Arvostelu: Call of Duty: Advanced Warfare (PS4)

SISÄLTÄÄ SPOILEREITA

Lock and Load, Gentlemen

Mitä tapahtuu kun Ghostsin jälkeen kaavoihin kangistunut COD siirtyy scifikautiseen tulevaisuuteen? Astumme maailmaan jossa kyborgimaiset Exo-puvut ovat normi, laserit losahtelevat ja militaristiset suuryritykset tarjoavat maille asepalvelujaan, rahaa vastaan. Pääosaa näyttelee ex-merijalkamies Jack Mitchell, joka saa astetta kiinnostavamman työtarjouksen Atlas-superyhtiöltä. Erinäisten sattumusten jälkeen Mitchell pumpataan Exo-pukuun ja lähetään Atlasin kontrahtien mukana maailman kriisipesäkkeisiin. Kun kavereita alkaa kaatuilemaan terroristipomo Hadesta jahdatessa alkaa paljastua synkempiäkin salaisuuksia. Vaikka pääosa pelistä suoritetaan tetsaten niin menoa höystetään välillä ajoneuvo-osuuksilla, joissa lennellään destinymaisilla pyörillä ja robottikärpäsillä(!).

COD-moninpeliä sekoitetaan Exo-puvuilla.
(techtimes.com)

Exo-llent Work, Men!  

Pelimuodot ovat sekä turvallisia sekä tuttuja mutta ne tarjoillaan exolla hämmennettyinä: Kampanja, moninpeli/botit ja exo-selviytyminen. Lisäksi myös Exo-Zombeja on tarjolla lisäsisältöä ostaville. Peruspelillä pärjää kuitenkin myös yllättävän hyvin sillä kampanja on tehty poikkeuksilla pieteetillä ja exo-survival vetää melkein vertoja MW3:sen selviytymistilalle.  Selviytyskartoissa riittää myös kosolti avattavaa.

Miinusta satelee muuten loistavasta exo-puvusta, jota käytetään melko nihkeästi pelimuodosta riippumatta. Kampanjassa exo-kyvyt ovat usein lukittuna pelaajalta jemmassa, jolloin  niitä pystyy käyttämään vain juonen ja skriptin niin sanellessa. Moninpelissä exot pääsevät parhaiten oikeuksiinsa, mutta olisin kaivannut montaa kampanjassa esiteltyä exo-kykyjä myös moninpeliin. Näitä ovat magneettihanskat ja grapnel-koukku (, joka löytyykin DLC:stä). Myös exo-survival kärsii samanlaisesta "tyhmentämisestä". Lisäksi kuulemma kaikki DLC:nä julkaistut kartat eivät olisikaan Exo-Survival-tilaan soveltuvia, mikä on harmi sillä tilassa on paljon potentiaalia.

Kevin Spacey tekee tiukan roolin Mr. Ironsina.
(youtube.com)

Press X to Pay Respects...

Vaikka laserpyssyttely ei aivan täysillä nappaakaan, on myönnettävä että Advanced Warfare on astetta tiukempi yritys COD:laisilta. Erityisesti lisäplussaa ropisee hienosta yksinpelikampanjasta. Puutteineenkin peli on uskomaton ja kehtaanko sanoa uskaliaskin irtiotto Ghostsin myötä kangistuneista kaavoista. Vaikka pelin futuristinen meininki varmasti jakaa pelaajia on kyseessä COD-peli, jota voi suositella myös muillekin kuin sarjan ystäville.

Arvosana: (PS4)
8/10

Avopuoliso yllätti 2.0

Avopuolisoni, videopelimaailman ummikko, yllätti ja meni läpäisemään ensimmäisen pelinsä eilen. Disney Princess: Enchanted Journey (PS2) oli pelin nimi ja neitini oli pelannut peliä nuorempana pienen pätkän, mutta peli oli sen jälkeen haudattu naftaliiniin liian vaikeana. Kunnes minä menin ja sörkin vähän mehiläispesää ja päädyimme kaivamaan pelin uudelleen esiin. Lopulta, lukuisten pelisessioiden myötä, lopputekstit vyöryivät lopulta screenillä.

Disney Princes: Enchanted Journeyn (vaalean)punaisena lankana toimi muistinsa menettänyt prinsessatyttönen, jota ohjastetaan läpi Disney-maailmojen. Eri maailmoissa neitokaista odottaa kasa minipelejä, Bogs-nimisiä möllejä ja pieniä questeja, joita ropisee Disney-maailmojen prinsessoilta, kuinkas muuten. Tärkeimmiksi apuvälineiksi matkalla muodostuvat prinsessan taikasauva ja keijumainen valonvälke, joka jeesaa tyttöä mäessä. Juoksutytön tehtävien lomassa tyttöselle valkenee pikku hiljaa myös oma menneisyytensä. Peli on juuri niin vaaleanpunainen ja söpöilevä kuin nuorille tyttölapsille suunnatulta peleiltä sopii odottaa.

Disneyn prinsessojen matkassa!
(giantbomb.com)

Opastin puolisoani pelissä apukuskin paikalta, mutta itse ohjaimeen en tarttunut kertaakaan. Eniten ongelmia neidille tuntui tuottavan kontrollien sisäistäminen ja se meille kaikille tuttu, kamera. Pakko sanoa että kun puolisoni rökitti pelin pääpahan ihan omin avuin, pelin omalla vaikeustasolla, kyseessä oli hatun nostamisen arvoinen suoritus. Nyt onkin hakusessa seuraava peli, jonka voisi neitokaiselle nakittaa tai jota voisimme pelata yhdessä, samalla puolella tietysti.

Arvostelu: Batman: Arkham Knight (PS4)

Nyt katsotaan onko Arkham Knightista mihinkään!
(tilt.fi)

(Sisältää Spoilereita!!!)

Batman: Arkham-pelit ovat olleet intohimoni ja pelisarjan viimeisintä osaa on käsitelty aina Valvomo-blogin ensimmäisestä postauksesta lähtien, hartaasti. Tähän mennessä Batmanin ja Arkhamin-aihetta sivuavia postauksia on tullut julkistettua Valvomoon aivan mahdoton määrä, joten kyse on ollut aina enemmän tai vähemmän fanaattisesta Bat-fanituksesta. 

Be the Batman...Again?
Noin puolisen vuotta sitten kauppoihin saapunut Rocksteadyn viimeinen Batman: Arkham-peli, Batman: Arkham Knight tarjoili eeppisen loppuratkaisun suositulle pelisarjalle. Itse hankin pelin ennakkotilauksen kautta (sain Harley Quinn's DLC:n ja PS4:sen yksinoikeussisällön) sekä peliin Season Passin. Ja myönnän: Olin innoissani, olin myyty. Olihan yksi kaikkien aikojen lempipelisarjoistani, pitkän odotuksen jälkeen, taas täällä. Arkham Knightin pääjuoneen en mene enää sen syvemmälle kuin että se sisältää aikaisempaa tiukempia juonikäänteitä, osa tosin melko ilmeisiä. Juoni on kuitenkin hyvä. Toisaalta pelin tarinan sisältö on paikoin hyvin rajoitettua, Batmobilea on paljon ja kaikkialla ja pomo-ottelut on usein tiivistetty Quick-Time Eventeiksi tai välinäytöksiksi. Usein pomo-ottelu tarkoittikin (jälleen) normivihujen kurmoittamista niin että pomo oli vain paikalla todistamassa tätä juhlaa (esim. Riddler, Professor Pyg ja Two-Face, Deacon Blackfire). Tämä oli iso pettymys ottaen huomioon kuinka Rocksteady korosti hienoa roistovalikoimaa pelin trailereissa. 

