Crimefighter Challenge Map Pack 5: Arvostelu

SISÄLTÄÄ SPOILEREITA

Viimeinen Season Passin mukana tullut AR-karttapaketti on täällä. Tällä kertaa erityisesti Combat-kartat sisältävät aiempaa enemmän kikkailua. Niin Flawless kuin Hand of Godkin pistävät pelaajan lähestymään erämuotoisia karttoja hiukan toisin. Myös paketin mukana tullut Batmobile-Combatkin ravistelee tuttuja kaavoja uudella tavalla. Niin hienoa kuin onkin saada AR-karttoja, jotka varioivat tuttuja kaavoja ja yrittävät keksiä pyörää uudestaan niin ne myös samalla turhauttavat. Näennäinen vaikeuttaminen tuppaa siis kääntymään näissä kartoissa itseään vastaan.

Vaikka paketti sisältääkin varsin hyviä karttoja (Firesale ja Duet), niin loppujen lopuksi jää fiilis melko varman päälle pelatuista valinnoista. Monia mielestäni olennaisia karttoja jäi puuttumaan mm. Batmanin ja Catwomanin Dual Play-kartta Pinkneyn Orphanagessa, Oraclen Clocktowerin Predator, Pyg's Hideout Combat sekä Season of Infamyn, Red Hoodin ja Batgirlin tarinoihin pohjautuvat kartat. Toivottavasti Community Challenge Pack edes vähän täyttää tätä tyhjiötä.

Combat:
Hand of God
Neljän erän Combat-kartta, jossa erä päättyy yhdestäkin pelaajan ottamasta osumasta. Tapahtumapaikkana Chinatown District. Oletushahmona toimii Azrael.

Flawless
Myöskin neljään erään jaettu kokonaisuus, jossa erä loppuu seinään jos pelaaja menettää combonsa. Flawless sijoittuu Panessa Studiosin Batcaveen ja oletushahmona on Batman.

Duet
Batmanin ja Robinin DualPlay-kartta tapahtuu Panessa Studiosissa, alueella jossa pelaaja "taisteli" Johnny Charismaa vastaan. Hieno ja kompakti areena eräpohjaiselle DualPlaylle.

Firesale on lisärin parasta antia!
(youtube.com)

Predator:
Firesale
Nightwingin Predator-kartta Arkham Knightin HQ:ssa (, jossa käytiin Predator-kohtaaminen Arkham Knightia vastaan). Lisärin ehdotonta ykkösantia, tosin roistoja olisi saanut olla enemmän.

Psychatricks
Harley Quinnille omistettu Predator-kohtaaminen, joka (turhankin) tuttuun tapaan sijoittuu Gothamin pilvenpiirtäjän katolle. Jotta liian tuttuun kaavaan saataisiin jotain uutta niin mukaan on ympätty sakeahko hernerokka-lumisade. Välillä sen läpi näkeminen ilman Detective-tilaa onkin jo tempuu sinänsä. Luvassa klaustrofobisen intiimiä Predatoria.

Batmobile-Combat:
Graveyard Shift
Myös Graveyard shift heittää pelaajalle uusia haasteita. Tehtävänä olisi puolustaa kolmea aluetta niin ettei yhdenkään alueen sisälle pääsisi viittä Drone-tankkia. Samalla olisi tietysti määrä pysyä hengissä. Ihan kivaa vaihtelua, vaikka vaatiikin pelaajalta vähän uutta lähestymistapaa Batmobilen tankkitouhuun.

Arvosana: (PS4:llä)
7/10

Videopelit ja Naiset

Päättymätön Narina
Videopelit ja naiset, naiset ja videopelit. Tässä on kuuma peruna, josta on tullut väännettyä velliä rakkaan avopuolisoni kanssa kerta jos toinenkin. Niinkin kivoja kuin seksistisesti asetetut (asutetut) naishahmot ovatkin peleissä niin välillä toivoisin muutakin. Ja niin toivoisi neitinikin. Ja ymmärtäähän sen jos kaikkiin naispelaajiin ei painovoimaa uhmaavat jättirinnat, nirunaru stringit ja kiusallisen vihjailevat (alatyyliset) jutut uppoa. Listaa voisi jatkaa loputtomiin, tai ainakin melkein. Enpä taida viitsiä.

En tiedä olenko tämän mielipiteen kanssa yksin, siis oman sukupuoleni edustajana, koska kieltämättä nämä alipuetut ns. yhden asian naishahmot ovat myös miespelaajan silmin, jos eivät kiusallisia niin ainakin, kohtalaisen huvittavaa katsottavaa. Sama ilmiöhän on varmaan periytynyt videopeleihin alunperin elokuvista ja portattu sellaisenaan videopeleihin. Ja lumipallohan on vaan vyörynyt eteenpäin nyt kun pelien grafiikatkin ovat kehittyneet. Toisaalta, samalla ajat ovat muuttuneet ja ehkä asenteidenkin olisi jo syytä. Herääkin väkisin kysymys että ketä tällainen objektointi enää palvelee nykymaailmassa?

Ja videopelien naishahmotko muka jotenkin seksistisiä?
Pötypuhetta! (kotaku.com)

Mission Mahdoton
Avopuolisoni heittikin minulle haasteen: Käski kääntää pelikokoelmani nurinniskoin ja etsimään sieltä hänelle naispäähenkilön joka hoitaa hommat siinä missä mieskin ilman ulkonäöllisiä assetteja. Alkoi yllättävän hankala (hikinen) vääntö, Sims kun ei tällä kelvannut vastaukseksi. Tarjoilin huteja Kingdom Heartsin Kairin muodossa (ei kelvannut koska ei ollut pelin päähenkilö ja Kairin ala-osa oli pukeutumisen osalta...arveluttava). Sitten keksin Super Mario Bros. 2:sen Princess Peachin, Super Marion mielitietyn. Pelissä Peach oli yksi neljästä pelattavasta hahmosta ja vieläpä niistä se jolla monet pelasivat. Ai miksikö? No, Peachin leijuvan hameen vuoksi, tietty! Ai niin...Aivan, juu... Ja eikös Princess Peach ollut muissa Mario-peleissä se pelastettavan neidon ja kakkupaakarin fuusio? No...Niin, tuota, joo...Perhana, ojasta allikkoon!

