenomaan ja vain niitä. Näin itsekin tein joskus nuoruusvuosina, kun käytetty oli kirosana. Uudet pelit tuppaavat vaan maksamaan nykyisin mansikoita. Uudesta kiekosta saa pulittaa 60-80:een euroa ja siihen vielä limited-, collector's- ja steelbook-editionien lapinlisät päälle. Juuri tästä syystä vain viitisen peliä noin kahdensadan videopelin kokoelmastani ovat uusia. 'Nuff said.

Arkham Knight: Season Passin salat julki!

Nokkelimmat pokkelimmat ovat jo onnistuneet selvittämään mitä lisäsisältöä Batman: Arkham Knightin Season Pass tulee avaamaan. Alla tulen erittelemään tarkemmin tulevat lisäsisällöt, jotka kyseiset kybervelhot ovat onnistuneet paljastamaan, omia komenttejani unohtamatta. Huomattavaa on että lista ei sisältänyt kaikkea jo paljastettua lisäsisältöä, joten voi olla että tämäkään (kattava) lista ei sisällä vielä kaikkea. Mutta aloitetaan!

SAATTAA SISÄLTÄÄ SPOILEREITA!

Batman: The Season of Infamy: Alias Jemmatut Pomomatsit?
Tämän lisäsisällön huhutaan (ja toivotaan) sisältävän Arkham Knightin pääpelin tarinassa vähälle huomiolle jääneet pomo-ottelut. Joukko superrikollisia päättää alkaa riehumaan Gothamissa ja on Batmanin osa laittaa posset takaisin poseen. Vastaan taapertaa varsin kattava konnagalleria: Killer Croc, Mad Hatter, Black Mask, Mr. Freeze, Ra's Al Ghul ja ensimmäistä kertaa Prometheus! Lisäkonnat tulevat saamaan oman tarinansa ja tehtävänsä. Todennäköisesti rötöstelijöiden tehtävät tullaan liittämään osaksi pääpelin tarinan sivutehtäväpyörää.

Season of Infamy täydentää pelin konnagalleriaa (honoramongscars.deviantart.com)

Uusilta konnilta toivotaan siis pääpelistä puuttuvia pomomatseja, mutta osa faneista pelkää skeptisesti (ja hyvästä syystä) että luvassa on lisää Batmobilen tankkimatseja. Esim. Mr. Freezen pomomatsin pelätään vesittyvän näin. Aikaisemminhan Freezea vastaan pomo-ottelut ovat vaatineet koko Batmanin arsenaalin hyödyntämistä (kahteenkin kertaan näin), joten on oletettavaa että nyt pelintekijät haluavat koittaa jotain muuta. Toivotaan kuitenkin että pääsemme nauttimaan myös perinteisemmistä nyrkkikyllikeistä. Erityisesti yhteenotto Prometheuksen kanssa kiinnostaa, hänhän oli yksi omia veikkauksiani Arkham Knightiksi.

Gotham City Stories: Joko Batmanin liittolaisille Free Roam?

Voisko pääpelin Gotham City Storiesin tarinat
valottaa lisäsisällön teemoja?
(youtube.com)

Gothamin stoorit ovat joukko tarinamuotoisia lisäsisältöjä (toteutettuna varmaan samaan tapaan kuin Harley Quinnin ja Red Hoodin Story Packit), joissa seikkaillaan "Batmanin tärkeimmillä liittolaisilla". Tämä tarkoittanee mitä todennäköisimmin Robinia, Nightwingia, Catwomania (ja Azraelia sekä Batgirliä?). Tarinat sijoittuvat aikavälille ennen ja jälkeen Arkham Knight-pelin päätarinaa. Oma veikkaukseni on Riddlerin arvoituksia ratkoessa avautuneet Gotham City Stories-kertomukset. Epäilen että ne tulevat toimimaan lisäsisältöjen juonen suorana ohjenuorana. Mitään tietoa ei ole kuitenkaan siitä miten monta tarinoita tulee olemaan tai sisältyykö niihin Free Roam-mahdollisuutta Gotham Cityssä (, johon ne nimestä päätellen sijoittuvat???). Myös tarinoiden kesto on hämärän peitossa.

Gotham City Storieseihin on kuitenkin ladattu fanilaumojen keskuudessa hirveät odotukset. Pahimmillaan ne ovat joukko yhteen nivottuja haaste-karttoja, parhaimmillaan ne ovat kauan odotettu Free Roam-mahdollisuus Batmanin liittolaisille, joko koko Gothamissa tai edes palasessa sitä. Ainoa fakta on että lisäsisällön ympärillä pyörii paljon, mielestäni jopa liikaa, kysymyksiä, joten on turvallista olla odottamatta liikoja.

Legendaarisia Batmobiileja teemaradoilla: Lisää Batmobilea...valitettavasti
Tämä uutinen oli odotettu vaan ei kaikkien fanien mieleen. Batmobile on saanut osansa Arkham Knight-pelissä Riddlerin kilparatojen muodossa ja Drone-tank mäiskinnässä, pomomatsienkin kustannuksella. Siksi kaikki fanit eivät varmasti ota tätä uutista vastaan innosta puhkuen. Itse yllätyin siitä miten hyvin Batmobile toimii pääpelissä, vaikka en erityisemmin hingu lisäsisältöä sille. Tosin tykästyin aiempaan Scarecrow Nightmare-Mission Packiin, joten mikä ettei.

Yön Ritarin Tumbler ja 1989 Batmanin Batmobile (whatculture.com)

Batmobilen teemaratoja olisi siis luvassa. Näistä on jo ensimmäinen vahvistettu. Luvassa on vuoden 1989 Batmanin skini ja Batmobile, jolla tullaan ajamaan Batman Returns-elokuvan teemaradalla. Muista Batmobiileista ei ole vielä hiiskuttu, mutta toiveissa olisi nähdä Yön Ritarin Tumbler, animoidun Batman-sarjan kaara sekä Adam Westin 60-luvun Batmanin Batmobile. Nämä melko varmasti toteutuvatkin, koska Batman-skinitkin on jo luvassa. Lisäksi on oletettavaa että näillä uusilla Batmobileilla ei pääse kaahailemaan pääpelin Gotham Cityyn Battle-moden puuttumisen takia.

Crimefighter Challenge Maps: Ai, tännekö ne puuttuvat Challenge-kartat olikin jemmattu?!
Tämäkin asia on kuumentanut monien fanien kielenkantoja, myös itseni. Batman: Arkham Knightissa oli hävettävän vähän ja huonosti toteutetut haaste-kartat edellisiin osiin verrattuna. Hahmojen valinta jokaista haastekarttaa kohden oli poistettu ja hahmot lukittu omiin karttoihinsa, rajoittaen pelimahdollisuuksien määrää merkittävästi. Predator-kartat olivat tosin tavallista isompia siitä plussat.