Batman ja Robin keskustelevat ennakkotilaamisesta.
(Pinterest.com ja oma tuotos)

Entäpä minkälainen itse peli oli ilmestyessään? Arkham Knight julkaistiin kohtalaisen riisuttuna mallina. Jopa niin riisuttuna etten tohtinut edes antaa paketille arvosanaa ennen kuin kaikki pelin lisäsisältö oli julkaistu. Tämän tekeleen nimissä on nimittäin myyty karkeita Pre-Order bonuksia (esim. Gamestopin yksinoikeutena markkinoitu Red Hood-DLC, jonka kestoksi paljastui alle 10 min.), konsolikohtaisia yksinoikeussisältöjä, Season Passeja ja ties mitä. Jopa gigojen päivityksillä on yritetty paikkailla sitä että Arkham Knight oli julkaisunsa alla vielä kovin, kovin vaiheessa.



Tiedän mitä pelasit viime kesänä

Jos kesäkuussa 2015 julkaistua Arkham Knight-peliä pitäisi jotenkin kuvata niin käyttäisin sanoja: Hukattu potenttiaali. Ei se peli huono ollut, ei todellakaan. Päinvastoin, monessa mielessä Knight on Arkham-sarjan paras osa. Mutta mitä pelin sisältöön tulee niin monet asiat olivat hyvin keskinkertaisia tai loistivat poissaolollansa jättäen jälkeensä kysymyksen: Jos tämä tosiaan on Rocksteadyn viimeinen Batman-peli niin miksi asioita ei vedetty tappiinsa? Miksi pelin edellinen osa, Arkham City, tarjosi pelaajille niin paljon enemmän sisältöä kuin jälkeläisensä?


Jos Arkham Knight kärsi vielä julkaisuhetkellä lapsentaudeista niin nyt, puoli vuotta myöhemmin, kaiken pitäisi olla toisin. 40 euron Season Passilla kustannettu lisäsisältö on julkaistu ja edessäni koko komeudessaan. Pian on aika katsoa tarjosiko passi rahoilleni vastinetta. Tarkemmat erittelyt yksittäisistä DLC-sisällöistä löytyvät blogin Batman-välilehden alta sekä tästä arvostelusta.

Rocksteady, DLC & Fanit
Rocksteady on ottanut kiitettävästi fanit huomioon DLC:n suunnittelussa. Tämä näkyy mm. Skineissä (Arkham Knight-skini, Yön Ritari-skini ja AMOF-skini Harley Quinnille), AR-kartoissa (hahmonvalintaominaisuus, sisätiloihin suunnatut kartat, vähennetyt siniset seinät ja neljään erään jaetut Combat-kartat). Tämän lisäksi peliin on ympätty fanien iloksi myös Photo-mode ja omituisempi BigHead-tila. Pelaajayhteisö on saanut vaikuttaa pelin lisäsisältöön myös Community Challenge Map Packin myötä, jonka ansiosta saimme nauttia kuudesta AR-kartasta, jotka pohjautuvat vanhoihin Arkham-peleihin. Ei kannata myöskään unohtaa kuutta AR-karttaa, jotka pohjautuvat Arkham Episodeihin, jotka saimme kun Nightwingin Story Packin lyhyydestä ja sisällöstä nousi hirveä haloo.

Nämä asiat ovatkin nostaneet pelin arvoa aivan merkittävästi ja olisi päinvastoin kauhea ajatella miten keskinkertaiseksi Arkham Knight olisi jäänyt ilman loistavaa yhteisöänsä. Hatunnostonarvoista on myös se että suurin osa (ellei kaikki) näistä päivityksistä ja lisäsisällöistä ovat olleet ilmaisia. Hyvä siis Bat-yhteisö ja hyvä Rocksteady!

Totuuden hetki
On vihdoin tullut aika antaa risuja ja ruusuja. Aika selvittää onko Arkham Knight se täydellinen Batman-kokemus joksi sitä markkinoitiin vai vain melkoisen hyvä peli. Tuumasta toimeen! (En anna arvosanaa WayneTech Upgrade-DLC:lle, koska sen saa pelin läpipeluun myötä kuitenkin.)

Lienee varmaan turha loppuun lisätä että kaikki seuraavat arvosanat ym. ovat omia mielipiteitäni eikä niitä kannata ottaa yleisenä totuutena (ei sillä etteivät ne voisi pitää paikkaansa!).

Pääpeli: 8/10
(pelin perusversio, ilman Season Passin lisäsisältöjä)
Päätarina: 8/10
The Perfect Crime 9/10
Riddler's Revenge 8/10 (ilman trophyjen keräämistä)
The Line of Duty 8/10
Gotham on Fire 7/10
Heir to the Cowl 8/10
Creature of the Night 8/10
Campaign for Disarmament 7/10
Own the Roads 7/10
Armored And Dangerous 7/10
Occupy Gotham 8/10
Friend in Need 7/10
Lamb to the Slaughter 7/10
Gunrunner 10/10
Two-Faced Bandits 9/10

Pääpelin AR-kartat: 8/10
Combat: 8/10
Combo Master 8/10
Tower Defense 6/10
Gotham Knights 8/10
Azrael's Atonement 10/10

Predator: 8/10
Revive and Reshine 8/10
Terminal Velocity 9/10
Under the Pale Moonlight 8/10
Smash and Grab 8/10

Batmobile Races: 8/10
Midnight Fury TT 8/10
City Heat TT 7/10
Mental Blocked 9/10
The Crushonator 8/10
Condamned 7/10

Batmobile Combat 9/10
One Man Army 8/10
Untouchable 9/10
Natural Selection 8/10
Slumdog Billionaire 9/10

Batmobile Hybrid: 8/10
Road Rage 9/10
David and the Goliath 6/10
Drone Zone 8/10
Big Game Hunter 6/10
Seek and Destroy 8/10
Knight Time Strike 8/10

Lisäsisällöt:

Story Packs: 7/10

Harley Quinn's Story Pack: 6/10
Red Hood's Story Pack: 7/10
Batgirl's Story Pack: A Matter of Family: 7/10
Scarecrow's Nightmare Mission Pack: 8/10
Nightwing: GCPD Lockdown: 6/10 +1 lisäpiste lisätyistä AR-tasoista
Catwoman: Catwoman's Revenge: 7/10 +1 lisäpiste lisätyistä AR-tasoista
Robin: A Flip of a coin: 7/10 +1 lisäpiste lisätyistä AR-tasoista

Batman: Season of Infamy: 8/10

Beneath The Surface (Killer Croc) 9/10

In From the Cold (Mister Freeze) 8/10

Wonderland (Mad Hatter) 8/10

Shadow War (Ra’s Al Ghul) 8/10

Legendaariset Batmobile-radat & Skinit: 8/10

Classic Batmobile-skin: 8/10
(PS4-yksinoikeusskini) 