Batman: Arkham-Sarjan Catwomania tai Bayonetan pikkutuhmaa noitaa ei passannut ehdottaa, edes vitsillään, tuollaisten sutkautusten jälkeen, vaikka kummatkin hoitavat pelilliset hommansa kunnialla kotiin. Dead or Alive-pelitkin on syytä ohittaa hiljaa huokaisten, sama taitaa koskea Soul Calibur-sarjan Ivyyn ja hänen joka päivityksessä kasvavaan rintavarustukseensa. Lopulta alkoi tuntua ettei asiallisia naishahmoja enää olekaan...ja sitten näin valon.

Evey Frye, Assassin's Creed: Syndicaten
toinen päähenkilö. (pinterest.com)

Joulupukilta Vastauksen Sä Saat
Dilemma jäi sillä erää selvittämättä, vaikka puolisoni poimikin pelikasettien merestä sellaisenkin hyväkkään kuin Heavenly Sword ja nyökytteli hyväksyvästi. Pannaan korvan taakse! Sallimus toimii toisinaan kierolla tavalla, kun pukinkontista löytynyt Assassin's Creed Syndicate sytytti päässäni hehkulampun ja palautti välipäivinä mieleen jo unohtuneen väittelyn naishahmojen asemasta. Evey Frye, totta kai! Hän on yhdessä Jacobin kanssa yhtä lailla Syndicaten päähenkilö ja ainakin pelin alun perusteella ihan asiallinen sellainen. Myös esim. Tomb Raiderien Lara Croft-hahmoa on vuosien saatossa viilattu vuosi vuodelta asiallisempaan (realistisempaan) suuntaan. Ehkä ajat ovat sittenkin muuttumassa, ainakin edes jossain määrin.

Pätevän naispelihahmon etsintä
osoittautui yllättävän hankalaksi. (gamesknit.com)

Asianaiset Asialla
Täytyy myöntää että avopuolisoni heittämä haaste auttoi avaamaan myös omia silmiäni. Olinhan minä aina tiennyt että, vaikka naispelaajia nykyisin paljon onkin, videopelit on suunniteltu ensisijaisesti miellyttämään miesyleisöä. Mutta se, kuinka paljon peleissä olikaan tätä sekstistiseksi luokiteltua sisältöä naishahmoissa, yllätti. Toivottavasti ns. asianaiset videopelien päähenkilöinä valloittavat jatkossakin ansaitusti alaa pelimaailmoissa. Toki tällekin suuntaukselle(kin) löytyy vastustajansa, intohimoisiakin sellaisia. Mutta näkisin että mihinkään Gamergaten tapaiseen ilmiöön ei tässä olisi aihetta. Jokaiselle jotakin, se on suunta johon haluaisin nähdä videopelien tulevaisuudessa kehittyvän, tässäkin asiassa.

Vuosikatsaus: 2015

Vuosi 2015 on piakkoin taputeltu ja on tullut aika hengähtää hetkeksi miettien että mitä kaikkea tässä vuoden aikana on tullut tehtyä (ja mitä on jäänyt tekemättä!).

It's alive!
Toukokuussa 2015 (tarkemmin sanoen, 14. päivä) Valvomo-blogi sai ensimmäisen postauksensa ja siitä on vyyhti lähtenyt keriytymään. Ensimmäisessä postauksessa ruodittiin piakkoin ilmestyvää AAA-peliä, Batman: Arkham Knightia, mitäpä muutakaan. Sen jälkeen on tullut käsitellyksi James Bond-pelien tulevaisuutta, visuaalisesti mielenkiintoisia videopelejä, videopelien kansia ja vaikka mitä. Nykyisin jo sadan julkaistun postauksen komea rajapyykki on mennyt rikki!

Vuoden aikana Valvomo-blogi on kehittynyt ja rönsyillyt komeasti. Peliarvostelut tulivat kuvioihin mukaan ja joukossa oli niin moderneja kuin retrompiakin videopelejä. Erityisen ylpeä olen Years After-sarjasta, jossa arvostelin muutamia vanhempia pelejä niin viiden, kymmenen kuin viidentoista vuoden takaa. Tätä sarjaa olisi hienoa jatkaa myös ensi vuoden puolella! Myös muita, pelaamiseen liittymättömiä, tekstejäni löytyy Kolumit-linkin takaa.

I'm Batman!
No joo...ja kyllähän niitä Batman-postauksiakin on tullut aika tavalla. Nykyinen määrä alkaa olla jo lähempänä kuutta- kuin viittäkymmentä. Vaikka pääosa Bat-postauksista käsitteleekin Arkham-sarjan Batman-pelejä, ja erityisesti sitä uusinta Knight-installaatiota, niin on mukaan mahtunut muutakin. Osansa ovat saaneet myös esimerkiksi Arkham Unhinged-sarjakuva sekä 60-luvun Batman-sarja. Ikimuistoisin hetki tällä saralla on varmasti kuitenkin ollut Batman: Arkham Knight PS4-pelin saapuminen (muutaman mutkan kautta) postiluukusta kotiin. Tällaisen Bat-manian ei ollut mitenkään tarkoituksellista muodostua yhdeksi Valvomon pääkategoriaksi, mutta näin vaan kävi. Varmaa on vain se että samalla linjalle jatketaan niin kauan kuin runosuoni sykkii.

