Meemi Nro. 1

Super Mario World SNES:sillä
(en.wikipedia.org)

Ensimmäinen videopelini

Kun joulupukki kantoi eräänä talvisena iltana Super Nintendo-pelikonsolia pikku-Valvomolaiselle pukinkontissaan, niin oli ilo ylimmillään. Ja varmasti vähän myös ihmettelin että mikäs ihmeräpellin se tämä on, kun en ollut semmoista ennen nähnyt. Ensimmäinen pelikonsolini, joka imi sisäänsä SNES:in kasettimaisia pelejä. Ja kuin taikaiskusta kun kasetti upposi aukkoon niin peli ilmestyi telkkarin ruudulle heleissä väreissä! Ja sieltä tuli ääniäkin! Enpä olisi ikinä arvannut minkälaiseen kaninkoloon olin pääni silloin työntämässä...

Super Nintendon mukana tuli myös kylkiäisenä ensimmäinen pelini, tasoloikkajuhla nimeltä Super Mario World. Eipä olisi pieni ihminen parempaa esikoispeliä voinut pyytää. Pelissä lupsakka italialainen putkimies pomppii hirmuliskolemmikkinsä (Yoshi) kanssa vasemmalta oikealla talloen viholliset, keräten PowerUppeja, lisäelämiä ja kolikoita. Tarkoituksena on pelastaa linnaan lukittu Prinsessa Peach pahamaineisen Bowser-konnan käsistä. Pelin timanttinen tasosuunnittelu, tiukat kontrollit sekä mahtavat musiikit veivät mukanaan ja pelin parissa tuli istuttua niin yksin kuin kaveriporukankin kanssa harvasen päivä. Vaikka taisin olla aika kova tasopomppija jo männävuosina, niin lopulta Prinsessa jäi kuitenkin pelastamatta ja Bowser-pahis nitistämättä (tai näin ainakin muistelisin??). Toisaalta en ollut missään nimessä ihan tumpulakaan, koska muistan vierailleeni Star Roadilla (ja/tai) Special-maailmoissa.

Paluu Nykyaikaan!
Mitä tulee SNES-aikaan, minulla on Super Marion seikkailuista mahdottoman kultaiset muistot, joita olen yrittänyt verestää vielä nykypäivänäkin. Sainkin lopulta hyppysiini Gameboy Advance-version, Super Mario Advance 2: Super Mario World (, joka lienee aika uskollinen SNES-esi-isälleen) sekä myöhemmin, täysin alkuperäisestä SNES-pelistä emuloidun, Super Mario Worldin Nintendo Wiin Virtual Consolesta. Vaan täytyy kyllä myöntää että joko aika on kullannut muistot tai helpommat videopelit ovat pehmittäneet minut, sillä Super Mario World tuntuu paikoitellen ihan törkeän vaikealta! Vielä alkutaipale meni vihellellen, mutta pian alkoi tie nousta pystyyn, vaikka muistan kuinka nuoruusvuosinani näistäkin ansapaikoista mentiin rämäpäisesti läpi.

Tätä nykyä peli on edelleen hyllyllä odottamassa sitä lopullista läpäisyä. En suostu hyväksymään sitä väitettä että olisin näinä noin viitenätoista pelivuotenani vain taantunut pelaajana. Vaikka näppituntumani ei ehkä olekkaan enää se kaikista tiukoin niin varmasti olen kehittynyt jossain muussa pelaajana. Koopalaiset kukistetaan vaikka vain taso kerrallaan! Prinsessa täytyy pelastaa ja linnat lytätä maantasalle. Putkimiehelle olisi taas töitä...