Näihin puutteisiin on nyt kuitenkin tulossa ilmeisesti ryhtiliike. Luvassa on joukko Challenge-tasoja, joissa päästään pelaamaan Batmanilla ja hänen liittolaisillansa. Pelattavia hahmoja tulee olemaan Batman, Nightwing, Robin, Catwoman, Batgirl, Harley Quinn, Red Hood, Azrael ja Joker. Erityisesti Jokerin roolia on korostettu tuhoamistehtävässä, jossa on määrä aiheuttaa viidessä minuutissa maksimaalinen määrä vahinkoa ja lähettää lasku Wayne Enterpriselle! Mielenkiintoiselta kuulostava paketti

Erityisen hienolta näyttää uusi Batman Beyond-skini (vasemmalla).
Toivottavasti se ei jää PC:n yksinoikeudeksi! (geektyrant.com)

Pelihahmojen skinejä: Batmanin uudet vaatteet
Luvassa olisi siis läjä skinejä, paitsi Batmanille, myös Robinille, Nightwingille, Catwomanille ja Batgirlille. Huomionarvoista on esimerkiksi se että Robinin skineistä tulee nyt löytymään kaikki tärkeimmät Robinit (, paitsi Jason Todd), joten Rocksteady on nyt pannut parastansa. Selkeästi lyhyimmät tikut vetävät Nightwing ja Catwoman, joille on luvattu vain kaksi uutta skiniä kummallekkin. Lisäksi 60-luvun Batman-sarjan fanina tämä skinien sarja hemmottelee allekirjoittaneen silmiä. Tässä tarkempi lista niistä:

Batman:
First Appearance
Alex Ross-Batman
The Animated Series
(Batman Beyond) Aikaisemmin PC:n yksinoikeusskini
Classic TV Series-Adam West
Earth 2
Flashpoint Paradox (Thomas Wayne)
Gotham Knight
Justice League 3000
Batman Inc.
Jim Lee
New 52
1970s (Sininen puku)
Dark Knight Origins (Arkham Origins-versio Yön ritari-puvusta)
(Dark Knight Returns) Aikaisemmin PC:n yksinoikeusskini
Zur-En-Arhh
(Bruce Wayne, ilman naamiota) Kyse saattaa olla myös pelissä esiintyvästä Bruce Wayne-hahmosta (esim. Hush-tehtävässä)

Robin:
Classic Tim Drake (Arkham City-versio Robinista?)
Classic TV-Series Burt Ward (Dick Grayson)
Damian Wayne
One Year Later
New 52 (Dick Grayson)

Nightwing:
Classic (Arkham Cityn Nightwing?)
New 52

Catwoman:
1990s Long Halloween
Classic TV-Series Julie Newmar

Batgirl:
Bruce Timm (animaatiosarjaa mukaileva versio?)
Classic TV-Series
New 52

Lisäksi oli toivottu lisäskinejä myös Harley Quinnille ja Red Hoodille, mutta niiden toteutumisesta ei ole vielä mitään tietoa. Itse toivoisin Harleylle Batgirlin lisärissä esiintynyttä animaatiokuosia ja Red Hoodille Arkham Knightin panssaria. Näillä näkymin he ovatkin jäämässä paitsioon, mutta tulee ottaa huomioon että tässä ei välttämättä ole vielä KAIKKI lisäsisältö mitä peliin meinataan ympätä.

Red Hoodin lisäsisältö tulee kaikkien
saataville syksyn aikana (Techtimes.com)

Lisäksi: Ennakkotilaajien ikävä yllätys...
Ennakkotilaajien bonuksina tulleet lisäsisällöt: Prototype Batmobile, WayneTech Booster Pack, Harley Quinn's Story Pack ja Red Hood Story Pack tulevat avautumaan kaikkien saataville syksyn aikana. Eli ne jotka hätäpäissään tilasivat pelin ennakkoon siinä pelossa etteivät muuten saisi käsiinsä jotain tiettyä lisäsisältöä saavat näpäytyksen sormillensa. Myös Scarecrown Nightmare-missiot (PS4:sen yksinoikeus) tulevat todennäköisesti avautumaan muidenkin saatavaksi silloin. On myös oletettavaa että nämä kaikki sisällöt kuuluisivat Season Passin piiriin eli Season Pass on näillä näkymin se suunta, jota suosittelen Arkham Knightin DLC:stä kiinnostuneille.

Season Pass kokonaisuutena: 
Näillä näkymin Season Pass tulee tarjoamaan vähän vajaavaiseen peliin varsin mukavasti lisäsisältöä, erityisesti skineissä ei ole nyt säästelty! Suurimmat toiveet voivat toteutua tai murskautua kuitenkin tarinapohjaisissa lisäreissä: Season of Infamy ja Gotham City Stories. Toistaiseksi Arkham Knightin lisätarinat ovat osoittaneet olevansa melko lyhyen läntiä ja paljon on vielä hämärän peitossa. Toinen elintärkeä tieto sisäiselle Batman-fanilleni on uudet haastekartat, joissa luvataan jokaiselle hahmolle ainakin jotakin. Mutta jos haastekartat osoittautuvat jälleen hahmoihin sidotuksi niin on hankala sanoa kauanko niistä irtoaa hupia. Pelkästään plussana pidän Batmobilen teemaratoja ja ne tulee varmaan kaahattua läpi kerran taikka pari, nostalgian vuoksi. Odotuksia en niihin oikeastaan lataa.

Joka tapauksessa tulen tekemään uuden luotaukseen koko peliin, pakettina kun kaikki DLC:t on julkaistu ja antamaan pelille arvosanan. Tätä nykyä peli on vielä hiukan keskeneräisen oloinen ja kaipaa reilusti lihaa luittensa ympärille. Noin puolen vuoden päästä näemme onko Batman: Arkham Knight se peli jota lepakkofanit ovat odotelleet.

Ennakkotilasitko sen?

Doom niitti maailmalla mainetta
Sharaware-versionsa ansiosta(infinispace.net)

Guess Who's Back? Shareware is Back!
Pre-order bonus, Day1 access, Exclusive content, Season Pass, DLC...Tästäkö pelaamisessa on nykyään kysymys? Videopelit pilkotaan yhä useampiin erilaisiin versioihin ja näitä sirpaleita kaupitellaan eri jälleenmyyjillä. Puhutaan lisäsisällöstä ja ennakkotilaajien eduista, mutta yhä useammin varmaa on se että suuri osa pelaajista ei pääse kokemaan kaikkea pelinsä sisällöstä.

Tuntuu että olemme taantuneet pelaajina, ja ennen kaikkea kuluttajina, kun olemme hyväksyneet maksullisen Sharewaren karun comebackin. Aikaisemmin Shareware-pelejä saatettiin jakaa ilmaiseksi tai myydä pikku rahalla ja sen jälkeen peliin oli ostettavissa lisää sisältöä, esimerkiksi lisäominaisuuksia, tasoja tai pelihahmoja. Tunnetuin esimerkki tästä lienee ilmaisena maistiaisena aikoinaan jaettu Doomin Shareware, joka levisi kulovalkean tavoin. Nykyisin meininki on vaan astetta härskimpää: Maksat täysihintaisesta tuotteesta ja saat pulittaa vielä verirahat päälle, jos siis niin haluat, pakkohan ei ole.

Enää edes Season Pass ei ole takuu siitä että pelaaja
saa kaiken peliin julkaistun sisällön (yellowstonebearworld.com)

Game of the Year, Complete ja muut koiruudet
Osa pelaajista on alkanut karttamaan ennakkotilauksia ja DLC-rumbaa odottelemalla että pelistä julkaistaan "Game of the Year"- tai "Complete"-versio, joka vastaa entisaikojen "täyttä" videopelikokemusta. Toinen vaihtoehto kuluttajalla on tulla puoleen väliin ja ostaa pelintekijöiden kaupittelema Season Pass, joka takaa sen että saat kaiken lisäsisällön, karvan verran huokeampaan hintaan. Pelejä markkinoivat tahot ovatkin huomanneet tämän porsaanreiän ja osa on jopa kehittänyt lisäkoiruuksia pelaajien päänvaivaksi. On nimittäin pelejä, joissa edes Season Passin ostaminen ei takaa sitä että saat käsiisi KAIKEN lisäsisällön, joka peliin julkaistaan. Näin pelaaja joutuu siis kuitenkin törsäämään Season Passin lisäksi rahaa yksittäisiin lisäsisältö-paketteihin saadakseen täyden pelikokemuksen. Tätä ratkaisua saatetaan perustella mm. kyseisen konsolin eksklusiivisella lisäsisällöllä, jonka vuoksi se ei kuulu Season Passin piiriin. Just.

