Minecraft PS4: Arvostelu

Minecraftin yksinkertaisen palikkamainen
ulkoasu jaksaa viihdyttää. (store.xbox.com)

Palikkatesti 2.0
Pelaajan on määrä oppia selviytymään legomaisen neliskanttisessa maailmassa tutkien joka kolkan mineraaleja ja materiaaleja metsästäen. Mineraalien metsästys on kuitenkin vasta ensimmäinen askel Minecraftissa. Sitä tärkeämpi asia on oikeiden mineraalireseptien kehittäminen uusien, tehokkaampien raaka-aineiden luomiseksi.

Pelimuotoja on kaksi: Selvityminen, jossa taistellaan luontoa (ja zombeja) vastaan, sekä Luova-tila, joka pitää sisällään vapaata rakentelua. Ensimmäinen on selkeästi enemmän se pelitila, jota on höystetty hirviöaalloilla ja kokemuspisteillä ja tasokehityksellä. Jälkimmäinen tila palvelee teknologia-demomaisena moodina, jossa jokainen voi päästää oman palikkahirmunsa valloilleen. Tässä jokainen voi kokeilla mihin Minecraftin maailman rahkeet riittävät. Itse pitäydyin ensimmäisessä tilassa.

Juokse villi lapsi!

Minecraftin suurin voima on samalla sen heikkous: Vapaus. Peli ei varsinaisesti ohjaa, vaadi tai käske pelaajaa tekemään mitään, vaan yrittää enemmänkin tukea ja kannatella pelaajaa tämän valitsemalla polullansa. Tämä toisaalta antaa pelimaailman avaimet pelaajan käsiin ja sanoo: "Pidä hauskaa", toisaalta konkreettisten tavoitteiden ja tarinan puute tekee pelimaailmasta ja kokemuksesta ohuemman. Jonkin sortin kampanja- tai tarina-tila, jossa pelimekanikkoja olisi käyty läpi, olisi ollut tervetullut.

Minecraft on vanhanliiton peli, enkä nyt puhu pelkästään grafiikasta. Peli ei todellakaan pahemmin kädestä pitele, edes pelaajan omaa kotia ei korosteta mitenkään pelaajan kartalla eli eksyminen isoon pelimaailmaan on oikeasti mahdollista. Eikä se huvita kun ilta laskeutuu, hirviöitä vyöryy joka suunnasta etkä löydä kotiisi turvaan! Toisaalta Minecraft on juuri sen vuoksi niitä viimeisiä Villin Lännen Pelejä (VLP), jotka eivät epäröi haastaa pelaajia. Ja aina kun pelaajan onnistuu, vaikka vain pienissäkin asioissa, iskemään takaisin pelimaailman armottomuutta vastaan, on edessä onnistumisen tunne. Minä tein sen (ja tällä kertaa ihan itse)!

Pelimaailmaan voi oikeasti hukkua!
(gamespot.com)

Tutoriaalejahan pelissä ja netistä löytyy varmasti lisääkin. Ja vaikka peli ei kaada niitä pelaajan kurkusta alas niin ainakin lyhyen oppimäärän edestä niitä kuitenkin kannattaa käydä, jo ihan pelimaailmassa selviytyäkseen. Paljon on kuitenkin jätetty myös pelaajan itsensä löydettäväksi ja oivallettavaksi, craftaus-resepteistä aina raaka-aineiden etsimiseen. Pullamössöön ja näytän-kaiken-jo-kaukaa karttojen ja ohjaavien nuolien pelimaailmoihin tottuneena tällainen tuntuu mukavalta vaihtelulta!

Mutta onko se peli?
Minecraftin saavutuksia teknologiademona ei voi kiistää. Vaan entä sitten sen saavutukset videopelinä? Minecraft toi peruspelaajien tietoisuuteen jälleen monia vanhojen VLP:en karun julmia lainalaisuuksia pelimaailmoista, joissa et ole kaikkivoipa superhahmo, vaan pelkkä kärpänen sopassa. Kaikki eivät siis tästä tykkää. Mutta minusta rakentelu ja uuden luominen on omalta osaltaan sopivan koukuttavaa ja Selviytymis-tilan hirviöt tuovat oman lisävivahteen pakettiin. Pelin loistava rakennus-taistelu-tempo pitää koko ajan varpaillaan. Pelaajille jotka hakevat jotain uutta eivätkä pelkää tarttua haasteeseen sitä etsiessään suosittelen ehdottomasti Minecraftia. Lisäpisteet tulee loistavasti suomennoksesta!

Arvosana (PS4:lla)
8/10