Year 1989-Batsuit & Batmobile: 8/10
Cobblepot's Causeway & Joker's Parade 

Tumbler & Dark Knight-Batsuit:  8/10
Ashes & Cataclysm + Yön Ritari-skini

Classic 60's Batmobile,  60's Robin & Catwoman skin:  9/10
Batcave Set & Penguin’s Dockyard

Batman vs. Superman Batmobile & Batman-skin: 7/10
Wayne Tech Track Pack: Loop & Proving Ground

Robin-skin & Robin's Batmobile-pack:  8/10
Robin Batmobile & Original Tim Drake-skin

1970's Batmobile skin 8/10

Riddler Themed Batmobile skin 8/10

Arkham Asylum-Batmobile skin 6/10

Rocksteady's Batmobile skin 7/10 

Prototype Batmobile (8/10)

Pelihahmojen Skinit: 8/10

Batman Beyond: 10/10
Dark Knight Returns: 7/10
Classic Adam West Batman: 8/10
Arkam Asylum Batman-skin: 10/10
90's Catwoman: 7/10
One Year Later Robin: 9//10
Arkham Origins Batman: 10/10
Iconic Black-Grey Batman: 7/10
70's Batman: 7/10
Arkham City Nightwing: 9/10
New 52 Batman: 8/10
New 52 Robin: 6/10
New 52 Nightwing: 7/10
Batman: 1st Appearance-skin: 6/10
Red Hood's Arkham Knight-skin: 10/10
Harley Quinn's Classic-skin: 10/10
Batman: Noel-skin: 7/10
Batman Inc.-skin 8/10

Crimefighter Challenge Maps: 9/10
Crimefighter Challenge Maps #1 7/10
Crimefighter Challenge Maps #2 9/10
Crimefighter Challenge Maps #3 8/10
Crimefighter Challenge Maps #4 9/10
Crimefighter Challenge Maps #5 7/10
Community Challenge Map Pack 8/10
+1 Lisäpiste loka-/marraskuun päivityksistä, joilla lisättiin AR-karttoihin hahmonvalintamahdollisuus Combat- ja Predator-tiloihin.

Yhteenveto:
Onko Arkham Knight sitten se ultimaalinen Batman-elämys, jota markkinoitiin mainoslauseella: Be the Batman? No ei ihan. Enemmänkin näkisin sen eräänä Rocksteadyn lähestymistapana Batmaniin tarinassa, jossa ratkotaan rikoksia, mäiskitään rosmoja DualPlayn siivittämänä, ajellaan ja räiskitään tankki-Batmobilella ja liidellään isossa Gothamin keskustassa. Mutta suuriakin suurempien räjähdysten lomasta näkee että paljon, niin paljon olennaista puuttuu. Jo pelin ensimmäisissä trailereissa esitelty Batcave loistaa täysin poissaolollansa. Samoin Batwing jää mitäänsanomattomaksi kuriositeetiksi, joka esiintyy vain välivideoissa. Siinä mielessä Arkham Origins onnistuikin paremmin tavoittamaan Bat-hengen.

Mutta kun miettii huippuunsa hiottua Combattia sekä Predatoria niin ei voi kuin nyökytellä Arkham Knightin suuntaan. Toisaalta Rocksteady on heivannut kelkasta paljon olennaistakin: Mm. AR-kampanjat sekä AR-karttojen muokkausmahdollisuudet. Toisaalta tilalle on isketty monet Batman fanien lempi-Batmobilet ja pelihahmojen skinit. Samoin pelattavia hahmoja ja Story Packeja löytyy laidasta laitaan. Toisaalta taas toisilta hahmoilta puuttuu merkittäviä gadgetteja (esim. Robinin ja Nightwingin Smoke Pelletit) ja Story Packit ovat (Batgirliä lukuunottamatta) huitaistu poskeen kymmenessä minuutissa. Samaa linjaa noudattaa myös pelin päätarina, jonka täytteenä on toinen toistaan upeampia superroistoja (Poison Ivy, Harley Quinn, Penguin, Two-Face, Deathstroke, Scarecrow ja Arkham Knight), joiden pomomatsit on skipattu joko täysin tai latistettu yhden napin QTE:eiksi. Tai tankkimatseiksi, niin kuin Arkham Knightin kohdalla! Ajatella, että peli ei edes sisällä Batmanin ja Arkham Knightin välistä nyrkkisavottaa! Arkham Knightinhan oli tarkoitus olla ensimmäinen vihollinen joka pystyisi haastamaan Batmanin myös fyysisellä sektorilla! Tämä ristiriitaisuus jo itsessään estää Arkham Knightia nousemasta edeltäjiensä yläpuolelle.

Kokonaisuutena sanotaankin siis että kyseessä on hyvä Batman-peli, Arkham Originsin tapaan. Ei enempää mutta ei missään tapauksessa myöskään vähempääkään. Lukuisat menetetyt mahdollisuudet estävät sitä kuitenkin nousemasta kaikille suositeltavaksi super-hyper-klassikoksi Arkham Cityn tapaan. Onneksi Season Passin myötä erilaisia skinejä ja AR-karttoja on riittämiin pitääkseen pelin hengissä ja taaten sille pitkän elinkaaren myös tarinamuodon ulkopuoleltakin.

Arvosana: (PS4:llä)
8/10

Arkham Knight: Community Challenge Map Pack

Nykyisin Crimefighter Challenge Maps #6 nimellä kulkeva karttapakkaus, Community Challenge Map Pack, on vihdoin täällä! Karttapaketti sisältää kuusi kierrätettyä karttaa vanhoista Arkham-peleistä ja yhden AK-kartan uusilla jipoilla (Endless Knight). Karttojen valinnoissa on otettu huomioon pelin keskustelufoorumien fanien ehdotukset.

(WBGamesCommunity.com)

Kierrätys kunniaan!

Community-karttapaketista jää kaiken kaikkiaan semmoinen "ihan kiva"-vaikutelma". On pakko myöntää että vanhojen karttojen remasterointi ei ole graafisesti toteutunut niin näyttävästi kuin odotin. Onneksi kuitenkin joissakin kartoissa, kuten Iceberg Loungessa, on muuten vaan astetta enemmän yritystä. Tämä estää kokonaisuuden kapsahtamisen keskinkertaisen seiskan puolelle. Ja onhan toki myönnettävä että Crime Alley, Monarch Theatre, Batcave ja Wayne Manor ovat ehdottomasti ikonisia paikkoja sekä siksi olennainen osa Bat-mytologiaa.

Nyrkkisääntönä on siis toiminut että vanhoihin karttoihin ei ole kummoisesti kajottu, vaikka alunperin tekijät vakuuttivat että tarkoitus ei ole vain tarjoilla samoja mappeja uudestaan. Päinvastoin, tiimin tarkoitus oli remixailla karttoja, tavoitteita myöten. Tämän vuoksi olenkin hiukan pettynyt että esim. Batcavessa on Arkham Asylumin Batmobile eikä Knight-installaatio siitä. Harmi sinäänsä koska tällaiset pikku muutokset olisivat antaneet pelaajille uutta pontta karttojen koluamiseen, onhan niitä odotettukin useampi kuukausi!