Maailma yllättää
Ensi vuonna olisi tarkoitus sukeltaa syvemmälle videopelien maailmaan ja onhan siellä jo monta uutta ja mielenkiintoista tulossakin! Uudemmista Kingdom Hearts 2.8. ja jo julkaistuista peleistä Star Wars: Battlefront ovat sellaisia pelejä, joita seuraan sivusilmällä, vaikka en varmaan ostakaan. Ensimmäisestä omistan jo osan kokoelman peleistä ja toisessa arveluttaa yksinpelisisällön määrä. Varmempia tärppejä ovat sen sijaan Telltalen Batman-peli(t), Uncharted 4: Thief's end ja jos ehtivät valmistua niin myös: Final Fantasy VII Remake ja Kingdom Hearts 3. Ja eiköhän Call of Duty: Black Ops 3:nenkin panna pakettiin kunhan hinta on kohdillaan. Eli kyllä niitä pelihankintoja näyttää taas siunaantuneen seuraavallekin vuodelle ja muutama paikka pitää jättää hyllystä aina vapaaksi, yllätyshankinnoille.

Suurin yllätys on kuitenkin ollut se ettei tämä blogi ole vielä kuivunut kokoon, kuten aikaisemmat yritykseni videopeliblogin pitämisestä. Ehkä se on jonkin sortin kypsyyden merkki tai ihan vaan silkkaa hulluntuuria ettei tällä kertaa ole käynyt näin. On kyse mistä tahansa niin täytyy sanoa että tätä blogia on ollut aivan mahtavaa kirjoittaa ja tulen raapustamaan sitä jatkossakin! Pysykäähän siis kelkassa mukana niin katsotaan mitä vuosi 2016 tuo tullessaan!

Arkham Knight: Free Roam kaikilla hahmoilla?

CabooseXBL oli postannut Twitter-sivulleen linkin, jossa kerrottiin kuinka Free Roam olisi mahdollista kaikilla hahmoilla. Toivottavasti Rocksteady tajuaisi myös itsekin viimein miten tärkeä ominaisuus tämä on faneille ja päivittäisi sen peliin, jotta Free Roam onnistuisi ilman vippaskonsteja. Ja kannattaa vielä loppuun huomauttaa että pelialueella ei näyttäisi olevan ollenkaan roistoja, joiden kanssa nujakoida (jotkut tosin väittivät saaneensa palomiesten pelastustehtäviä?) ja myös kolmannen saaren kanssa on jotain ongelmia. Mikä tärkeintä Glitch ei tunnu toimivan kaikilla pelaajilla ja oma tallennus kannattaa aina varmuuskopioida ennen tämmöisiä harharetkiä.

Alla löytyy linkki aiheeseen:
https://www.youtube.com/watch?v=_jr0dZNrfsI&feature=youtu.be&a

Telltalen Batman-pelin ideoita

Episodipohjaiseksi varmistettu Batman-peli on siis Telltalen kehityksessä. Paljoa enempää emme siitä sitten tiedäkään, paitsi trailerin noir-henkisen ulkoasun (jos sekään on itse pelistä?). Seuraavaksi olen laatinut pienen kirjelmän omista ideoistani, siitä mitä tulossa voisi olla tai ennemminkin siitä mitä haluaisin itse nähdä pelissä. Toivottavasti edes osa näistä toteutuu.

Juonista viis
Jos oletamme että Batman-peli tulee jakautumaan viiteen episodiin, jotka tulevat ilmestymään pitkin vuotta, niin voimme alkaa spekuloimaan niiden sisällöstä ja pituudesta. Otetaan esimerkiksi se että peli voi sisältää osiin pilkotun pidemmän, jo olemassa olevan, tarinajatkumon (esim. Mask of Phantasm, Knightfall, Dark Knight Returns, Son of Batman tai Court of Owls). Toisena vaihtoehtona näen sen että peli sisältää viisi tarinaa/rikosta, jotka ovat eri superrikollisten tekemiä ja perustuvat johonkin tiettyyn Batman-tarinaan (esim. Mad as Hatter, Mad Love, Heart of Ice, Killing Joke). Nämä viisi irtotarinaa yhtenevät kuitenkin episodi episodilta isommaksi kokonaisuudeksi, huipentuen viimeisessä. Esimerkiksi jälkimmäisestä käy konnagalleria, joka toimii jonkun tietyn supervihun alaisuudessa (aivan kuten superroistot Arkham Knightissa). Tietysti on olemassa vielä kolmaskin vaihtoehto: Telltalen täysin oma Bat-tarina, joka saattaa yhdistellä ensimmäisen ja toisen mallin osia. Tai jopa toimia ihan omien sääntöjensä mukaisesti. Itse veikkaan tätä viimeistä.

Okei, punainen lanka on nyt selvitetty. Entäpä episodien pituus? Itse haluaisin nähdä että jokainen viidestä episodista koostuisi yhdestä päätarinaan sijoittuvasta laajemmasta tehtävästä (esim. kyseisen superroiston nappaamisesta) ja yhdestä sivutehtävästä (esim. kadonneen ihmisen löytämisestä tai muun pienimuotoisemman rikoksen selvittämisestä). Näin viiden episodin myötä saisimme viisi päätehtävää ja viisi sivutehtävää. Päätehtävän kestoksi arvioisin 2-3h ja sivutehtävän 30min-1h 30min. Tällöin viiteen osaan jaetun pelin kokonaiskestoksi muodostuisi pikaisesti laskemalla pahimmillaan noin 12h 30min, ja parhaimmillaan about 22h 30min. Itse kokisin tämän varsin säädylliseksi.