Yleensä ennakkotilaajan ilot jäävät lyhyeeseen. (dualshockers.com)

Kannattiko se?
Toisinaan ennakkotilaajille luvatut lisäsisällöt ja bonukset ovat arvonsa puolesta lievästi sanoen kyseenalaisia. Suuresta markinoinnista ja hypestä huolimatta lopputulos voi olla ihan mitä tahansa, usein omituisenkin puolihuolimatonta työtä. Esimerkki edellisestä: Batman: Arkham Knightin ennakkotilaajille tarjottiin lisäsisältönä Harley Quinnin Story Packia, jonka sisältö on kestoltaan parhaimmillaankin 10-15 minuuttia. Olkoon sisällön laadusta mitä mieltä tahansa, se on kestonsa puolesta liian lyhyt. Toisinaan ennakkotilaus saattaa oikeuttaa siihen että saat käsiisi tukun pelimaailman sisäistä valuuttaa tai pelihahmon ominaisuuksia, taaten näin nopeamman etenemisen pelissä. Tai sitten saat peliin ylimääräisen skinin taikka pari, ylimääräisen kartan tai aseen.

Nyrkkisääntönä onkin se että Pre-Order bonukset tarjoavat lyhytkestoista iloa pelaajalle ennen varsinaisen DLC-myllytyksen alkumista. Konnankoukkuna Pre-Order bonukset tuppaavat usein loppupeleissä sisältymään Season Passiin tai myöhempään "Game of the Year"-versioon. Tällöin ennakkotilaaminen on perusteltua jos haluaa päästä jonon ohitse, kokea jonkun tietyn osion tai ominaisuuden pelissä ennen muita. Tästä huvista saa kuitenkin maksaa kympin, ehkä parikin enemmän. Mutta kun kaikki nämä asiat ynnätään yhteen, esiin nousee väkisinkin kysymys: Ennakkotilaus, kannattaako se?

Ennakkotilaisitko sen?
Lukuisista (houkuttelevistakin) tilaisuuksista huolimatta olen itse yleensä antanut Pre-Ordereille palttua. Ne pari kertaa jolloin olen pelin ennakkotilannut (Batman: Arkham Origins ja Batman: Arkham Knight) tein sen ainoastaan jotta saisin pelin varmasti käteeni julkaisupäivänä, en bonuksien vuoksi. Samanlaista käytöstä suosittelen muillekin ennakkotilaamista harkitseville. Ennen kaikkea kannattaa käyttää aina ensin päätänsä ja sitten vasta lompakkoa!

Varmaa on vain yksi: Ikävöin vanhoja, hyviä aikoja. Niitä aikoja jolloin sait koko pelin 50-60 eurolla, aikoja jolloin kukaan ei ollut vielä kuullutkaan Season Passista...Onneksi aina on retro! Siihen turvaan, tulevaisuudessakin!

Keskinkertaista parempaa

Toisinaan tulee vastaan pelejä, joissa löytyy kaikki keskinkertaisen kikkareen elementit, mutta jokin seikka pelin pelimekaniikassa, grafiikassa, äänimaailmassa, juonessa tai jossakin muussa, erottaa pelin harmaasta massasta. Alle olen listannut kolme esimerkkitapausta tällaisesta. Kuin kohtalon oikusta kaikki kolme näyttävät olevan vielä lisenssipelejä!

Road Rage tihkuu vauhtia ja vaarallisia tilanteita. (youtube.com)

The Simpsons: Road Rage
En tiedä mistä aloittaisin. Kertoisinko rikkaasta Simpsos-lisenssin viljelystä, TV-sarjan alkuperäisten ääninäyttelijöiden mahtavasta hyödyntämisestä, cell shading-sarjakuvamaisesta grafiikasta vai siitä että tämä on (jo sinänsä mainion) Crazy Taxi-pelisarjan klooni, Simpsoneilla. Peli oli jopa niin täydellinen Crazy Taxi-klooni että se piti vetää myynnistä ennen aikojaan oikeusjutun uhalla. Kreisit Springfieldin kaupunki- ja esikaupunkimiljööt toimivat noin parin kymmenen Simpsons-hahmon leikkikenttänä, heidän yrittäessä luovia taksibisneksessä. Tavoitteena on siis kuskata asiakkaat pisteestä A pisteeseen B, keinoja kaihtamatta. Miinuksia satelee ainoastaan kiikkerähköstä ohjauksesta, johon kyllä tottuu jos niikseen tulee. Simpsons-pelien parhaimmistoa.

Wolverinen elämä on veitsenterällä. (chalgyr.com)

X-Men 2: Wolverine's Revenge:
Ryhmä X:n yksinäinen susi, Wolverine, on pahassa pinteessä. Hänen ruumiistaan löytyy tappajavirus, joka meinaa nitistää mutantin 48 tunnissa. Lisäksi vanhatkin viholliset tuntuvat olevan kintereillä. Wolverine's Revenge on pelihahmolleen uskollinen toteutus. Hahmon veitsenterävien kynsien, superaistien ja automaattisen parantumisen kyky on tuotu helposti pelaajan saataville.

Pelimekaniikoissa sekoitetaan hiipimistä ja taistelua. Ja onpa mukaan heitetty muutamat vaihtoehtoiset asutkin Wolverinelle. Satunnaista turhautumista lukuunottamatta kasassa olisi voinut aikoinaan olla hittipelin ainekset. Nyt kyseessä on vain astetta kiinnostavampi lisenssipeli, jonka taistelumekaniikasta löytyy mm. Batmanin Arkham-sarjamaisia munakkaita takedowneja. Lisäpisteitä ropisee Mark Hamilin roolisuorituksesta Wolverinen äänenä.

Quantum of Solace oli positiivinen yllätys. (playstationlifestyle.net)

007: Quantum of Solace:
Tämä peli parsii yhteen kaksi Bond-leffaa: Casino Royalen ja sen jatko-osan: Quantum of Solacen tehden pelin, joka on sisältönsä puolesta parempi kuin kumpikaan leffa, omillaan. Ensimmäisen persoonan räiskintää ja kolmannen persoonan suojan takaa kyykkimistä yhdistelevässä pelissä on rytmitys kohdallaan. Jopa väliin singahtavat Quick-Time-nyrkkirysyt ovat nautittavaa katsottavaa ja niin helppoja ettei pelaaja pääse turhauttamaan. Ja onpahan peli paikoin jumalattoman komeakin!

Ainoat valituksen aiheet tulevat nopeasti eteenpäin hyppivästä juonesta, joka hankaloittaa lähinnä niitä jotka eivät ole kyseisiä leffoja nähneet. Hahmojen taustoja ja motivaatioita kun ei turhan paljoa selitellä. Kannattaakin siis töllöttää leffat vielä kertaalleen läpi ennen pelin koluamista, saat paljon enemmän irti pelistä. Toinen vikatikki on pelin lyhykäisyys. Tehtäviä on vähän katsoo sitä miltä kantilta tahansa, olkoonkin että niistä löytyy mm. takaa-ajoa ja räiskintää. Mielenkiintoisin kuriositeetti on myrkytetyn Bondin ohjaaminen kasinon pelipöydästä parkkipaikalle, hallusinaatioiden siivittämänä. Lisäplussia satelee siitä että pelintekijät ovat tajunneet jättää autoilu-ynnä muut kikkailukohdat pois pelistä. Saat siis vihdoin olla Bond, James Bond.