Mainittakoon kuitenkin että Wayne Manorista tosin löytyi mielenkiintoinen 4-25 nimeä kantava Easter Egg, jonka tarkoitusperiä voi vain arvailla. Onko kyseessä seuraava peli vai isompi Arkham Knight DLC? Todennäköistä on että Easter Eggin kiusaama uusi peli tai DLC tulee keskittymään Penguinin ympärille. Olisiko kyse Telltalesin Batman-pelistä? Yhtä todennäköistä on myös että Huhtikuun 25. päivä (joka on ensimmäisen Batman-sarjakuvan ilmestymispäivä) saatamme olla viisaampia.

Uutta ja Vanhaa

Itse kartathan ovat sinäänsä (edelleen) varsin päteviä, vaikka ne eivät Icebergin DualPlay-pomomatsia(!) lukuunottamatta sisälläkkään mitään uutta ja ihmeellistä. Jopa Joker-kloonit on poistettu Crime Alleystä, jolloin siitä osittain putoaa pohja. Juuri tällaisia uudistuksiahan kartat olisivat kaivanneet! Kun karttojen graafiselle ulkoasullekaan ei ole tehty juuri muuta kuin vaihdettu TYGERit ja Asylumin asukit Militian kätyreiksi, niin kokonaisuudesta jää kieltämättä vähän laiskan portin vaikutelma. Toki tietyt valot varjot aina säväyttävät esim. Monarch Theatressa, mutta muuten kokonaisuus on kovin, kovin keskinkertaisen oloinen.

Ei karttapaketti huono ole, perustuuhan se klassisiin Arkham-sarjan karttoihin. Silti on pakko sitä pelatessa on vaan joskus hiukan hankala ymmärtää että miksi se ylipäätänsä on olemassa. Toisaalta lisäpelattava on aina tervetullutta, mutta olisiko Rocksteady pystynyt parempaan? Esim. Uuteen story-packiin? No jaa...4-25

Lopussa kiitos kaatuu

Karttapaketin suurin pettymys on varmasti kuitenkin ylimääräisenä karttana julkaistu, ja eniten hypetetty Endless Knight. Kyseessä on nimittäin Terminal Velocity-kartta, joka on kiva kartta ei siinä mitään. Karttaa on terästetty loputtomasti spawnaavilla vihollisilla ja kellolla, johon saa lisää sekuntteja moukkia niittämällä. Ei ihan mitä kartalta odotin, mutta koska se tuli "extrana" niin en siitä sen enempää myöskään murise. Mainittakoon vielä lopuksi että Community Map Packin lisäksi (loputkin) pelaajat pääsevät nauttimaan varsin pätevästä Batman Inc. (yksinoikeus)skinistä.

Community Challenge Map Packin kartat:

Predator:
Silent Knight (Arkham Asylum)
Batcave (Arkham City)
Wayne Manor (Arkham City)
Endless Knight (Arkham Knight)

Combat:
Iceberg Lounge VIP (Arkham City)
Monarch Theatre (Arkham City)
Crime Alley (Arkham Knight)

Arvosana: (PS4:llä)
8/10

Arvostelu: Metal Gear Rising: Revengence (PS3)

Jo heti alkumetreillä saat tällaisen mörssärin vastaasi!
(youtube.com)

SISÄLTÄÄ SPOILEREITA

Metal Gear-faneja on kahdenlaisia: Minä olen niitä fanaattisempia. Pelihistoriastani löytyy kaikki isoimmat MGS-pelit (miinus Ground Zeroes ja Phantom Pain). Ja myönnetään: Olin alkuun skeptinen tämän pelin suhteen: Metal Gearia Platinum Gamesin ninjamättönä? Uskomatonta, mutta se toimii, ihan oikeasti!

Jack is Back!
Pelin päähenkilönä toimii Metal Gear Solid 2:sesta ja 4:sesta tuttu Jack, koodinimeltään Raiden. Raiden on saanut itsellensä (MGS4:sta tutun) kyborgikehon ja on näin muuttunut salaisesta agentista aikamoiseksi tappokoneeksi. Viimeisimpien juonikäänteiden jälkeen Jack on lyöttäytynyt Maverickin palkkasoturien leipiin, tehden siellä pääosin suojeluun ja uudelleenrakentamiseen suunnattuja kontrahteja. Eräs kontrahti menee kuitenkin reisille ja lumipallo alkaa vyöryä. MGRR myötä hienotunteinen hiiviskely on jätetty ihan kuriositeetin asemaan. Parempi näin. Peli on nimittäin omimmillaan kyborgimiekan viiltäessä vihuja: halki, poikki ja pinoon.

Raidenin ääninäyttelijä Quinton Flynn hoitaa homman kotiin jälleen rautaisella ammattitaidolla. Metallisen aggressiivisena rahiseva Raidenin ääni on omiaan nostamaan tunnelman eeppisiin sfääreihin pomomatseissa. Ja niitä pomojahan piisaa! Peli ei nimittäin turhia jarruttele vaan heittää pelaajan sopan sekaan nakittamalla Raidenin alkutekijöissään jo kolossaalista Metal Gear Raytä vastaan. Eikä muitakaan vastustajia ole koolla pilattu!

Raiden, Tappaa Talossa ja Puutarhassa

Pelin tempo on raivokkaan aggressiivinen ja räime on välillä aikamoista. Välillä lipsahdetaan jopa ihan rämpytyksen puolelle. Yksinkertaisesti pointti olisi hyökätä ja torjua vihollisten niitit. Kolmas vaihtoehto on väistää hyperniitit, joilta perustorjunta ei varjele. Soppaa sekoitetaan kuitenkin entisestään Raidenin päivittyvillä kyborgikyvyillä, QTE-osioilla joissa pomoista tehdään hakkelusta, uusilla kakkosaseilla, joita avautuu tarinan edetessä sekä vihulaisten absorboinnilla, josta kerron seuraavaksi lisää.

Homman nimi on se että Raiden voi leikata vihollisia ns. Blade Mode-tilassa niin että saa absorboitua vihollisten polttoainesolut parempaan talteen. Näillä soluilla Raiden saa ladattua omat akut, eli niin terveyden kuin Blade Moden aikana kuluvan energiapalkin. Blade-moden lisäksi pelin edetessä Raidenille kehittyy ns. vimma-tila, joka myös käyttää Blade-tilan energiapalkkia. Mutta lyhyesti? Vihujen absorbointi toimii ja pitää pelaamisessa koko ajan kielen keskellä suuta ja estää peliä muodostumasta aivottamaksi lahtausjuhlaksi. Absorbointi on jopa addiktoivaa!

Raiden vihulaisen polttoainesolun kimpussa.
(primagames.com)

Ainoaksi miinukseksi jää Raidenin räimeretken lyhyys, sillä peli kokemus jää lyhyeksi teki mitä tahansa. Alle kymmenen tunnin tarinaan voi saada jonkin verran lisäpuhtia pelaamalla pelin uudelleen ja avaamalla kaikki mahdolliset aseet sekä lisäpäivitykset Raidenille. Lisäksi pelistä löytyy VR-tehtäviä, lisäsisältönä julkaistuja skinejä ja lisätarinoita. Lisäkivoista huolimatta nekään eivät pysty peittämään sitä tosiasiaa että MGR on kohtuuttoman lyhyt. Lyhyt mutta kehvelin nautittava paketti.