Batman-peli näyttäisi tapahtuvan Noir-hengessä.
(emertaimentmonthly.com)

Batcave, Paluu
Nyt tulemme kohtaan jossa viskaan faktat hetkiseksi syrjään ja alan heittelemään omia, villejä ideoitani! Peli sisältäisi siis viisi episodia, jotka jokainen tapahtuisivat viidessä eri Gothamin kaupunginosassa. Näiden kaupungin osien välillä matkustetaan tietysti Batmobilella (ehkä jossain tietyssä tapauksessa myös Batwingillä tai Batboatilla). Batmanin toiminnan tukikohtana toimii kuitenkin Batcave, jolla on pelissä iso rooli. Siellä tutkitaan eri kaupunginosista (ja siis eri episodeista) löydetyt todisteet ja käytetään niitä erilaisten Batcaven tietokoneiden läpi johtolankojen toivossa. Pelissä jumiin jääneillekin on apu olemassa lähellä, Batcaven nurkassa kyköttävä Alfred neuvoo Batmania oikeiden johtolankojen ja vihjeiden suuntaan sekä laukoo elämää suurempia viisauksia, Arkham Originsin tapaan, pelaajan niin halutessaan. Batcaven kautta pääsee myös Wayne Manoriin, jonne Batmanin täytyy välillä mennä Bruce Waynena, silloin kun pelin pääjuoni sen sanelee.

Kuulostaa siis varsin mukavalta, mutta pidä penkistäsi kiinni! Parhaat ideat tulevat kuitenkin nyt: Batcavesta löytyy Batmanin "vaatekaappi", josta hän voi valita itsellensä supersankaripukunsa. Jokaisen episodin mukana tulisi yksi uusi puku (eli yhteensä viisi pukua) ja episodit voisivat nojata esim. pukujen teemoihin tai tarinoihin. Ja mikä parasta: Kun omistat kaikki viisi episodia voit valita vapaasti minkä tahansa pelin viidestä sivutehtävästä tai kulloinkin käynnissä olevan päätehtävän ja pelata ne haluamassasi järjestyksessä. Eli jos jäät yhteen tarinaan jumiin, voit jatkaa toista ja palata myöhemmin siihen jumittavaan. Kun tehtävä on valittu, Batman istutetaan Batmobileen ja singahdetaan rikospaikalle. Voit siis vihdoinkin olla Batman, ei Batmobile.

Ne Isot Kysymykset
No, komealtahan tuo kuulostaisi mutta paljon on vielä auki. Emme ole nähneet vielä ensimmäistäkään gameplay-videota pelistä, mutta jännä olisi tietää onko peli kolmi- vai kaksiulotteinen, miten Telltale on päättänyt tehdä oikeutta Batmanin lähitaistelutaidoille, sijoittuuko peli loistavasti myyneeseen Arkham-maailmaan vai johonkin täysin toiseen universumiin, entä nähdäänkö muuta Bat-perhettä ja biljoona muuta pikku asiaa. Myös itse Batman välineineen on vielä melkoinen kysymysmerkki. Ja onhan Batmanina Kevin Conroy, onhan?

Melkein faktoina voisin kuitenkin pitää että tälläkin kertaa Batmanilla on välineitä enemmän kuin laki sallii, sillä gadgetit tukevat loistavasti seikkailupeleille ominaista puzzlejen, ja ennen kaikkea rikosten ratkontaa. Uskon myös että tällä kertaa pääsemme oikeasti Batcaveen ja Wayne Manoriin, koska peli painottaa Bruce Waynen ja Batmanin välistä suhdetta. Ja toisaalta pelin seikkailumuotoinen rakenne on kuin omiaan hyödyntämään Batcaven teknologiaa todisteiden tutkinnassa. Jännältä kuulostaa, mutta katsotaan nyt mitä tuleman pitää!

Modern Gaming Rant 4.0

Tapaus: Rikkinäiset pelit/keskeneräisinä julkaistut

COD: Ghost, peli joka ampui
itseään jalkaan.
(pinterest.com)

Call of Dutyhan on saanut urheilupelimäisen leiman otsaansa siitä että joka marraskuussa ilmestyy uusi COD-peli, joka kotiin. Ja pelihän myy ei siinä mitään. Parisen vuotta sitten tapahtui kuitenkin se väistämätön: Notkahdus. Peliä tehnyt tiimi (tällä kertaa Infinity Ward) tai kustantaja (aina yhtä ihana Activision) heittäytyi ahneeksi ja/tai laiskaksi Call of Duty: Ghostsin kohdalla. Jos joku moitti pelisarjaa jonkin sortin kierrätyksestä aiemmin niin ainakin pelin aikaisemmat osat olivat teknisesti varsin päteviä nätteine ruudunpäivityksineen ja grafiikoineen. Ehkä Ghostsin tekijät kokivat taisteluväsymystä tiuhaan julkaistujen COD:ien vuoksi, mutta lopputulos oli ennen kaikkea teknisesti katkera pettymys. Itse moninpeliä kaihtavana en onneksi koskaan päässyt kärsimään peliä riivaavista yhteysongelmista ja lagista, joiden piti hävitä patchien ja aina uudempien päivitysten myötä. No, toisilla hävisi ja toisilla ei.

Se mistä minä pääsin kärsimään on myös pelin yksinpelin bottimatseja riivannut (ainakin omalla kohdallani) ruudunpäivityksen takkuilu (, mitä en muista yhdessäkään aikaisemmissa COD:issa nähneeni). Nykyisin ruudunpäivitysongelmat ovat aavistuksen paremmassa kuosissa, mutta eivät täysin korjattuja edelleenkään (eivätkä tule korjaantumaankaan enää, sillä tekijät ovat jatkaneet matkaansa). Eniten ärsytystä aiheuttaa se että miksi näin on edes tapahtunut COD:n kaltaiselle pelisarjalle. Itse pelihän on muuten sisällönsä puolesta varsin ok COD-peli, monipuolisine pelimuotoineen.

Mitä tapahtui ajalle jolloin pelit julkaistiin oikeasti valmiina, jolloin niihin ei ollut mahdollista ympätä julkaisupäivänä mitään viiden gigan mahti-patcheja? En puhu mistään muinaisista ajoista, en mistään NES- tai SNES-ajoista vaan ihan lähimenneisyyden PS2-, Xbox- ja Gamecube-peleistä. Näitä ryökäleitä kun ei oikein pystynyt jälkikäteen paikkailemaan, joten ne (lähes poikkeuksetta) julkaistiin valmiina ja pelikelpoisina. Oi, kuinka ikävöinkään niitä aikoja...