Batgirl: A Matter of Family DLC

Batgirl ottaa yhteen Jokerin kanssa. (thegamescabin.com)

PSN-kaupasta tuli latailtua kovalevylle Arkham Knightin uusin tarinamuotoinen sisältö. Kohdevaloissa pörrää Batgirl (Barbara Gordon), jonka missiona on pelastaa joukko kidnapattuja poliiseja sekä isänsä (Jim Gordon) Jokerin Seagate-huvipuistosta. Apurikseen retkelleen Batgirl saa Robinin (Tim Drake). Mukaan mahtuu pommien purkamista, panttivankien pelastamista sekä Predator- ja Combat-kohtaamisia sekä semi-vapaapelattava alue, öljylautta-huvipuisto, Gothamin kupeessa. Itse Gothamiin on kuitenkin turha haaveilla pääsevänsä.

Jotain vanhaa, jotain uutta
Batgirlin liikearsenaali tuntuu alkuun vähän jäykemmältä ja hitaammalta kuin muilla Arkham sankareilla. Perusgadgetit ovat kuitenkin tallella Batclaw, Batarangs, Line Launcher ym. löytyvät. Pientä pettymystä (vaikkakin odotettua) aiheuttanee se että Lepakkotytön "hakkerointitaidot", joita lisärin tekijät kovasti rummuttivat, supistuivat näillä näkymin Batmanin tuttuun Remote Hacking Tooliin. Tätä työkalua käytetään ainoastaan pääpeliä ahkerammin, muuten eroa ei oikein ole. Ja lisäosan aiheuttamasta närästä puheenollen...

Närää on aiheuttanut jälleen lisärin pituus (luvattu oli Harley Quinn's Revengen ja Cold Cold Heartin mittaista 2-3h lisäri + sivutehtävät), mutta toisaalta annan sen osittain anteeksi lisärin verrattain halvan hinnan (n. 7e) vuoksi. Mutta lyhykäiseltähän tuo näyttää katsoo sitä kantilta kuin kantilta. Sillä jo eka pelikerta ilmensi 40%:ia lisärin suorituksesta. Ongelmat ovat siis samoja kuin Arkhamin pääpelilläkin, josta olen napsinut, vajaan kuukauden pelaamisen jälkeen, melko vaivatta 78% (oma Arkham City-tallennukseni on vuosienkin päästä edelleen 69%!). Toinen nakertava asia on aikarajat pomminpurku-tehtävissä, ne ovat paikoin turhan tiukkoja.

Myös Arkhamin aikajanalla venyy ja paukkuu, fanit kritisoivat Tim Draken valintaa lisärin Robiniksi, koska kronologisesti manttelissa olisi pitänyt olla Dick Grayson tai Jason Todd. Itseäni asia ei niin häirinnyt, mutta onhan se hieman koomista kun lisärin paukutetaan sijoittuvan aikaan ennen Arkham Asylumia ja Robinina on taas Tim. Muitakin päällekkäisyyksiä varmasti löytyy kun miettii, mutta edellinen tuntuu kuohuttaneen eniten faneja.

Harley Quinn on pukeutunut animaatiosarjasta
tuttuun asuunsa lisärissä.(ausgamer.com)

Be The Batgirl (& Robin)
Kokonaisuutena lisäri on kuitenkin melko onnistunut tekele Warner Bros. Montrealilta. DualPlayta viljellään viljalti ja lopun kähinöissä pelaaja pääsee kokemaan jopa päheän DualPlay-pomotaistelun, jossa Robin ja Batgirl saavat vastaansa Harley Quinnin, Jokerin ja legioonan pahiksia. Turpasaunan eeppisyys hakee veroistaan, jo Arkhaminkin mittapuulla. Arvosanaa vetää kuitenkin alaspäin DLC:n ohut tarina, lässähtävä loppuratkaisu, joka flirttaili Killing Jokella (, jota ei sitten saatukaan), myös lisäosan suhteellinen lyhyys sekä fakta että Batgirlillä ei näillä näkymin pelata Challenge-mapeissa tai Free Roamauksessa (Gotham Cityssä). Kaiken kaikkiaan varsin mukiinmenevä setti, mutta jäi fiilis että paljon enempäänkin olisi ollut paukkuja.

Arvosana:
7/10

Harley Quinn's Story Pack DLC

Tara Strong jatkaa Harleyn äänenä, valitettavasti.
(youtube.com)

Tara Strongin ääninäyttelemä Harley Quinn-roisto iskee Blüdhavenin vankilaan tarkoituksenaan vapauttaa Poison Ivy Scarecrown suurta suunnitelmaa varten. Kovin kovaa ja kimeää ääntä käyttävä Harley Quinn puhuu tyylilleen ominaisesti paljon ja teksti on täysin sisällötöntä, kuten kuuluukin. Harleyn kälätyksestä voikin saada päänsäryn, oikeasti. Jomotus saattaa tosin johtua myös Harleyn kirkuvan punaisesta psykoosi-näöstä ja Mayhem-tilasta, joista seuraavaksi lisää...




It's Mayhem-time!
Harleylla menee lujaa, sillä hänet on varustettu jonkin sortin psyko-tilalla, joka vastaa Batmanin Detective-modea. Tämä näyttää poliisiaseman koppalakkien sijainnit kaukaa ynnä muuta kivaa. Lisäksi häneltä löytyy Fear Takedownmainen mahti-tila, joka aktivoittuu kun Harley saa pumpattua Combo-mittarinsa täyteen. Tämä mahti-moodi tottelee nimeä Mayhem-mode, jonka aikana Quinn heiluu pesäpallomailansa kanssa kuin tuuliviiri, niistäen vihuja oikealta ja vasemmalta. Jopa lisärin loppupomoksi kaavailtu Nightwing (+ kolme poliisia) kaatuvat Mayhemilla vaivatta. Jopa niin vaivatta että Nightwingin fanit ovat Youtubessa ärähtäneet siitä. No jaa...

Liikearsenaalinsa puolesta Harley liikkuu "Catwomanmaisesti". Vihujen tainnutus hoituu pesismailaa heilauttamalla ja väistöliikkeet ovat kärrynpyöriä. Quinnin välineet, ne muutamat harvat, noudattavat nekin tuttua kaavaa, ja ehkä hyvä näin, koska niihin ei ole MITÄÄN tutoriaaleja tms. Ainoat avut löytyvät välinepyörästä, jossa näkyy pikanäppäinyhdistelmät. No, tuttujahan nuo lelut ovat kun tarkemmin katsoo, esim. Jack-in-a-box on Arkham Citymainen Explosive Gel-droppi ja vihertävä (nauru?)kaasu korvaa Smoke pelletin Predator-haasteissa.

Harleyn psykoosi- ja Mayhem-moodit värjäävät
näytön punaiseksi (nerdbite.com)

Nytkö se jo loppu?
Lisäri on siis kauniistikin sanottuna lyhyt. Youtuben läpipeluuvideot kertovat karua kieltänsä, jossa Harley on juostu läpi 10-15 minuutissa. Oma kantani on että onneksi en ole lisäristä mitään ylimääräistä maksanut, vaan sain Harley Quinnin samaan hintaan kuin mihin pelin normi-versiota olisi myyty. Eli kun tällaiset faktat on tiskissä on paha napista DLC:n sisällön laadusta, pituudesta tai muusta, mutta kyllähän se Valvomolaisellakin upposi alle puolen tunnin savottana. Jos tätä vertaa aikaisemmin blogissani ruodittuihin Scarecrow-tehtäviin niin täytyy kyllä myöntää että Harley jää kakkoseksi, oli kyseessä pituus, uudelleenpelattavuus ja sisällön mieluisuus.

