Tykkään 7. Sukupolven konsoleista!

1) Valitse alustasi
Seitsemännen sukupolven konsolit ovat kaltaiseni retroilijan aarreaitta! Kotikonsolit (Playstation 3, Xbox360 ja Nintendo Wii) ovat jalostettavissa ennennäkemättömän monipuolisiksi retropeliautomaateiksi. Paitsi että nämä konsolit pukkaavat näytölle vielä nyky-standardeillakin varsin pätevää grafiikkaa oman sukupolvensa peleillä, konsoleista on mahdollista saada enemmänkin irti. Jokaiselta kotikonsolilta löytyy myös mittava (vaan ei todellakaan täydellinen) retrokatalogi, joka on toteutettu konsolien oman verkkokaupan kautta (esim. PSN tai Virtual Console).

Tämän lisäksi myös Xbox360 ja Nintendon Wii ovat taaksepäin yhteensopivia (eli tukevat Xbox ja Gamecube-pelejä). Playstation 3:sesta oli myös alunperin myynnissä FAT-versio, joka tuki (ainakin?) PS2-pelejä. Myöhemmistä PS3- ja Wii-versioista on tämä yhteensopivuus harmillisesti poistettu. Myös seitsemännen sukupolven käsikonsolit (Playstation Portable ja Nintendo DS) olivat retroilijoille kullanarvoisia. DS tuki Gameboy Advancen kasetteja ja Playstationin omaan sai ladattua PSN-kaupasta retropelejä. Tässä artikkelissa keskityn kuitenkin tarkistelemaan PS3:sen ja Wiin retroarkistoja, koska niistä allekirjoittaneella on eniten kokemusta.

Nintendo Wii
Alunperin Nintendo Revolutionin nimeä kantanut matolaatikko jätti monet ensi alkuun kylmäksi paljastuessaan teknisiltä tehoiltaan viritetyksi Gamecubeksi. Monet pelaajat vierastivat aluksi siirtymää padista kaukosäädinmaiseen kapulaan, jolla heiluttiin liiketunnistinpeleissä. Monesti parjattu Wii-konsoli näyttää kuitenkin kyntensä retro-osastollaan.

Mario Kart 64 oli tajunnanräjäyttävä! (wikipedia.org)

Nintendo on marssittanut esiin sen verran tiukkaa klassikkotykitystä että siinä on tuskin naavaparroilla nikottelemista. Listasta löytyvät mm. Super Mario World, Super Mario 64, Donkey Kong Countryt, Zeldat, Mario Kartit, Chrono Trigger ym. Pakasta löytyy niin NES:sin, SNES;sin ja N64:sen olennaisimmat merkkiteokset. Lisäksi pinoon on lyöty myös muiden konsolien (mm. Neo Geo, Mega Drive ja Commodore 64) pelejä. Nintendo on myös julkaissut diskettimuodossa muitakin retroilun helmiä Wiille (esim. Super Mario All-Stars Wii). Kun pysähtyy miettimään ja laskeskelemaan Wiin Virtual Consolen tarjoaman pelikonsolien armadan tarjontaa, on nuivemmankin nostalgikon nostettava Nintendolle hattua. Aika hyvin matolaatikolta...


Playstation 3
Mutta hyvin pitää Sonynkin kolmas Pleikkari kampoihin! Se hemmottelee pelaajaa tarjotessaan PSN-verkkokauppansa kautta kuolemattoman, alkuperäisen Playstation-konsolin huippupelejä. Joukosta löytyy esimerkiksi semmoisia aarteita kuin Crash Bandicoot-trilogia (ja Crash Team Racing!), Final Fantasy-sarja, Metal Gear Solid, Syphon Filter, Spyrot sekä ensimmäiset Tekken-pelit. Tarjolla on myös muutamia Playstation 2-aikakauden helmiä, joista osa on myös HD-remastereita. Näitä pelejä ovat mm. Grand Theft Auto-pelit, Final Fantasy X ja X-2, Prince of Persia- ja Splinter Cell-trilogiat sekä Jak & Daxterit ja Rachet & Clankit. Varsin monipuolista settiä silläkin saralla siis.

Final Fantasy VI. Klassikko. Piste. (gamespot.com)

Lisäksi nostalgiannälkäisille on tarjolla myös pelejä joita on ollut myynnissä useammankin konsolin verkkokaupassa. Näitä pelejä on usein rukattu ja pukattu hienovaraisesti kohti nykyaikaa. Tällaisista herkuista käyvät esimerkiksi Duke Nukem 3D: Megaton Edition, Doom: Classic Complete, R-Type: Dimensions, Comic Zone, Metal Slugit, Super Puzzle Fighter Turbo HD ja Tony Hawk Pro Skater HD.

Kultasilmät varokoon
Harvoin (jos koskaan) ovat eri konsolisukupolvien merkkiteokset päätyneet saman konsolin kirjoihin ja kansiin näin mittavin joukoin ja olleet näin helposti saatavilla. Siitä ihan erityisen iso kiitos ihmisille jotka ovat tämän mahdollistaneet. Nostalgiaan kallellaan olevalle pelaajalle tämä on arvokas asia.

Metal Slug on varma valinta. (the-nextlevel.com)

Ainoaksi kompastuskiveksi on rehellisyyden nimissä mainittava se että jos näistä menneisyyden aarteista mielii nauttia niin on edessä, paitsi kukkaron nyörien höllennys, myös perslihasten kasvatus. Männävuosien pelit kun olivat nimittäin melkoista dynamiittia! Ne osaavat olla paikoin melko säälimättömiä pelaajaa kohtaan ja irrottaa ärräpäitä. Vaikeustaso saattaakin paikoin kohota sietokyvyn tuolle puolen. Eikä tallennusmahdollisuuksilla pihtailukaan auta pelaajaparkaa retroilun maailmaan sukelluksessa. Kaikissa peleissä tallentaminen ei edes ole mahdollista. Teitä on varoitettu...


Onneksi monet näistä retropeleistä irtoavat pikkurahalla, joten lovi ei tunnu kukkarossakaan niin syvältä jos peli puree persuksiin tai jää jopa pelaamatta. Mutta jos pystyy kampeamaan läpi rosoisen grafiikan, (säälimättömän) korkean vaikeustason ja muutamien vanhan pelisuunnittelun aivopierujen, niin pelaaja saattaa löytää pelikokemuksen joka hakee vertaistaan. Näissä vanhoissa peleissä kun on monesti sisältöä, paitsi määrällisesti, myös laadullisesti enemmän kuin monissa nykypeleissä. Suosittelenkin jokaiselle pienoista retrotrippiä, varauksella...