Arkham Knightin PC-versio: Keskeneräisenä syntynyt
(kotaku.com)

Nykyään, kun asiaa katsoo pelaajan silmin, tuntuu jopa että oli virhe nostaa kiintolevyjen ja tallennuskapasiteetin tilaa konsoleissa, internetin käytön välttämättömyydestä puhumattakaan. Koska nämä asiat yhdessä peliteollisuuden kiristyneen julkaisutahdin kanssa ovat johtaneet yhä useammin kiireessä julkaistuihin, beta-kuntoisiin raakile-peleihin, joita myydään täyteen hintaan pelaajille. Pahimmillaan koko roska on niin rikki ettei se käynnisty kunnolla, tallennukset korruptoituvat tms. Tällöin pelejä alkaa palautua bumerangina kauppaan, tori.fihin tai huuto.nettiin. Pian pelin otsassa on ale-lappu ja mietitään että kuinka tässä kävikään taas näin. Pahimmillaan tuote vedetään kokonaan hyllystä, kuten kävi neljä vuotta odottaneille Batman: Arkham-sarjan PC-faneille, uusimman Knight-painoksen kanssa.

Rikkinäisen pelin julkaisun jälkeen pelintekijöillä on (viimeinen) tilaisuus pelastaa kasvonsa. Fiksuimmat pelifirmat tajuavat aktivoitua ja pelin sisäisiä bugeja liiskataan tiukkojen aikataulujen puitteissa, lisäsisällön (ja jatko-osan) luomisen lomassa, jolloin yleensä lisäsisällön luominen pelikyvyttömään peliin menee aina edelle. DLC:stä kun saa rahaa...huokaus.

Miksi näin?

Miksi näin siis tapahtuu? Mikä on ajanut pelialan siihen että ennen timanttiseksi hiottu tasosuunnittelu on typistetty mitäänsanomattomaksi putkeksi? Miten ennen niin piinkovat kontrollit ovat muuttaneet pelihahmon sekavaksi ja nikottelevasti tottelevaksi puliukoksi? Kuinka titaaninen tekninen toteutus on korvattu puolihuolimattomalla rykäisyllä, jota korjataan jos pelitehtailun tahti antaa myöten? Onko kaikkea selitettävissä kiireellä, tiukoilla aikatauluille ja budjeteilla sekä pelimarkkinoiden hiipumisella vai onko selitys se tylsin: Raha. Entistä useammin huomaan kallistuvani viimeiseen vaihtoehtoon.

Ehkä DLC-konsepti on lähtenyt lähtenyt julkaisijoilla lapasesta ja peli on pilkottu häpeilemättömän karuksi ja sieluttomaksi rangaksi (köh köh, Street Fighter x Tekken). Jotkut taas ovat DLC:n nimissä vieneet pelistä pomomatseja (köh köh, Batman: Arkham Knight), kokonaisia pelimuotoja, tasoja tai jopa sen oikean loppuratkaisun. Tällöin todellisen finaalin pääsee näkemään vain Visaa vinguttamalla. Niin tai näin, vanhan Manun sanoin: "Tarttes tehrä jotain..."

Arkham Unhinged: Osa 4

(Amazon.com)

Arkham Unhingedin neljännessä ja viimeisessä osassa Batman saa vastaansa Bookbinderin, uuden mystisen roiston, joka toteuttaa omankädenoikeuttaan vääryyksiä vastaan (osansa saavat mm. korruptoituneet terveystarkastajat). Kyseessä on pitkä, useampaan osaan jaettu kissa ja hiiri-leikki Batmanin ja Bookbinderin välillä.

Samaan aikaan entisen Arkam Asylum perustaja ja Gotham Citynpormestarina nykyisin toimiva Quincy Sharp on ristitulessa perustamansa Arkham City-supervankilan lieveilmiöiden vuoksi. Quincy Sharp on päättänyt pelastaa maineensa äänestäjien silmissä lukitsemalla KAIKKI Gothamin rikolliset Arkhamiin, jopa pikkurötöksistä. Toisaalla taas Bruce Wayne, Batmanin siviiliminä, taistelee tätä mielivaltaa vastaan ilman viittaansa. On mielenkiintoista nähdä myös tätä puolta Batmanista Arkham Unhinged sarjassa!

Kaiken kaikkiaan Arkham Unhingedin neljän sarjiksen sarja on ollut varsin messevää luettavaa ja se on tarjonnut loistavaa taustatarinointia mahtavaan videopeliin. Pukinkonttiin on myös jo jemmattu Arkham Knightin ensimmäinen taustatarinaa tarjoileva sarjakuva, joten kuulemma varmaan myös siitäkin, lähitulevaisuudessa.

Arkham Knight: Batman vs. Superman-DLC Arvostelu

BVS-Batmobile on DLC:n pelastava elementti!
(movieweb.com)

Kerrankin Lyhyesti:


Vuonna 2016 ilmestyvää Batman v Superman leffaa pääsee tunnelmoimaan jo etukäteen Arkham Knightin DLC:n avulla. Marraskuun DLC-dropissa ilmestynyt paketti sisältää Batman v Superman skinit Batmanille ja Batmobilelle. Batman-skini on tosin saanut jo satikutia siitä että se kuulemma näyttää (ja niinhän se näyttääkin) ihan Dark Knight Returns-skiniltä. Batmobile sen sijaan on ihan ehtaa tavaraa ja se toimii aivan mahtavasti. BVS-kaara nousi nimittäin ehdottomasti yhdeksi lemppariautokseni.

Putkessa ollaan!