Plussan puolelle menee lisärin rakenne ja tekijät ovat selkeästi panneet parastansa, jotta kokonaisuus ei näyttäisi muutamalta yhteennivotulta Challenge-mapilta. Arkham Originsin Initationin sudenkuopat siis vältettiin mainiosti. Väliin on lyöty varsin mukiinmenevät välinäytökset ja taustalla pyörii jatkuva jutskailu Harleyn ja Penguinin välillä, joka tahdittaa Combat- ja Predator-huoneet. Kokonaisuutena siis ihan hyvä yritys, vaikka lisäri haiskahtaakin enemmän fanipalvelukselta kuin uudelta sisällöltä. Myös Red Hoodin vastaavasta stoorista huhutaan pitkälti samoja juttuja, niin DLC:n keston kuin rakenteen puolesta. Toivon kuitenkin että siitä löytyisi astetta enemmän luonnetta...Red Hood ansaitsee parempaa.

Arvosana:

 6/10

Scarecrow Nightmare DLC

Scarecrow saattaa olla jättiläinen mutta
Batmanilla on Batmobile. (drmgamecast.com)

Kolmeen osaan jaettu alunperin PS4:lle eksklusiivisenä mainostettu Scarecrow Nightmare-missions yllätti positiivisesti. Itse olen pisteyttänyt lisärin mielessäni jumbo-sijalle, koska Cranen myrkyissä vellominen ja Batmobilella kaahailu Gothamin pätkässä ei kuulostanut siltä että se eroaisi merkittävästi pääpelistä. No, väärässä olin. Sisältö yllätti mukavasti muuten niin vähän pomo-otteluita sisältäneessä Arkham Knight-pelissä. Lisäri varoittelee pelaajia "Korkean vaikeustason sisällöllä", mutta itselläni jokainen tehtävä meni laakista läpi (ja kerrottakoon että itse olen pelannut kaikki Arkham-pelit läpi Normal-vaikeustasolla).

Scared yet?
Scarecrown DLC tarjoaa kunnollisen pomomatsin variksenpelättiä vastaan Gotham Cityn kaduilla, jossa Fear Toxin-myrkyt ovat päässeet valloilleen. Scarecrow toimii tilanteen herrana kohoten pilvenpiirtäjämäisenä katujen ja talojen ylitse Arkham Asylumin tapaan. Kun Batman kiiruhtaa pelastamaan Gothamin, sen mitä nyt pelastettavissa on, heittää Scarecrow kapuloita Batmobilen rattaisiin tulipallojen ja esteiden muodoissa. Koetuksella on niin ajotaidot kuin Batmobilen kestävyys kun Batman ajaa kelloa vastaan.

Lopulta jokainen kolmesta tehtävästä huipentuu kohtaukseen, jossa Batmanilla on näytönpaikka, mahdollisuus pysäyttää Scarecrow. Tällöin Batmobilen aseet laulavat jättimäistä Scarecrow-hahmoa kohti kurmottaen välillä paikalle kutsuttuja Drone-tankkeja ynnä muita häiriötekijöitä. Aikarajoista huolimatta sisältö soljui eteenpäin varsin mukavasti eikä teennäiset aikarajat päässeet turhauttamaan. Munakkaiden räjähdysten ja Batmobilen vaimean murinan näyttävä ryminä vakuutti, vaikkakin kolme tehtävää tätä oli ihan tarpeeksi. Silti sisällön pariin kehtaa palata jatkossakin ja loppujen lopuksi fiilis oli hyvä, kun kolmas Scarecrow kaatui. Kyllä maistui!

Arvosana:
8/10

Yksinäisten Kutsunnat

Call of Duty-peli ja hyvä yksinpelikokemus...Valtavirran mielipide tuntuu olevan että nuo kaksi asiaa eivät kohtaa. Itse olen eri mieltä. Itse asiassa menen jopa pidemmälle: Pelaan Call of Duty-pelejä VAIN yksinpelikokemuksen vuoksi. Moninpeliin en ole koskenut kuin bottihipan muodossa (nautittavaa sekin) ja satunnaisesti MW3:sen Survivalin Co-op-hengessä. Omasta hyllystäni löytyy Call of Duty Modern Warfare-pelit (kaikki kolme), molemmat Black Opsit, Ghosts ja World at War. Tässä käsittelen kuitenkin kolme huomionarvoista merkkitapausta, kerron hukatusta potentiaalista, loistavista pelitiloista ja yksinpelikampanjoiden vaiheista.

MW3:sen juggernautit heittivät kapuloita rattaisiin Survival-tilassa.
(youtube.com)

1) Oma henkilökohtainen lempparini Call of Dutyn ei-kampanja-yksinpelistä lankeaa Modern Warfare 3:selle. Ehkä osa syy tähän on se että se on myös ensimmäinen pelaamani COD-peli. Sen Spec-Ops-tehtävät ja Survival-tila vaan toimivat vuodesta toiseen, ei turhan isoina annoksina kuitenkaan. Lisäksi mapit ovat (muutamaa samankaltaista lukuunottamatta) loistavia ja, ennen kaikkea, niitä on paljon! Spec-Ops-tehtävissä taas riittää itselläni vielä ruodittavaa, kun en ole kaikkia läpäissyt, miinuksena tähän on se että osa on pääpelin tarinan kopioita (tai melkein). Pinkasta löytyy myös Chaos-pelitila, joka on jostain kumman syystä rajoittunut vain ensimmäiseen neljään kenttään. Jos Chaos-tila olisi saatu osaksi myös muita MW3:sen kenttiä se olisi tehnyt pelimuodosta selkeästi pidempi-ikäisen. Tähän loppuun on vielä pakko mainita että löytyypä MW3:sesta varsin messevä kampanjakin, jossa pannaan Makarovin juonittelut kesälomalle, pysyvästi.

Black Ops 1 tarjoili parhaan tarinan. (forbes.com)

2) Takaumien siivittämänä etenevä Call of Duty: Black Ops kertoo kuinka Alex Mason pisti neukkuja silmien väliin kylmän sodan hengessä. Läpi käydään niin Vietnam, Castro, Kennedy ja ne pakolliset kemialliset aseet. Peruspalikat ovat siis kohdallaan. Tämän pelin juonesta täytyykin sanoa että se piti pelaajan mielenkiinnon poikkeuksellisen hyvin yllä trillerimäisellä rakenteellaan, joka paljastaa pala palalta Masonin menneisyyden vaiheita. Ja mahtuupa mukaan muutama vinkeä juonikäännekin. Lopulta saamme selville miksi Mason oli joutunut kuulustelutiloihin kidutettavaksi, mistä peli siis alkaa. Tähän päälle vielä perustoimiva botti-mättö ja Zombie-tila niin paketti on kasassa. Black Ops 2 oli sekin varsin vakuuttava (erityisesti botti-pelinä), mutta hukkasi osan ykkösosan jännitteistä siirtäessään kampanjan lähitulevaisuuteen.

Ghostsissa oli potentiaalia. (geeky-gadgets.com)

3) Ironisesti, yksi parhaista botti-yksinpelikokemuksista minulla on ollut Call of Duty Ghostsista, joka kärsii pienistä mutta toisinaan rasittavista framerate-ongelmista, jolloin peli "nykäisee" muutaman ruudun verran eteenpäin. Ja COD:in tapaisessa nopeassa räiskinnässä se muutama ruutu voi olla toisinaan elämä tai kuolema. Asiaa on jonkin verran korjailtu patcheilla ja päivityksillä, mutta ongelma ei ole vieläkään täysin poistunut (eikä varmaan poistukaan). Season Passin ostaneena myönnän pienoisen pettymyksen tunteen rinnassani, kun miettii miten hyvin muut COD:it rullasivat yksinpelinä. Kun nämä asiat unohdetaan niin Ghosts tarjoaa kuitenkin melkoisen mielenkiintoiset (vaikkakin turhan isot) kartat ja tärkeimmät pelimuodot (miinus Survival, joka oli korvattu Safeguardilla ja Zombiet Extinctionilla). Niin ja olihan siinä tarinatilakin! Sisäistä COD-faniani raastaa ajatus hukkaan menneestä potenttiaalista näin runsassisältöisen pelin kohdalla...

