Modern Gaming Rant 4.0

Tapaus: Rikkinäiset pelit/keskeneräisinä julkaistut

COD: Ghost, peli joka ampui
itseään jalkaan.
(pinterest.com)

Call of Dutyhan on saanut urheilupelimäisen leiman otsaansa siitä että joka marraskuussa ilmestyy uusi COD-peli, joka kotiin. Ja pelihän myy ei siinä mitään. Parisen vuotta sitten tapahtui kuitenkin se väistämätön: Notkahdus. Peliä tehnyt tiimi (tällä kertaa Infinity Ward) tai kustantaja (aina yhtä ihana Activision) heittäytyi ahneeksi ja/tai laiskaksi Call of Duty: Ghostsin kohdalla. Jos joku moitti pelisarjaa jonkin sortin kierrätyksestä aiemmin niin ainakin pelin aikaisemmat osat olivat teknisesti varsin päteviä nätteine ruudunpäivityksineen ja grafiikoineen. Ehkä Ghostsin tekijät kokivat taisteluväsymystä tiuhaan julkaistujen COD:ien vuoksi, mutta lopputulos oli ennen kaikkea teknisesti katkera pettymys. Itse moninpeliä kaihtavana en onneksi koskaan päässyt kärsimään peliä riivaavista yhteysongelmista ja lagista, joiden piti hävitä patchien ja aina uudempien päivitysten myötä. No, toisilla hävisi ja toisilla ei.

Se mistä minä pääsin kärsimään on myös pelin yksinpelin bottimatseja riivannut (ainakin omalla kohdallani) ruudunpäivityksen takkuilu (, mitä en muista yhdessäkään aikaisemmissa COD:issa nähneeni). Nykyisin ruudunpäivitysongelmat ovat aavistuksen paremmassa kuosissa, mutta eivät täysin korjattuja edelleenkään (eivätkä tule korjaantumaankaan enää, sillä tekijät ovat jatkaneet matkaansa). Eniten ärsytystä aiheuttaa se että miksi näin on edes tapahtunut COD:n kaltaiselle pelisarjalle. Itse pelihän on muuten sisällönsä puolesta varsin ok COD-peli, monipuolisine pelimuotoineen.

Mitä tapahtui ajalle jolloin pelit julkaistiin oikeasti valmiina, jolloin niihin ei ollut mahdollista ympätä julkaisupäivänä mitään viiden gigan mahti-patcheja? En puhu mistään muinaisista ajoista, en mistään NES- tai SNES-ajoista vaan ihan lähimenneisyyden PS2-, Xbox- ja Gamecube-peleistä. Näitä ryökäleitä kun ei oikein pystynyt jälkikäteen paikkailemaan, joten ne (lähes poikkeuksetta) julkaistiin valmiina ja pelikelpoisina. Oi, kuinka ikävöinkään niitä aikoja...

Arkham Knightin PC-versio: Keskeneräisenä syntynyt
(kotaku.com)

Nykyään, kun asiaa katsoo pelaajan silmin, tuntuu jopa että oli virhe nostaa kiintolevyjen ja tallennuskapasiteetin tilaa konsoleissa, internetin käytön välttämättömyydestä puhumattakaan. Koska nämä asiat yhdessä peliteollisuuden kiristyneen julkaisutahdin kanssa ovat johtaneet yhä useammin kiireessä julkaistuihin, beta-kuntoisiin raakile-peleihin, joita myydään täyteen hintaan pelaajille. Pahimmillaan koko roska on niin rikki ettei se käynnisty kunnolla, tallennukset korruptoituvat tms. Tällöin pelejä alkaa palautua bumerangina kauppaan, tori.fihin tai huuto.nettiin. Pian pelin otsassa on ale-lappu ja mietitään että kuinka tässä kävikään taas näin. Pahimmillaan tuote vedetään kokonaan hyllystä, kuten kävi neljä vuotta odottaneille Batman: Arkham-sarjan PC-faneille, uusimman Knight-painoksen kanssa.

Rikkinäisen pelin julkaisun jälkeen pelintekijöillä on (viimeinen) tilaisuus pelastaa kasvonsa. Fiksuimmat pelifirmat tajuavat aktivoitua ja pelin sisäisiä bugeja liiskataan tiukkojen aikataulujen puitteissa, lisäsisällön (ja jatko-osan) luomisen lomassa, jolloin yleensä lisäsisällön luominen pelikyvyttömään peliin menee aina edelle. DLC:stä kun saa rahaa...huokaus.

Miksi näin?

Miksi näin siis tapahtuu? Mikä on ajanut pelialan siihen että ennen timanttiseksi hiottu tasosuunnittelu on typistetty mitäänsanomattomaksi putkeksi? Miten ennen niin piinkovat kontrollit ovat muuttaneet pelihahmon sekavaksi ja nikottelevasti tottelevaksi puliukoksi? Kuinka titaaninen tekninen toteutus on korvattu puolihuolimattomalla rykäisyllä, jota korjataan jos pelitehtailun tahti antaa myöten? Onko kaikkea selitettävissä kiireellä, tiukoilla aikatauluille ja budjeteilla sekä pelimarkkinoiden hiipumisella vai onko selitys se tylsin: Raha. Entistä useammin huomaan kallistuvani viimeiseen vaihtoehtoon.

Ehkä DLC-konsepti on lähtenyt lähtenyt julkaisijoilla lapasesta ja peli on pilkottu häpeilemättömän karuksi ja sieluttomaksi rangaksi (köh köh, Street Fighter x Tekken). Jotkut taas ovat DLC:n nimissä vieneet pelistä pomomatseja (köh köh, Batman: Arkham Knight), kokonaisia pelimuotoja, tasoja tai jopa sen oikean loppuratkaisun. Tällöin todellisen finaalin pääsee näkemään vain Visaa vinguttamalla. Niin tai näin, vanhan Manun sanoin: "Tarttes tehrä jotain..."