DLC sisältää myös Wayne Tech Track Packin, jonka mukana tulee kaksi kilparataa uudelle Batmobilelle: Proving Ground ja The Loop. Näistä kahdesta radasta Proving Ground on selkeästi se parempi, kun taas Loop on yksi loputon putkihelvetti, jossa kankeahkosti putkessa liikkuvan Batmobilen olisi tarkoitus väistellä punaisia esteitä ja ajaa vihreitä päin. Kumpikin haiskahtaa vahvasti tutoriaalin tyngältä, maksulliselta sellaiselta. Tosin plussaa tulee Lucius Foxin kommenteista, ääninäyttely siis toimii. Tosin siihenkin tympääntyy, kyllästyy ja ärsyyntyykin, yllättävän nopeasti. Wayne Tech-ratapakettia olisi varmasti osannut arvostaa enemmän jos se olisi ollut ilmainen tutoriaali, joka olisi ollut osa pääpelin AR-karttoja jo alusta asti. Nyt, kun se on maksullinen sisältö ja osa 40e hintaista Season Passia niin kokonaisuus löyhkää maksulliselta tutoriaalilta. Ei paketti silti aivan huono ole, mutta Season Passia omistamattomille suosittelen välttämään tätä DLC-lisäriä.

Arvosana: (PS4:llä)

7/10 

Batman Telltalesin talliin

(Screenrant.com)

Batman Tells No Tales
Monista hienoista seikkailupeleistä (esim. Sam & Max-pelisarja) tunnettu Telltale Games saavat talliinsa nyt Lepakkomiehen. Vuonna 2016 olisi tarkoitus ilmestyä ensimmäinen Batmanhenkinen seikkailupeli. Selvää ei ole onko kyseessä uusi, alkuperäinen tarina vai vanhan, klassisen Bat-tarinan lämmittely. Sen sijaan tiedossa on että peli tulee, Telltalelle tuttuun tapaan, ilmestymään episodipohjaisena, useampana osana vuodessa. Tällöin kannattaa ottaa huomioon että peli saattaa olla osa suurempaa Telltalen Batman-jatkumoa aivan kuten Sam & Maxien Season 1, 2 ja 3. On siis mahdollista että myös Batman-pelistä saattaisi tulla, paitsi eri episodeja niin myös eri "tuotantokausia". No, katsotaan kun saadaan peli ensin edes ilmestymään!

CSI: Batman?
Pelin on määrä pureutua Batmanin ja hänen siviiliminänsä, Bruce Waynen, väliseen yhteiseloon ja mitä todennäköisimmin, koska seikkailupelistä on kyse, pääsemme näkemään Batmania enemmän etsivätyönsä parissa. Luvassa saattaa olla esim. Todisteiden keräilyä rikospaikalta ja niiden juoksuttamista Batcaven tietokoneen kautta vastausten toivossa. Kaikki tämä kuulostaa todella upealta, raikkaalta näkemykseltä Batmanin arkeen.

Jännä on kuitenkin myös nähdä minkälaisen lähestymistavan Telltale ottaa pelissään mm. taistelun suhteen. Arkham-pelisarjahan kehitti loistavan FreeFlownsa huippuunsa asti Arkham Knight-pelissään, joten onko Telltalen määrä kehittää jotain ihan omaa vai adoptoida vanhaa? Jotenkin on hankala uskoa että taistelu-aspekti olisi kuitenkaan täysin pelattu pois pelistä, kun Batmanista on kyse. Yön ritarin konnagalleriaan kun mahtuu sen verran kovia tuttavuuksia että niitä ei monivalintakeskusteluilla nujerreta. Kunhan Telltale ei vain valitsisi sitä helpointa, Quick-Time Events-hippaa. Niin tai näin, on mielenkiintoista nähdä mitä Telltale saa aikaan Batmanin tiimoilta!

Photo-mode, osa 6

SPOILEREITA TULOSSA!

Valokuvaamisen vimma se vaan jatkuu! Tällä kertaa kuvasarjaan on eksynyt joukko toisen Arkham Knight-läpipeluuni otoksia sekä uusimpien AR-karttojen ja Story Packien sisältöä. Jälleen on pakko suitsuttaa peliin ympättyä, mahtavaa Photo-modea, se tuo peliin roppakaupalla uudelleenpeluuarvoa!

...Jason?
(Oma kuva, Batman: Arkham Knight Photo-mode)

Twin Batarangit on päheitä!
(Oma kuva, Batman: Arkham Knight Photo-mode)

Armoa? Hah!
(Oma kuva, Batman: Arkham Knight Photo-mode)

Chinatown, Red Hoodin tapaan
(Oma kuva, Batman: Arkham Knight Photo-mode)

(Oma kuva, Batman: Arkham Knight Photo-mode)

(Oma kuva, Batman: Arkham Knight Photo-mode)

Kuolema korjaa satoaan
(Oma kuva, Batman: Arkham Knight Photo-mode)

Riddle-me this!
(Oma kuva, Batman: Arkham Knight Photo-mode)

Tribuutti 60-luvulle Arkhamin tapaan!
(Oma kuva, Batman: Arkham Knight Photo-mode)

Atomic Batteries Charged, Turbines to speed. Roger, ready to move out
(Oma kuva, Batman: Arkham Knight Photo-mode)

(Oma kuva, Batman: Arkham Knight Photo-mode)

Arkham Knight: Nyt se on virallista!

SISÄLTÄÄ SPOILEREITA

WBGames Communityn vetäjä vahvisti hiljattain sitkeän huhun: Viimeinen Batman: Arkham Knight-pelin Season Passin piiriin kuuluva lisäosa-droppi tulee ilmestymään 22. Joulukuuta.

Viimeinen Arkham Knightin Season Passin lisäsisältö
(https://community.wbgames.com/t5/Batman-Arkham-Knight-General)

Paketti tulee sisältämään seuraavaa:

- Crimefighter Challenge Maps #5: (eli kartat Harley Quinnille, Batmanille, Batmobilelle, Batmanille & Robinille, Azraelille sekä Nightwingille)

- Season of Infamy: Mr. Freeze, Mad Hatter, Ra's al Ghul ja Killer Croc saapuvat pääpelin lisätehtävien tehtäväpyörään.