Puoliso Yllättää!

Sharing is caring
Kolmen vuoden taipaleen jälkeen minulle on selvinnyt avopuolisostani jänniä asioita. Oma, ihana, kultani taitaa nimittäin neljä pelityyppiä: Simssit, Disney Princes: Enchanted Journeyn, Singstaran ja näköjään nyt myös Batmanin Arkham-sarjan pelit (ainakin noin pääpiirteittäin). Pikaisen oppitunnin jälkeen parempi puoliskoni nimittäin sinkoili, ensin Arkham Cityn katumaisemassa ja myöhemmin Arkham Knightin jylhässä Gotham Cityn replikassa. Myös Batmanin viitalla liitely ja rosmojen niistäminen katutasossa onnistui moitteettomasti ja innostuipa neiti ajamaan Batmobilellakin, vaikka kaupunkia piirittävät Drone-tankit pelottivatkin ensi alkuun. Onkin välillä mukava pistää padi kiertoon ja nostaa oma kulta pelkääjän paikalta pääkallopaikalle.

Sims on kova juttu myös oman neitini kirjoissa! (idigitalgames.com)

Aikaisemmin olen testaillut oman muruseni pelitaitoja vaihtelevalla menestyksellä niin alkuperäisessä Super Mario Brosissa, uuden uutukaisessa New Super Mario Brosissa ja Donald Duck: Going Quackersissa. Perustaidot tuntuvat olevan neidillä hallussa mutta erityisesti kolmiulotteisuuden hahmottamisessa ja hyppyjen pituuksien mitoittamisessa oli hienoisia vaikeuksia, jotka estivät pelikokonaisuudesta nauttimisen.

Kokonaisuutena täytyy sanoa että ei oma kultani kuitenkaan ole mikään kädetön tumpula pelitaidoiltaan. Osoittaahan sekin jo jotain että Guild Wars-roolipelisarja oli tullut neidille tutuksi nuoruusvuosinaan. Ja Angry Birdskin taipuu! Eli kyllä puolisoni on varsin kehityskelpoinen tapaus niin halutessaan ja mielellään häntä opastankin, vaatimattomien tietojeni ja taitojeni puitteessa.

Heavenly Swordin läpipeluu olisi edessä tulevaisuudessa,
mahdollisesti oman kullan kanssa. (denofgeek.com)

Mitä tulevaisuus tuo tullessaan
Lukuisia kertoja keskustelua on käyty videopelien naishahmoista ja niiden rooleista videopeleissä. Pääosin niskaan on tullut tulta ja tappuraa, mutta muistanpa että kerran olen onnistunut herättämään oman neitisenikin mielenkiinnon. Avopuolisoni tuli taannoin (taas kerran saman keskustelun tiimoilta) pläränneeksi PS3-pelejäni, joiden seasta nousi sellainen jalokivi kuin Heavenly Sword, joka tuntui herättävän mielenkiintoa. Itselleni peli on (taannoista PSN-demoa lukuunottamatta) vielä täysin kokematon merkkiteos, joten ehkäpä suunnitelmissa voisi olla kahlata peli läpi yhteisvoimin, ainakin samalta sohvalta. Edessä saattaakin jatkossa olla armoton kilvoittelu TV:llä peliajasta.

Olen Keräilijä!

Rajanveto
Olen siis keräilijä. En ole hamsteri, hordaaja tai mitään muutakaan. Kerään videopelejä (ja konsoleita) jotka miellyttävät minua pelaajana, antavat  nostalgisia viboja tai muuten vaan jaksavat viihdyttää. En omista kuin yhden muovikääreissä olevan pelin (New Super Mario Bros. 2 3DS) ja sillekin asialle aion tehdä jotain, lähitulevaisuudessa. En harrasta peleillä/konsoleilla keinottelua ja jos satun jotain kokoelmastani myymään teen sen rahoittaakseni harrastustani ja trimmatakseni peliarmadaani mieltymysteni mukaiseksi.

New Super Mario Bros. 2 odottaa pelaajaansa
 (hardcoregamer.com)

Kokoelmani on osa minua, ilmentymä personastani, jos halutaan käyttää hienoja sanoja. Tarkoituksena ei ole koskaan myydä pelikokoelmaani eniten tarjoavalle. En myöskään aio täyttää asuntoani hyllyllisillä videopelikoteloita, tahdon vain parhaat päältä, valiojoukon. Kaipa sekin on merkki oman arvonsa tuntevasta keräilijästä, joka ei kelpuuta kokoelmaansa mitä sattuu (sellaisiakin "keräilijöitä on nähty"). No, kukin taplaa tyylillänsä!

Tuplakonsolit
Tuplapeleistä olen kirjoittanut jo aiemmin ymmärryksen rajamailla poukkoilevalla tyylilläni. Tyyliäni tukee tämänkertainen aihevalintani: Tätä eivät kaikki voi ymmärtää. Miksi ostaa sama konsoli, jonka jo omistat, uudestaan? Tai miksi ostaa KAIKKI konsolit mitä TV:si alta löytyy toistamiseen? Ja siihen päälle vielä lakritsikaupalla vara-ohjaimia, lisäkilkkeitä ynnä muita härpäkkeitä. Nämä ovat tunneasioita ja niitä ei voi järjellä selittää tai ymmärtää. Lyhykäisyydessään asia on kuitattavissa yhdellä lauseella: Olen keräilijä. Olen Keräilijä, joka haluaa nauttia kokoelmastaan vielä vuosienkin päästä ja on valmis näkemään karvan enemmän vaivaa tavoitteen saavuttamiseksi. Selvennyksen vuoksi: En osta kuitenkaan osta JOKAISTA versiota konsolista, vaan ne itselleni olennaisimmat, parhaat.

Tässäkö kokoelmani tulevaisuus? I think not.
(ign.com)

Haastan SINUT!
Heitänkin tähän postaukseni loppuun haasteen, jossa haastan juuri SINUT, blogini lukijan. Määrittele mikä tekee sinusta keräilijän, miten olet asian toteuttanut, käytännössä, mitä toivot vielä saavuttavasi keräilyakselilla ja mitä videopelien keräily merkitsee sinulle. Näiden asioiden pohtimista itsekseen tasaisin väliajoin ei voi kyllin korostaa, sillä ne auttavat kohdentamaan keräilyäsi tehden kokoelmastasi itsesi näköisen, paitsi omissa, myös muiden silmissä. Ja se on jo palkinto itsessään keräilijälle!

Tuplapelien ostaminen

Tämän kertaisessa postauksessa päätin pureutua yhteen videopeli-keräilijöiden polttavista: Mitä tehdä jos huomaat omistavasi useamman kopion samasta pelistä? Ilmeiset vastaukset ovat: "Myy" tai "vaihda". Itse menen pintaa syvemmälle, sentimentaalisuutta säästelemättä.

Minulle, keräilijälle, kaksoiskappaleet edustavat tukea ja turvaa tässä epävarmassa maailmassa, jossa elämme. Niiden avulla pystyn kokemaan klassiset pelihistorian merkkiteokset uudelleen vielä vuosienkin päästä. Ne ovat turvaverkkoni. Omistaessani saman pelin (tai melkein) useammalle konsolille. Jos toinen matolaatikko sanoo sopimuksensa irti niin ei muuta kuin toinen konsoli hyrräämään. Tällaisia, useamman konsolin, klassikkopelejä kokoelmassani ovat mm. Super Mario Bros. 3 (All-Stars-kokoelma Wiillä ja GBA-versio), Super Mario World (Virtual Console ja GBA.versio), Super Mario 64 (DS ja Virtual Console).