Arvosana: (PS3:lla)
8/10

Meemi Nro. 3

Aliarvostettu peli

Arcade-hallien armoton kuningas Metal Slug täyttää ehdottomasti nämä tuntomerkit. Pelisarjan himotuin ja paras inkarnaatio on taas eittämättä Anthology-kokoelma. Ehkä parhaiten tämä käy ilmi siitä että peli on edelleen monien käytettyjä pelejä myyvien putiikkejen most wanted-listalla. Kyseinen PS2:lle, Wiille ja PSP:lle julkaistu kokoelma tekee märkäkorville selväksi sen että miksi Metal Slug on kovaakin kovempi, timanttistakin timanttisempi. Ennen kaikkea se on täydellinen lähtölaukaus Metal Sluggien maailmaan.

Metal Slugin hullunhauska grafiikka on ajaton!
(gamesradat)

Anthology on siis kokoelma joka käärii sisäänsä Metal Slug-sarjan osat: 1, 2, X, 3, 4, 5 ja 6. Vaikka nämä teokset ovat kaikki pelillisesti enemmän tai vähemmän toistensa kaltaisia, niin siksi ne ovat myös tyylipuhtaita klassikoita. Niissä yhdistyy räjähtävä kolikkopelimaailman toiminta ja napakka vaikeustaso, joka jättää heikot rannalle ruikuttamaan. Metal Slug ei nimittäin harrasta kädestä pitelyä, vaikka Anthologysta löytyy tumpulapeukaloille (ja meille vähemmän tumpuloillekin) Infinity-tila, joka mahdollistaa rajattomat Continuet. Itse pyrin välttelemään tämän käyttöä, sillä se vesittää pelin fiiliksen tehokkaasti viedessään haasteen mennessään, vaikka se onkin todennäköisesti ainoa keino jonka avulla näkisin pelien lopputekstit.

Metal Slugit toimivat parhaiten pieninä annoksina ja sellaisina ne kestävät aikaa sekä nostattavat tunnelman kerta toisensa jälkeen. Kun vihulaisen sotilaat pannaan 2D-sarjisgrafiikan hengessä halki, poikki ja pinoon sopivan humoristisessa hengessä niin ei voi kuin nauttia. Ainoat miinukset ropisevat PS2:sen raiskatusta PAL-versiosta, jossa on pieni, mutta havaittava ohjausviive. Metal Slugin kaltaisessa pelissä kun se voi olla elämä tai kuolema! Onneksi tähänkin tottuu. Samoin kenttien valitsemismahdollisuus olisi ollut kova sana. Nykyisin ainoa ratkaisu on edelleen pelata peli, hardcoresti, alusta loppuun, yhdeltä istumalta. Tai niin kauan kuin elämiä riittää...

(metalslug.wikia.com)

Metal Slug: Anthology on silti vielä tänä päivänäkin varsin tiukka paketti ja varteenotettava hankinta jokaiselle joka arvostaa hyvää retroräiskintää 2D-vinkkelistä. Armottoman tiukka vaikeustaso ja vanhahtava ulkonäkö takaavat kuitenkin sen että peli ei kaikkia kiinnosta. Mutta niille joista on katsomaan Metal Slugin kovan kuoren alle on edessä aikamoinen paukuttelun hurlumhei!

Meemi Nro. 2

Suosikkipelihahmoni

Mario nuoruusvuosinaan.
(kotaku.com)

Suosikkipelihahmoni natsat napsahtavat, niin ikään myös, Super Mariolle. Tämä italialainen putkimies on ojentanut koopalaisia, Bowser-roiston kätyreitä, ja pelastanut Prinsessaa jo kolmen vuosikymmenen ajan! Hilpeän hauskan Marion vastaus pahan kätyreille on tömäkkä pomppaus. Tämä litistää suurimman osan konnakaartista, jos ei ensimmäisellä niin yleensä viimeistään toisella pompulla. Mario kestää perusolomuodossaan vain yhden osuman, mutta napsittuaan punaisen PowerUp-sienen hän muuttuu Super Marioksi, jolloin hän kestää myös toisen niitin.

Lisää lisävoimia

PowerUp-sienen lisäksi Mariolla on myös käytössään kattava lisävoimien arsenaali, joka on kasvanut vuosien mittaan. Tasojen varrelle ripoteltuja supervoimia hyödyntäen hän voi muuttua hetkellisesti voittamattomaksi, viskoa tulipalloja, leijailla ja lentää, muuttaa viholliset jääksi, muuttua itse ampiaiseksi, heitellä vasaroita, kasvattaa itselleen Koopa-kilven tai uida nopeammin sammakkopuvussaan. Ja tässä vasta muutama putkimiehemme erikoiskyvyistä! Lisävoimilla on kuitenkin rajansa. Osa supervoimista on aikarajoitteisia ja loput toimivat siten kun Mario ottaa osumaa hän palautuu takaisin joko Marioksi tai Super Marioksi.

Vain kourallinen Marion lisävoimista...
(rjburgees.net)

Vaikka Marion tielle on vuosien varrella kyhätty lukuisia äkkikuolemapaikkoja sisältäviä ansareittejä ja toinen toistaan kookkaampia ja katalampia konnia, niin aina putkimiehemme on selvinnyt niistä voittajana. Välillä nämä ansareitit ovat vaatineet useita (kymmeniä) yrityksiä, mutta putkimiehemme ei anna helpolla peräksi. Järkkymättömän mielenlaadun lisäksi Mario osaa myös adaptoitua erittäin hyvin ympäristönsä haasteisiin ja usein tuntuu että Mario sattuu saamaan kysymysmerkkilaatikosta, juuri sen lisävoiman josta on kulloinkin eniten apua. Lisäksi Marion liikearsenaali on karttunut kiitettävästi vuosien varrella sisältäen mm. kolmoishypyn, seinästä seinään kimpoamisen hypyn avulla ja jopa tavaroiden viskely vihollisten niskaan.

Mariolla eläkesuunnitelma
jo tiedossa?
(e3.nintendo.com)

Mariosta on moneksi

Ehkä Mariossa viehättääkin eniten hänen monipuolisuutensa hahmona. Hänhän on uransa varrella, paitsi loistanut tasoloikinnassa veljensä Luigin kanssa, nitistänyt tohtorina mikropöpöjä puzzle-pelissä (Dr. Mario), kaahannut karttingia (Mario Kart), golffannut (Mario Golf), pelannut tennistä (Mario Tennis) sekä bilettänyt (Mario Party). Ja onpahan Mario käynyt avaruudessakin (Super Mario Galaxy 1 & 2) sekä seikkaillut omissa unissaan (Super Mario Bros. 2)! Mariolle on leimallista että mitä tahansa hän tekeekin hän tekee sen tinkimättömällä ja hullunkurisella tyylillänsä.