- Arkham Asylum-Batmobile

- Rocksteady-Batmobile

- Dark Knight Batman-skin

Lisäksi huhut ovat väittäneet että Rocksteadyltä olisi tulossa pelaajille JOULULAHJA. Jo aikaisemmin DLC-osiossa vilahti kuulemma Batmanin Noel-skini, Kesäkuun kohdalla tosin. Skini poistettiin piakkoin, joka melko lailla varmistaa sen että sen piti olla yllätys. Rohkeimmat toivovat että tämä "joululahja" tulisi sisältämään kaikki skinit, jotka pelin tiedostoista löytyivät (mm. Arkham Cityn Robin), mutta jotka jäivät syystä tai lisäämättä pääpeliin. Itse en näin optimistinen enää olisi, sillä Rocksteady on moneen kertaan tehnyt selväksi ettei Arkham Cityn Robinia tultaisi, kovasta fani-kysynnästä huolimatta, toteuttamaan. Ainoa tapa saada asiasta varmuus on kuitenkin kiltisti odottaa jouluaattoa.

Ja vaikka Joulukuu on viimeinen DLC-kuukausi, joka kuuluu Season Passin piiriin niin kannattaa muistaa että Tammikuussa tulee ilmestymään seitsemän kartan Community Challenge Map Pack. Lisäksi saamatta on myös Harley Quinnin a Matter of Family-skini sekä Arkham Knight-skini Red Hoodille! Eli lisäsisältöä on luvassa vielä melkoisesti.

Be

The

Batman

Minecraft PS4: Arvostelu

Minecraftin yksinkertaisen palikkamainen
ulkoasu jaksaa viihdyttää. (store.xbox.com)

Palikkatesti 2.0
Pelaajan on määrä oppia selviytymään legomaisen neliskanttisessa maailmassa tutkien joka kolkan mineraaleja ja materiaaleja metsästäen. Mineraalien metsästys on kuitenkin vasta ensimmäinen askel Minecraftissa. Sitä tärkeämpi asia on oikeiden mineraalireseptien kehittäminen uusien, tehokkaampien raaka-aineiden luomiseksi.

Pelimuotoja on kaksi: Selvityminen, jossa taistellaan luontoa (ja zombeja) vastaan, sekä Luova-tila, joka pitää sisällään vapaata rakentelua. Ensimmäinen on selkeästi enemmän se pelitila, jota on höystetty hirviöaalloilla ja kokemuspisteillä ja tasokehityksellä. Jälkimmäinen tila palvelee teknologia-demomaisena moodina, jossa jokainen voi päästää oman palikkahirmunsa valloilleen. Tässä jokainen voi kokeilla mihin Minecraftin maailman rahkeet riittävät. Itse pitäydyin ensimmäisessä tilassa.

Juokse villi lapsi!

Minecraftin suurin voima on samalla sen heikkous: Vapaus. Peli ei varsinaisesti ohjaa, vaadi tai käske pelaajaa tekemään mitään, vaan yrittää enemmänkin tukea ja kannatella pelaajaa tämän valitsemalla polullansa. Tämä toisaalta antaa pelimaailman avaimet pelaajan käsiin ja sanoo: "Pidä hauskaa", toisaalta konkreettisten tavoitteiden ja tarinan puute tekee pelimaailmasta ja kokemuksesta ohuemman. Jonkin sortin kampanja- tai tarina-tila, jossa pelimekanikkoja olisi käyty läpi, olisi ollut tervetullut.

Minecraft on vanhanliiton peli, enkä nyt puhu pelkästään grafiikasta. Peli ei todellakaan pahemmin kädestä pitele, edes pelaajan omaa kotia ei korosteta mitenkään pelaajan kartalla eli eksyminen isoon pelimaailmaan on oikeasti mahdollista. Eikä se huvita kun ilta laskeutuu, hirviöitä vyöryy joka suunnasta etkä löydä kotiisi turvaan! Toisaalta Minecraft on juuri sen vuoksi niitä viimeisiä Villin Lännen Pelejä (VLP), jotka eivät epäröi haastaa pelaajia. Ja aina kun pelaajan onnistuu, vaikka vain pienissäkin asioissa, iskemään takaisin pelimaailman armottomuutta vastaan, on edessä onnistumisen tunne. Minä tein sen (ja tällä kertaa ihan itse)!

Pelimaailmaan voi oikeasti hukkua!
(gamespot.com)

Tutoriaalejahan pelissä ja netistä löytyy varmasti lisääkin. Ja vaikka peli ei kaada niitä pelaajan kurkusta alas niin ainakin lyhyen oppimäärän edestä niitä kuitenkin kannattaa käydä, jo ihan pelimaailmassa selviytyäkseen. Paljon on kuitenkin jätetty myös pelaajan itsensä löydettäväksi ja oivallettavaksi, craftaus-resepteistä aina raaka-aineiden etsimiseen. Pullamössöön ja näytän-kaiken-jo-kaukaa karttojen ja ohjaavien nuolien pelimaailmoihin tottuneena tällainen tuntuu mukavalta vaihtelulta!

Mutta onko se peli?
Minecraftin saavutuksia teknologiademona ei voi kiistää. Vaan entä sitten sen saavutukset videopelinä? Minecraft toi peruspelaajien tietoisuuteen jälleen monia vanhojen VLP:en karun julmia lainalaisuuksia pelimaailmoista, joissa et ole kaikkivoipa superhahmo, vaan pelkkä kärpänen sopassa. Kaikki eivät siis tästä tykkää. Mutta minusta rakentelu ja uuden luominen on omalta osaltaan sopivan koukuttavaa ja Selviytymis-tilan hirviöt tuovat oman lisävivahteen pakettiin. Pelin loistava rakennus-taistelu-tempo pitää koko ajan varpaillaan. Pelaajille jotka hakevat jotain uutta eivätkä pelkää tarttua haasteeseen sitä etsiessään suosittelen ehdottomasti Minecraftia. Lisäpisteet tulee loistavasti suomennoksesta!