Oni, Bungien se harvemmin puhuttu merkkiteos
(iparchive.org)

Toinen vaihtoehto on pitää kiinni pelin eri versioista erilaisista tunnesyistä. Näistä esimerkkeinä: Metal Gear Solid 2: Substance (PS3 ja Xbox), Oni (PS2 ja PC) ja Halo (Xbox ja Xbox). Nämä pelit ovat tarjonneet lähtemättömiä elämyksiä ja toisaalta määrittäneet minut pelaajana niihin peligenreihin joita pääosin pelaan (pelaan myös muitakin). Kolmas syy saman pelin hankkimiseen on konsolieksluusiviset pelisisällöt, esim. Soul Calibur 2 (PS2 ja Xbox) tarjoaa kummallekin konsolille yhden konsolikohtaisen taistelijan. Näin pelimekaniikkoihin ihastunut pelaaja saattaa hankkia jokaisen version samasta pelistä saadakseen lisää sitä mannaa.

Super Mario All-Stars on Must-have! (nintendolife.com)

Totuuden Hetki

Käsi sydämellä (ja toinen Metal Slug Anthologyllani), en ole koskaan OSTANUT peliä tarkoituksella kahteen kertaan. Tuplakappaleet ovat vaan päätyneet (tai kaatuneet) syliini ostaessani käytetyn konsolin ja sen mukana tulleen pelibundlen tai vaihdon kautta. Osasta kakkospeleistäni olen hankkiutunut (alun ohjeiden mukaisesti) eroon, mutta jäljelle jäävät todennäköisesti jäävät. Oma kantani onkin siis että kannattaa pitää pientä pelikatalogi varalla (mutta älä HORDAA!). Okei, muutama vara-peli on OK, entäs varaohjaimet ja varakonsolit? No, se on jo tarina toiselle päivälle...

1960-luvun Batman-Boxi

Vaihteeksi jotain muuta...
1960-luku ja Batman...Kysehän on sosiokulttuurisesta ilmiöstä, joka nosti supersankaritn sarjakuvaruuduista TV-ruudulle ja myöhemmin valkokankaalle, ja vieläpä hienosti. Tämä kulttisarja vakuutti tuotantoarvoillansa, paitsi Batman-fanit, myös aiheelle aiemmin vihkiytymättömät yleisömassat. Sarja oli menestys ja ruudulle marssitettiin tyylikäs roistokaarti: Mr. Freeze, Penguin, Riddler, Joker, Catwoman, Marsha Queen of Diamonds, King Tut, Archer, Bookworm, Mad Hatter ym. Roolitukset olivat kautta linjan loistavia ja kokonaisuuden kruunasi Batmania näytelleen Adam Westin lakoniset ja hersyvän hyveelliset tokaisut. Vastaavaa kirkasotsaisuutta jää kaipaamaan nykysarjoja töllöttäessä.

Batman ja Robin (poeghostal.com)

Batman kuvattiin TV-sarjassa siis ylipursuavan hellyyttävänä hahmona, joka yhdessä Robininsa (Burt Ward) kanssa kruisailee pitkin Gotham Cityn esikaupungin pikkuteitä, ratkoo rikoksia ja valistaa heikkomoraalisia kansalaisia. Omistamani Blu-Ray-kokoelma tykittää tätä toimintaa näyttöön hehkeissä väreissä lyöden töllöön munakkaat POW-, KAPOW- ja WHACK-efektit, kun Dynaaminen Duo pistelee pahikset halki poikki ja pinoon. Siihen päälle vielä kokoelman ekstrat, bookletit ja muut. Ainoa miinus on Suomi-tekstien puute, paketti kun ei koskaan ilmestynyt Suomessa.

Kaiken kaikkiaan jaksoja on boxissa noin 120. Jaksot oli alunperin suunniteltu tunnin mittaisiksi spektaakkeleiksi, mutta joku keksi pilkkoa ne puoliksi jättäen ensimmäisen osan aina cliffhangermaiseen lopetukseen. Siinä sankarit jäivät satimeen ja seuraavalla viikolla selvisi kuinka he keplottelivat ansasta ulos. Sarjaan mahtuu toinen toistaan ihmeellisempiä pelastumisia ja Batmanin nokkeluus ja lepakkovyön varustelu hakee vertaistansa.

Riddler, Penguin, Joker ja Catwoman punoo juonia. (anyfilmaday.blogspot.com)

On myös maininnan arvoista kertoa että, Batman-sarjasta tehtiin jopa leffa, joka on nykyisinkin vielä löydettävissä verkkokaupoista (Suomi-teksteillä!). Pätkä sisältää neljän superroiston (Penguin, Catwoman, Joker, Riddler) tiukan yhteisyrityksen Dynaamisen Duon kukistamiseksi kidnappaamalla YK:n jäsenet, omintakeisella Camp-tyylillään. Varsin pätevä kolmen tähden peruspätkä mutta itse TV-sarja on se pihvi. Valkokankaalla TV-sarjamainen käsikirjoitus ei pääse oikeuksiinsa, pelkän filmin nähneelle ei ehkä avaudu Adam Westin Batmanin viehätys. Meitä muita se jaksaa ihastuttaa vuodesta toiseen!

1960-luvun Batman-boxit järjestyksessä vasemmalta oikealle:
1) Complete TV Series Blu-Ray-Boxi
2) Complete First Season
3) Second Season Part One
4) Second Season Part Two
5) Complete Season Three
6) Batman 1966-Movie Blu-Raynä 

Lepakkotyttö-DLC Heinäkuussa

Barbara Gordon on heinäkuussa Batgirl (gamerant.com)

Youtubettaja CabooseXBL uhosi omalla kanavallaan että Batman: Arkham Knight olisi saamassa uuden tarinamuotoisen DLC:n jo heinäkuussa. Barbara Gordonin vaiheista Batgirlinä kertovan lisäsisällön oli määrä ilmestyä noin kuukausi pääpelin jälkeen (, joka siis ilmestyi 23.6.).




Rahalla saa ja hevosella pääsee
Pelin julkaisijalta, Warner Brosilta on tullut tieto että Batgirl-DLC ilmestyisi koko kansan saaville 21.7. Paarialuokka saa kuitenkin purra tomua, sillä samaan syssyyn tehtiin myös toinenkin ilmoitus: Jos ostit Season Passin Arkham Knightiin niin pääset nauttimaan lepakkotytöstä noin viikkoa aikaisemmin (14.7.). Samanlainen omituinen DLC-kikkailu on verhonnut Arkham Knightia jo Pre-Order-Bonuksista asti. Onneksi kaikki kuitenkin saavat lisäsisällön, riippumatta siitä hankitko kausikortin vai etkö, joten viikon odotusaika on kai ihan hyväksyttävä.

Myös Robin saa roolin Batgirl-DLC:ssä (gamefaqs.com)

Hintaa lisäroippeella on kuulemma noin kuutisen dollaria (ja suurin piirtein sama euroissa). Ja mitä sillä sitten saa? Lisärin sisällön veikattu olevan laajuudeltaan Arkham Cityn Harley Quinn's Revenge-lisärin luokkaa. Luvassa on siis varsin maittava muutaman tunnin Bat-savotta. DLC tulee sisältämään muutamia tehtäviä ja pääosassa on, paitsi messevä Freeflow-nyrkkikyllikki, myös Batgirlin hakkerointikyvyt.