Marion viimeisimmässä aluevaltauksessa hän on ruvennut perehtymään 2D-arkkitehtuurin saloihin (Super Mario Maker). Putkimiehemme on nimittäin saanut päähänsä alkaa rakentamaan uusia tasoja, joissa pomppia. Tämän tarkoituksena on, mitä ilmeisimmin, kehittää Marion taitoja siltä varalta kun Bowser taas seuraavan kerran nostaa päätänsä putken päästä. Ehkäpä tässä olisi Mariolle nyt myös lupaava eläkesuunnitelma, vetäytyä vanhoilla päivillä tasojen suunnittelijaksi?

Meemi Nro. 1

Super Mario World SNES:sillä
(en.wikipedia.org)

Ensimmäinen videopelini

Kun joulupukki kantoi eräänä talvisena iltana Super Nintendo-pelikonsolia pikku-Valvomolaiselle pukinkontissaan, niin oli ilo ylimmillään. Ja varmasti vähän myös ihmettelin että mikäs ihmeräpellin se tämä on, kun en ollut semmoista ennen nähnyt. Ensimmäinen pelikonsolini, joka imi sisäänsä SNES:in kasettimaisia pelejä. Ja kuin taikaiskusta kun kasetti upposi aukkoon niin peli ilmestyi telkkarin ruudulle heleissä väreissä! Ja sieltä tuli ääniäkin! Enpä olisi ikinä arvannut minkälaiseen kaninkoloon olin pääni silloin työntämässä...

Super Nintendon mukana tuli myös kylkiäisenä ensimmäinen pelini, tasoloikkajuhla nimeltä Super Mario World. Eipä olisi pieni ihminen parempaa esikoispeliä voinut pyytää. Pelissä lupsakka italialainen putkimies pomppii hirmuliskolemmikkinsä (Yoshi) kanssa vasemmalta oikealla talloen viholliset, keräten PowerUppeja, lisäelämiä ja kolikoita. Tarkoituksena on pelastaa linnaan lukittu Prinsessa Peach pahamaineisen Bowser-konnan käsistä. Pelin timanttinen tasosuunnittelu, tiukat kontrollit sekä mahtavat musiikit veivät mukanaan ja pelin parissa tuli istuttua niin yksin kuin kaveriporukankin kanssa harvasen päivä. Vaikka taisin olla aika kova tasopomppija jo männävuosina, niin lopulta Prinsessa jäi kuitenkin pelastamatta ja Bowser-pahis nitistämättä (tai näin ainakin muistelisin??). Toisaalta en ollut missään nimessä ihan tumpulakaan, koska muistan vierailleeni Star Roadilla (ja/tai) Special-maailmoissa.

Paluu Nykyaikaan!
Mitä tulee SNES-aikaan, minulla on Super Marion seikkailuista mahdottoman kultaiset muistot, joita olen yrittänyt verestää vielä nykypäivänäkin. Sainkin lopulta hyppysiini Gameboy Advance-version, Super Mario Advance 2: Super Mario World (, joka lienee aika uskollinen SNES-esi-isälleen) sekä myöhemmin, täysin alkuperäisestä SNES-pelistä emuloidun, Super Mario Worldin Nintendo Wiin Virtual Consolesta. Vaan täytyy kyllä myöntää että joko aika on kullannut muistot tai helpommat videopelit ovat pehmittäneet minut, sillä Super Mario World tuntuu paikoitellen ihan törkeän vaikealta! Vielä alkutaipale meni vihellellen, mutta pian alkoi tie nousta pystyyn, vaikka muistan kuinka nuoruusvuosinani näistäkin ansapaikoista mentiin rämäpäisesti läpi.

Tätä nykyä peli on edelleen hyllyllä odottamassa sitä lopullista läpäisyä. En suostu hyväksymään sitä väitettä että olisin näinä noin viitenätoista pelivuotenani vain taantunut pelaajana. Vaikka näppituntumani ei ehkä olekkaan enää se kaikista tiukoin niin varmasti olen kehittynyt jossain muussa pelaajana. Koopalaiset kukistetaan vaikka vain taso kerrallaan! Prinsessa täytyy pelastaa ja linnat lytätä maantasalle. Putkimiehelle olisi taas töitä...

Uusi sarja tulossa!

Lil'n'Yellow sai Ragequit -blogissaan kohtalaisen päheän idean sarjasta kysymyksiä, jotka määrittelevät meidät, paitsi pelaajina, myös ihmisinä. Niinpä Valvomokin vastaa haasteeseen ja lähtee samalle linjalle lukuisten muiden pelibloggaajien kanssa. On aika aloittaa säännöllisen epäsäännöllisesti ilmestyvä kysymysten sarja, jossa vihdoin selviää minkälainen pelaaja allekirjoittanut on. Kutkuttavinta tässä postausten uudessa sarjassa on se että tässä tulee varmasti väkisinkin mentyä omille epämukavuusalueille ja siten löydettyä jotain uutta itsestänsä, sekä omasta pelikokoelmastansa. Tai sitten luvassa on vain hauskaa ajanvietettä!

Alla on siis kyseinen kysymysten sarja, jota tulen vapaasti soveltamaan omassa videopelimeemi-sarjassani:

(Ragequit-blogi
http://justdontqqonlife.blogspot.fi/2015/11/joulukalenteri-2015-video-game-meme.html)

Arkham Knight: Tammikuun DLC-droppi

Vihdoinkin päivämäärä!

(#BatmanArkham twitter.com)

Arkham Knight-pelin viimeiset DLC-muruset ilmestyvät Tammikuussa. Twitteristä on paljastunut että luvassa on Batman Inc.-skini sekä Community Challenge Map Pack, joka sisältää fanien äänestämiä AR-karttoja. Skinin on määrä ilmestyä pelaajille seuraavina päivinä: PC:llä pelaavat saavat nauttia tästä herkusta ansaitusti etukäteen (19.1.), myönnytyksenä matoisesta PC-portista. Konsoleilla pelaava kansa pääsee Batman Incorporatedin DLC:n pariin 26.1. Samoina päivinä tulee myös (mitä todennäköisimmin) ilmestymään myös Community Challenge Map Pack. Tuttuun tapaan edellisenä päivänä on myös odotettavissa patchi, joka mahdollistaa uuden sisällön ymppäämisen peliin.

Be

The

Batman

Heräteostoksen hekumassa

Ostin Super Mario-paidan...
koska miksipä ei?
(80stees.com)

Noin kymmenen vuoden Gamestop-boikotin jälkeen sorruin heräteostokseen ja ostin kauppakeskus Sellon Gamestopista oheistuotteen. Hairahdukseni hetkeä edustaa retrohtavasti rokkaava Super Mario Bros.-paita. Paidassa tulikukalla terästetty Mario kirmaa tulipalloineen kohti Bowserin linnaa. Alta pois risut ja männynkävyt!

Pari kymppiä kustantanut tekstiili on komeasti painettu ja leiskuvan värikäs. Ja ihan kivasti se on kestänyt pesuakin. Kaiken kaikkiaan varsin näpsäkän näköinen paita jota kaltaiseni retropelaaja voi ylpeästi pitää päällään.Voitte värittää minut tyytyväiseksi. Gamestop-boikotti tosin pitää edelleen, ainakin toistaiseksi.