Arvosana (PS4:lla)
8/10

Koodeja, koodeja, koodeja...

Ennen oli ennen

Muistatteko huijauskoodit? Ne olivat niitä hauskoja näppäinsarjoja ja -yhdistelmiä, joilla sai pelihahmolle ison pään, loputtomat ammukset, God-moden, moongravityn tai vaihtoehtoisen skinin. Ja niille koodeille, glitcheille ja muille vippaskonsteille oli käyttöä, kun pelit oli suunniteltu, melkein kuin kiusallaan, vaikeiksi. Mutta eivät pelaajatkaan kavahtaneet vastata haasteeseen!

Nämä huijauskoodit, cheatit, toimivat siis eräänlaisina apuvälineinä pelimaailman epäreiluissa kahakoissa tai vaihtoehtoisesti niiden oli määrä tarjota lisämielekkyyttä uudelle läpipeluukerralle. Monet koodit ja lisäsisällöt aukesivatkin kunhan olit ensin läpäissyt pelin kerran (tai läpäissyt sen tietyillä ehdoilla). Ne siis toimivat pelin uudelleenpeluuarvon kohottajina ja auttoivat esimerkiksi kahden eri tasoisen pelaajan välisissä kohtaamisissa. Tai sitten niistä sai vaan hyvät naurut! Ne tekivät pelaamisesta HAUSKAA!

Toinen keino päästä cheatteihin käsiksi oli bongata koodeja alanjulkaisujen sivujen välistä, läpipeluuoppaiden vierestä. Pelilehtien lisäksi ainoat muut lähteet olivatkin melko lailla ActionReplayt, kaverit ja, yksinkertaisesti, kokeilu. Myöhemmin kun monet pelilehdet hävisivät internetille, niin sisällön määrässsä kuin sen ajankohtaisuudessakin, kooditkin sirpaloituivat lukuisille nettisivuille. Nämä sivut ovat pitäneet niistä tunnollisesti kirjaa, monet aina tähän päivään asti.

Nyt on nyt

Nykyisin huijauskoodit ovat harvassa. Monet samat asiat mitkä olivat ennen huijauskoodeilla saatavissa on nykyisin jemmattu DLC-koodien taakse. Jopa DLC-koodien naputus herättää, meissä vanhemman liiton pelaajissa (VLP) nostalgisia viboja. Liekö siinä yksi syy DLC:n piilevään menestykseen pelibisneksessä?  Mutta siinä missä ennen koodeilla avattava sisältö oli ilmaista niin nykyisin ne on lukittu näennäisten (tai vähemmän näennäisten) mikromaksujen taakse, jotka mahdollistavat nämä koodien tarjoamat lisäominaisuudet.

Mutta nykymaailma on unohtanut yhden huijauskoodien ytimistä: Kokeilun. En väitä että huijauskoodien tai salasanojen arvailu olisi ollut olennaisin osa pelikokemustani, mutta jokin videopeleissä kuoli kun huijauskoodien päälle lätkäistiin hintalaput. Sen jälkeen peleissä menestyi yhä useamman parhaiten se pelaaja jolla oli isoin lompakko, ei se joka pelasi parhaiten.

Mietipä tätä kun ensi kerralla näppäilet uudenkarhean pelin Pre-Order-Super-Special-Bonus-DLC:n koodia: Olisitko voinut saada saman sisällön ennen ilmaiseksi peruspelin mukana?

Arkham Knight: Catwoman's Revenge: Arvostelu

SISÄLTÄÄ SPOILEREITA!

Arkham Knightin jälkeiseen aikaan sijoittuvassa tarinalisärissä Catwoman iskee Riddlerin robottitehtaaseen, jonka kulissina toimii lelukauppa. Luvassa on välipalanmittainen DLC, kosolti riddlerbotteja, avainkorttien pihistelyä ja yllättävänkin haastavaa sisältöä.

Don't let them see me...Easy
Tarinasisältö alkaa kuurupiilosilla Riddlerin kätyreitä (vaihteeksi ihmisiä) vastaan. Apunaan Catwomanilla on AR-kartoista tutut gadgetit. Pian peli heittää kuitenkin kapuloita rattaisiin esim. Puzzlen joka pakottaa pelaajan ympäristön tutkiskeluun. Mistään ylivoimaisesta haasteesta ei ole kyse, vaan enemmänkin teennäisestä pelin pitkityksestä. Lopputuloksena oli ensimmäisellä pelikerralla melko päämäärätöntä haahuilua. No jaa...mennään eteenpäin!

Catwomanilla on suuria suunnitelmia.
(Batman: Arkham Knight Photo-mode, oma kuva)

A taser? You think a taser frightens me?!
Kun lisärin toinen näytös alkaa niin meno ryhdistyy. Samalla tosin alkaa myös varsinainen sadattelukin. Nimittäin, sattumusten sopan kautta Catwoman joutuu varsin pinkeään tilanteeseen. Tässä ansahelvetissä lattia sähköistyy pikku hiljaa, ruutu ruudulta. Samaan aikaan pystysuorat laser-säteet vaanivat Catwomania ja vastassa on ruudun täydeltä Riddlerin roboja. Koko asetelma haiskahtaa äkkikuolemapaikalta (, mitä se foorumien mukaan onkin!). Onneksi hyökkäys-napin aivottomalla rämpytyksellä tästäkin selvitään, mutta hyväksi kenttäsuunnitteluksi sitä hetkeä on hankala kehua. Toisella pelikerralla homma menikin sitten jo heittämällä läpi.

Pituutensa puolesta kissanaisen kosto on sen tutun vartin mittainen ja on (, jos kyseiset aivopierut unohdetaan) varsin käypää viihdettä. Vaan siinäpä se sitten onkin...

Arvosana: (PS4:llä)
7/10 + 1 lisäpiste lisätyistä AR-kartoista