Lisäksi on paljastettu että Batgirl tulee saamaan rinnalleen Robinin DualPlay-taisteluita varten. Robin ei tule kuitenkaan kulkemaan Batgirlin kanssa koko DLC:n ajan, vaan ilmestyy paikalle tarinan niin sanellessa (todennäköisesti jossain tietyissä Robin & Batgirl-tehtävissä). Huomionarvoista on todeta myös että varmaa ei ole myöskään se kuka pelissä Robinia esittää. Arkham Knightin päätarinassahan nähtiin kolme eri Robinia (Jason Todd, Tim Drake, Dick Grayson).

Vielä yksi juttu...
Niin kivalta kuin tämä paketti kuulostaakin paratiisissa saattaa pesiä käärme. Kiistanalaisessa maineessa olleen Arkham Origins-pelin luonut Warner Bros. Montreal Studio on nimittäin lisärin vetovastuussa (alkuperäisen Rocksteadyn sijaan). Henkilökohtaisesti pidin Arkham Originsista, vaikka se ei edustanutkaan teknisesti muun pelisarjan tasoa. Itse pelattavuus oli pelissä kuitenkin rautaa, joten annetaan tekijöille työrauha ja toivotaan parasta.

Batman: Arkham Knight: Hurjia juonikäänteitä!

Vautsi Wau! Olen tässä viikon päivät pyöritellyt PS4-koneessani Blu-ray-lättyä nimeltä Batman: Arkham Knight ja vielä olisi viljalti maileja mittarissa. Tässä vaiheessa ajattelin kuitenkin ruotia  jonkinlaisen selonteon saavutuksistani ja pelin over-the-top-juonesta. Rocksteadyn viimeinen Arkham-sarjan Batman-peli on nimittäin aivan mannaa Batman-fanille!

(MEGASPOILEREITA!)


Vielä viimeisen kerran

Siis Batman: Arkham Knighthan on aivan mahtava peli! Peli vetää toistuvasti maton pelaajan jalkojen alta rukkaamalla lähtöasetelman uusiksi. Pelihän alkaa Scarecrown julistamalla fear toxin-pommiuhkalla, jota Batman lähtee selvittämään best-buddynsa, poliisipäällikkö Jim Gordonin, kanssa. Matkalla tulee tietenkin mutkia vastaan ja Batmanin onnistuu pysäyttämään Scarecrown hyökkäys Ace Chemicals-tehtaaseen, mutta samalla hän saa vastaansa uuden uhan, Arkham Knightin. Tämä mystinen roisto on lyönyt hynttyyt yhteen Scarecrown kanssa ja on päättänyt tuhota Batmanin, hänen kotikaupunkinsa ja kaiken hänelle rakkaan.

Ace Chemicalsissa kaikki ei mene kuin Strömsössä (usgamer.net)

Batman onnistuu torjumaan Batmobilensa avulla Arkham Knightin joukot ja saa jopa käsiinsä itse Scarecrown tämän yrittäessä vapauttaa kemiallisen aseensa. Käsi Scarecrown kurkulla, rosmo paljastaa kuitenkin valttikorttinsa: Heillä on Barbara Gordon! Scarecrow onnistuu pakenemaan paikalta jättäen Batmanin keskelle pian pamahtavaa fear toxin-hyökkäystä. Yön Ritari päättää, vaikka viimeisenä tekonaan, pysäyttää myrkkypommin suuntaamalla sen Gothamin kaupungin sijasta Ace Chemicalsin tiloihin ottaen itse leijonanosan myrkystä. Hetken näyttää että kaikki on hyvin ja Gotham sekä Batman selvisivät säikähdyksellä. Sitten Joker näyttää naamansa!

Kun kaikki muuttuu...

Batman on (altistuttuaan Scarecrown myrkyille) saanut päähänsä uuden kaverin, vanhan verivihollisensa Jokerin. Nämä harhat riivaavat Batmania lopun peliä, ja tuleepa Batman jopa luvanneeksi ripustaa viittansa naulaan, kun Scarecrow ja Arkham Knight on pysäytetty, huomatessaan omien moraalisääntöjensä hämärtyvän Jokerin otteessa. Lisäksi Batman kärsii edelleen myös Arkham Cityssä suoritetusta verenvaihdosta Jokerin kanssa. Tähän Batman ja Robin ovat yrittäneet löytää ratkaisua tutkimalla muita jotka ovat saaneet samanlaista verta  (Joker lähetti vertansa AC-pelin tapahtumia ennen Gothamin sairaaloihin). Näistä rasitteista huolimatta Batman saa kohdattavakseen pääpelin tarinassa mm. Penguinin, Riddlerin, Harley Quinnin ja Arkham Knightin joukot. Yön Ritari muodostaa myös (yllätyksellisesti) liiton Poison Ivyn kanssa, joka on immuuni Scarecrown myrkyille.

Gotham City on täynnä tekemistä. (batman.wikia.com)

Tässä vain pintaraapaisu pelin pääjuonesta joka rönsyilee mukavasti joka suuntaan. Lisäksi lisätehtävien viidakko tarjoaa mm. mielenkiintoisia rituaalimurhia (Hush?), jättimäisen "lepakkomiehen" metsästystä (Man-Bat), pankkiryöstöjen estämistä (Two-Face), Penguinin asekätköjen tuhoamista Nightwingin kanssa, Gothamin palomiesten pelastamista (Firefly?) ja Catwomanin vapauttamista Riddlerin katalasta kaulapannasta. Lisäksi Azrael mielii uudeksi Batmaniksi ja on Batmanin tehtävä testata onko hänestä siihen, ja pelaaja saa tietty pelata Azraelina! Enkä edes maininnut vielä CloudBurstia, Operation Savioria, Killing Jokea, Jason Toddia ja Gray Ghost-julisteita. Siis aivan mahtavaa settiä!

Pala tulevaa ja pientä napinaa

Pelin DLC:nä julkaistaan myös Gotham City Stories-osio (, jossa päästään pelaamaan Batmanin liittolaisilla), joiden sisällöstä saa jo hiukan viitteitä kurkistamalla pääpelissä pelin kartan välilehtiseen, jossa on lyhykäisiä tarinan tynkiä. Toivottavasti niissä on yhtä lailla pontta ja käänteitä kuin pääpelin tarinassa, vaikka vain välipaloiksi. Arkhamin universumiin pääsee tutustumaan myös Harley Quinnin, Red Hoodin ja Batgirlin tarinoiden muodossa. Lisäksi Batman saa oman tarina-DLC:nsä, Season of Infamyn, jossa Batman kohtaa lisää superroistoja. Siihen päälle vielä uudet Batmobile-radat ja skinit, niin Batman Arkham Knight on aikamoinen Bat-fanin aarreaitta.

Ainoa napinan aihe on vähäiseltä vaikuttava Challenge-mappien määrä. Erityisesti Combat-mappien määrä näyttää säälittävän heikolta (max 5 karttaa?) verraten aikaisempiin Batman-peleihin. Toki voi olla että niitä avautuu vielä lisää peliä pelatessa (ja DLC:nä), mutta fakta on se että Combat-mapit tuntuvat myös aikaisempaa lyhyemmiltä kestonsa puolesta. Eikä niissä voi näköjään valita pelihahmoakaan tai Dual Play:tä, mikäli olen ymmärtänyt oikein. Mutta katsotaan nyt mikä on tilanne kun kaikki DLC on lyöty tiskiin ja peli on pelattu läpi, kokonaan.

Kokonaisuutena peli on ollut tähän asti silti varsin maittava paketti Batman-toimintaa. Ehdottomasti suosittelen! Lisää tietoa Arkham Knightista ja sen lisäsisällöstä löytynee blogistani sitä mukaa kun sitä paljastuu.