Arvostelu: TimeSplitters: Future Perfect (PS2)

Esirippu nousee
Timesplitters on pelisarja jota ei voi ainakaan syyttää tylsyydestä, tai yrittämisestä. Loistavasta laadustaan huolimatta pelisarja ei koskaan saanut ansaitsemaansa mainetta omana aikanaan, vanhan sukupolven räiskintöjen soihdunkantajana. Pelisarjan osat tuntuivatkin jääneen soittamaan aina toista viulua Halojen, Killzonen tai milloin minkäkin pelin jyrätessä yli. Timesplittersit ovat kuitenkin laatutyötä ja kokemisen arvoisia, vielä nykyäänkin. Lukuisat pelitilat, pelihahmot ja kartat tekevät pelistä melkein ehtymättömän runsaudensarven vanhan liiton vauhtiräiskijälle Quakejen ja Unreal Tournamenttien vanavedessä.

Varoituksen sanoina kuitenkin lausuttakoon: Timesplittersissa terveys ei parane itsestään, vaikeustaso on paikoin korkea ja tallennuspisteet usein tehtävien välissä. Ja vaikka peli aiheuttaakin ajoittain (erityisesti tarina- ja haastetilassa) hiuksien halkomista sitä ei kannata sivuuttaa kevyin mielien. Sillä se on yksi parhaista, ja ennen kaikkea monipuolisimmista pelaamistani räiskintäpelisarjoista. Ikinä. Nyt käsittelyssä on Timesplitterseistä kolmas ja viimeinen, trilogian päätösosa: Future Perfect.

Valitse pelihahmosi sitten näistä...
(youtube.com)

It's time to Split!
Pelin tarina kuljettaa pelaajaa Cortezin, ihmiskunnan viimeisen toivon, kengissä. Tehtäväsi on palauttaa varastetut aikakristallit ja lopettaa muukalaisrodun eli timesplittersien, ja ihmisten välinen sota, lopullisesti. Jotta tämä onnistuisi pelaajan täytyy matkustaa ajassa eteen- ja taaksepäin ja etsiä eri aikakausiin jemmatut aikakristallit. Ja matkakohteissakin löytyy: On 1920-luvun Skotlantia, kylmän sodan aikaista Neukkulaa, ysärin Kauhujen kartanoa ja scifikautiset 2050- ja 2240-luvun tulevaisuusvisiot. Myöskään viholliset eivät ole yhdestä muotista leivottuja. Vastaan lampsii niin zombeja, robotteja ynnä muita kätyreitä ajan hengen mukaisesti. Pelaaja saa tehtäviin usein myös rinnallensa oman aikakausikohtaisen apurin tehtävää varten. Ja välillä myös oman itsensä! Näiden apurien luonteenlaatu vaihtelee pähkähulluista poskettoman hauskaan, parhaimpana esimerkkinä maailman salaisin agentti, Harry Tipper.

Sisällön aarreaitta
Harvassa pelissä on niin paljon sisältöä kuin Future Perfectissä. Pelihahmoja on mahdoton määrä ja kaikki eivät ole todellakaan samasta puusta veistettyjä. Pelihahmoista löytyy Cortezin lisäksi suurin piirtein kaikki Timesplitters-trilogian hahmot, kiinalaista kokki, ankka, lumiukko, dinosaurus ja vaikka mitä. Osa hahmoista on pelattavissa heti kun pelin iskee konsoliin, loput aukeavat eri pelitilojen kautta.

Kun skinien päälle ympätään lukuisat kartat, mieletön määrä pelitiloja, tarina-tila ja mahdollisuus luoda omia karttoja, alkaa paketti olla kasassa. Totuuden nimissä on myönnettävä, että osa kartoista on kierrätettyjä (paranneltuja) versioita aikaisempien osien kartoista (esim. Chinese, Training Ground ja Mexican Mission). Uudet kartat taas käsittävät mm. Neonvaloja välkkyvän Discon, maanalaisen Subwayn ja inkojen vanavedessä vellovan Templen. Mielenkiintoisin kuriositeetti taitaa olla täysin virtuaalitodellisuuten sijoittuva VR. Kentissä siis löytyy ja jotkut kentät soveltuvat vain tiettyihin pelimuotoihin.

Timesplitters: Future Perfectia on ilo suositella nykyajan pelien sisällön vähyyteen tympääntyneille pelaajille. Pelin tarina-tila, Arcade League ja - Custom sekä Haastetila, karttaeditori, valtava määrä avattavaa sisältöä ynnä jaetun ruudun moninpeli (nettipeli lienee jo matalana!) pitävät pelaajan kuin pelaajan kiireisenä pitkän aikaa. Ja mikä parasta: Kaikki tämä pelkän pääpelin hinnalla ilman Season Passeja tai DLC:tä!

Arvosana: (PS2:lla)
9/10

Community Challenge Map Pack Trophies

Eilen Batman: Arkham Knightin foorumeilla surffatessani silmiini osui tämmöinen uutispommi. Tammikuussa ilmestyvän viimeisen AR-karttapaketin, faniyhteisön kanssa kehitetyn Community Challenge Map Packin, Trophy Achievement-lista on julkaistu. Itse DLC:n tarkasta julkaisupäivästä emme tiedä muuta kuin että PC-pelaajat pääsevät nauttimaan siitä ensiksi (kompensaationa pelin teknisesti takkuilevasta PC-porttauksesta).

Trophyt ovat täällä!
(community.wbgames.com)

Karttapaketti tulee siis sisältämään seuraavat kartat:

Predator:
Wayne Manor (Arkham City)
Batcave (Arkham City)
Silent Knight (Arkham Asylum)
Endless Knight (Arkham Knight)

Combat:
Crime Alley (Arkham Knight)
Monarch Theatre  (Arkham City)
Iceberg Lounge  (Arkham City)

Erityisen paljon puhetta faniyhteisössä on herättänyt Iceberg Loungen Trophy ("Defeat an old adversary"), jonka epäillään tarkoittavan Iceberg Loungen nurkalla norkoilevaa Killer Crocia. Jotkut myös veikkaisivat Asylumin versiota Banesta tai Zsazia ja Clayfacea. Kuulemma on myös vahvistettu että kaikki kartat tulevat olemaan pelattavissa kaikilla hahmoilla. Tämä tarkoittanee valitettavasti myös sitä että pelaajat eivät tule saamaan yhtäkään Catwoman & Batman tai Batgirl & Robin DualPlay-karttaa. Sääli sinäänsä, mutta toivottavasti AR-kartat ovat messeviä!

Arkham Knight: a Flip of a coin (Robin)

Marraskuussa  ilmestynyt A Flip of a Coin-DLC pääsee vihdoin ja viimein (myöhästyneeseen) arvosteluun. Luvassa on Robinille pyhitetty sivutarina, jossa Tim Drake lähtee Two-Facen perään...

Robin saa lisärissä vastaan Two-facen (kätyrit)
(Ign.com)

Ja kuinkas sitten kävikään...
Robin saa vastaansa Two-facen Arkham Knightin tarina-DLC:ssä. Catwoman's Revengen tapaan luvassa on aiempaa aavistuksen haasteellisempaa settiä. Robinin on määrä puikkelehtia Two-Facen kätyreiden valtaamaan Hells Gaten jätteidenhävityslaitokseen. Siinäpä tulikin samalla lisärin pointtikin, kätyrit! GCPD Lockdownin ja Catwoman's Revengen tapaan et taistele itse supervihulaista (tässä tapauksessa Two-Facea) vastaan, vaan saat niskaasi vain hänen lakeijoitaan. Itse Two-Face toimii Scarecrowmaisesti takapiruna ja kommentoi välillä radion välityksellä Robinin edesottamuksia. Tai otetaan vielä hiukan takaisin. Lisärin lopussa Two-Facekin pomppaa esiin, mutta osio hoidetaan näppärästi yhden napin Quick-Time Eventtinä. Ironisesti, jopa peruskonnan nitistäminen olisi ollut haastavampaa kuin Dentin. Two-Face olisi ansainnut parempaa.

Häämatka ja kasvukipuja
Lisärin kaava on tuttua huttua aikaisemmista Arkham Episodeista. Alun Predatorin jälkeen luvassa on pieni puzzle, sitten Combattia ja lopuksi QTE-pomomatsi Two-facea vastaan. Taustalla pauhaa Òraclen ja Robinin leppoisat rupattelut keskeytyneestä häämatkasta ja siitä kuinka Tim ei koe sopivansa Batmanin saappaisiin. Ihan...kiva. Kun nämä asiat on saatu pois päiväjärjestyksestä niin Flip of Coin on ihan mukiin menevää Arkham-sisältöä. Combat toimii, Predator toimii, peli toimii. Pyörää ei siis olla todellakaan lähdetty keksimään uudestaan ja Robinin gadgetit kulkevat pääpelistä melkein sellaisenaan lisäriin (ainoa uudistus on Batmanilta saatu, kätevä, Remote Hacking Tool).

Flip of Coinista jää sellainen ihan kiva fiilis. Eikä kymmenen minuutin stoorilisärillä ja QTE-pomomatsilla sen kummempaa voi edes toivoakkaan. Mitään lopullista yhteenvetoa pääpelin tarinan lopusta ei siis ole edelleenkään tiedossa, Batmanin kohtalo kuitataan Robinin ja Oraclen keskustelun sivulauseessa. Luulisi että Robinilla tai Oraclella, Batmanin läheisimmillä liittolaisilla, olisi ollut asiasta enemmän sanottavaa. Aikaisemmista lisäreistä tuttuun tapaan DLC loppuu kuin seinään, kun homma on hoidettu. Onneksi mukana tulevat AR-kartat piristävät edes hiukan tätä väljähtänyttä pakettia.

Arvosana: 7/10 (PS4) + 1 lisäpiste AR-tasoista

Arkham Knight: Season of Infamy-DLC: Arvostelu

SISÄLTÄÄ SPOILEREITA

Neljän suora

Arkham Knightin viimeinen tarinamuotoinen lisäri kantaa nimeä Season of Infamy. Pääpelin lisätehtäväpyörää laajennetaan neljällä uudella lisätehtävällä. Tarinallista syytä näiden uusien lisätehtävien ilmestymiselle ei viitsitä sen kummemmin luoda. Sääli koska niiden avulla olisin toivonut luotavan jonkinlaista loppuratkaisua, paitsi Season Passille ja Arkham-trilogialle niin myös, pääpelin tarinalle.

Season of Infamy on askel oikeaan suuntaan.
(kotaku.com)

Seasonissa Batman saa vastaansa Mad Hatterin, Killer Crocin, Ra's al Ghulin ja Mr. Freezen. Näistä vain Killer Croc sisältää pomomatsin ja se onkin yksi lisärin mieleenpainuvimmista hetkistä, vaikka totuuden nimissä onkin hiukan sekava ja kaaottinen kokemus. Ra's al Ghulin tapaus taas tarjoilee moraalisen valinnan. Tehtävässä Batmanilla on mahdollisuus ratkaista League of Shadowsin johtohahmojen välinen nokittelu, kertaheitolla. Mr. Freeze taas on joutunut huonoon välikäteen militian kanssa ja lisäri tarjoilee perinteisempää Predatoria ja tankkimatseja. Viimeinen konna, Mad Hatter, on napannut muutaman GCPD:n poliisin panttivangiksi ja onpa hänellä suunnitelmia Batmanillekin. Luvassa on unohtumaton matka kaninkoloon, Arkhamin tapaan.

Huijattiinko meitä?
Lisärin lupaamat uudet gadgetit loistavat poissaolollaan ellei sellaisiksi lasketa Mad Hatterin pomminpurkua Remote Hacking Toolilla, Ra's tehtävien vesivirtojen seuraamista (samoin kuin Ivyn tehtävässä puun juurten) ja ninjojen paikallistamista Detective-modella (kuten Arkham Cityssä). Nämä kaikki löytyvät kuitenkin jota kuinkin sellaisinaan myös pääpelistä tai aikaisemmista Arkham-osista. Odotin kyllä jotain ihan muuta.

Ainoa selitykseni gadgettien puuttumiselle (samoin kuin lisäristä leikatulle Prometheukselle, Black Mask saattoi olla osa Red Hoodin Story Packia) on Rocksteadyn reagointi fanien palautteeeseen. Monet fanithan nousivat jo Kesäkuussa takajaloileen nähdessään pääpelin vesitetyt pomomatsit ja ylikäytetyn Batmobilen. Niinpä veikkaan että Season of Infamyä fiksailtiin ns. Jalkamiehelle ystävällisemmäksi. Toinen teoria puuttuville välineille (ja roistoille) on kiire. Loppuiko Rocksteadylla aika kesken pääpeliin tehtävien korjausten (AR-hahmojen valinta, fanien skinit, Community Challenge Map Pack, Photo-mode ym.) ja rikkinäisen PC-version korjaamisen vuoksi?

"Frabjous day! Callooh! Callay! Batman's here to save the day."
Niin tai näin, Season of Infamy on mannaa nykyisessäkin muodossa. Lisäri sisältää paljon mielenkiintoisia visuaalisia elementtejä, esim. Mad Hatterin Wonderland-osio tai Mr. Freezen lumimyrsky. Nämä tekevät tehtävistä riittävän mielenkiintoisia ja hahmoista uniikkeja. Siihen olisiko Season of Infamyn pitänyt olla osa Arkham Knightia jo alunperinkin, en ota kantaa. Sanotaan kuitenkin näin että Infamy on selkeästi pelin pelastava elementti ja ehdottomasti hankkimisen arvoinen. Sääli ettei tällaista lisäsisältöä tullut peliin enempää. Se olisi nostanut pelin tarinamuodon arvoa ja saattanut tarjota paljon kaivatun tyydyttävän, yksiselitteisen, loppuratkaisun.

Alla vielä arvosanat Season of Infamyn eri osioista:

Beneath The Surface (Killer Croc) 9/10

In From the Cold (Mister Freeze) 8/10

Wonderland (Mad Hatter) 8/10

Shadow War (Ra’s Al Ghul) 8/10

Arvosana: (PS4:llä)

8/10