Skyrim SE: Kuvakaappaukset, osa 3

Jälleen olisi aika kääriä kasaan Skyrimin kodak-momentteja, joita on napsittu PS4-version Share-napilla. Tällä kertaa kuvakatsauksesta löytyy mm. Lohikäärme, Harmaapartojen pyhättö sekä revontulia!

(Elder Scrolls V: Skyrim: Special Edition, oma kuva)

Jaahas...Lohharisavottaa tulossa!
(Elder Scrolls V: Skyrim: Special Edition, oma kuva)

Tästä ei sitte mennä.
(Elder Scrolls V: Skyrim: Special Edition, oma kuva)

Lamppost tunnelmaa!
(Elder Scrolls V: Skyrim: Special Edition, oma kuva)

(Elder Scrolls V: Skyrim: Special Edition, oma kuva)

Harmaapartojen vieraana
(Elder Scrolls V: Skyrim: Special Edition, oma kuva)

Varrella virran...
(Elder Scrolls V: Skyrim: Special Edition, oma kuva)

Revontulta ja virvaliekkejä
(Elder Scrolls V: Skyrim: Special Edition, oma kuva)

(Elder Scrolls V: Skyrim: Special Edition, oma kuva)

"Ai, tonne vai?"
(Elder Scrolls V: Skyrim: Special Edition, oma kuva)

Korkeemmalla ja korkeemmalle!
(Elder Scrolls V: Skyrim: Special Edition, oma kuva)

(Elder Scrolls V: Skyrim: Special Edition, oma kuva)

Tanssitehdasta pystyyn!

Sitten vaan jalalla koreasti! PS2:lle hankkimani Dance Factory-peli saatiin vihdoin ikuistettua Game On-videosarjaani. Järkkärillä taltioitiin kolmet klipit, joissa tantsuillaan seuraavat rallit:
Leevi & Leavings/Mitä Sä Meinaat
Stratovarius/Deep Unknown
Stratovarius/Higher We Go

Onko Järkee Vai Ei?!

Näistä pätkiksistä on nyt ensimmäinen (eli Leevi) ulkona ja muutkin toivottavasti saadaan pihalle lähitulevaisuudessa. Yksinkertaisen videon uploadauksen sijaan hommassa on omat mutkansa, joita yritän tässä seuraavaksi hiukan availla. Järkkärillä otettu video (.mov) pitäisi muuttaa .avi-muotoon, jotta saadaan tanssimaton mahtava rapina pois taustalta. Kun video on vedetty mykäksi niin olen ympännyt pätkän päälle .mp3-muotoisen musiikkiraidan (, joka sekin on ensin konvertoitava) tanssimastani biisistä. Lopuksi edessä on vielä hienosäätö, trimmaus ja .mp4:ksi muuntaminen sekä Youtubeen julkaisu. Kun mennään näin ahteri edellä puuhun niin neljän minuutin pätkän editointiin hupenee helposti tunti kolmella-neljällä editorilla. Myönnän: Haluaisin Movie Makerin koneelleni. No, ehkä pitää jossain kohtaa sijoittaa kunnon edittisoftaan...

Avasin myös Dance Factorylle oman soittolistan Youtube-kanavalleni, josta löytyy jatkossa myös tulevat DF-videoni:
https://www.youtube.com/watch?v=DC7PFK7k0Hc

Lopuksi vielä kiitokset kauniille (tekniselle) avustajalleni!

Skyrim SE: Kuvakaappaukset, osa 2

SAATTAA SISÄLTÄÄ SPOILEREITA

Uusi Alku, Uusi Mahdollisuus

PS4:sen kovalevyn vaihtamisen myötä kävi vanhanaikaiset: Olin kopioinut ulkoiselle kiintolevylle talteen kaikki pelitallennukset, PAITSI Skyrimin seivit jotka menivät deleten puolelle. Damn! No, onneksi en ollut ehtinyt kauhean pitkälle pelissä, joten uusi aloitus ei kirpaise läheskään niin paljoa kuin jos se olisi osunut johonkin toiseen peliin, esim. Batman: Arkham Knightiin. Uuden alun myötä pääsin vähän fiksailemaan uutta hahmoani ja hyödyntämään ekalla pelikerralla opittuja niksejä jo pelin alkutaipaleella. Nyt siis lisää screenshottia Skyrimin tunnelmista, uusin silmin:

Hetki lyö!
(Elder Scrolls V: Skyrim: Special Edition, oma kuva)

Tähtitaivaan kirkkain valo...
(Elder Scrolls V: Skyrim: Special Edition, oma kuva)

(Elder Scrolls V: Skyrim: Special Edition, oma kuva)

Eka luolasto kompattavana
(Elder Scrolls V: Skyrim: Special Edition, oma kuva)

"Wha-at?!"
(Elder Scrolls V: Skyrim: Special Edition, oma kuva)

(Elder Scrolls V: Skyrim: Special Edition, oma kuva)

(Elder Scrolls V: Skyrim: Special Edition, oma kuva)

Etsi kuvasta trolli!
(Elder Scrolls V: Skyrim: Special Edition, oma kuva)

(Elder Scrolls V: Skyrim: Special Edition, oma kuva)

Arvostelu: Diablo 3: Ultimate Evil Edition (PS4)

Turpakäräjät Diablon tapaan!
(polygon.com)

Hakkaa Päälle!
Diablo-sarjalaiset ovat mitä muhevinta roolipelimausteilla ryyditettyä hack & slashia. Aikaisemminhan Diablot ovat pääosin olleet (pääosin) yksinomaan PC-pelaajien herkkua, mutta nyt saamme ensimmäistä kertaa varteenotettavan konsoli-installaation pelistä. PS4:lle(kin) julkaistu Diablo 3:nen saa kylkeensä Reaper of Souls-lisärin pelin Ultimate Evil Editionissa ja koko komeus puetaan näpsäkkään 1080p resolutioon. Kun ruudunpäivitykset ja resoluutiot ovat kohdallaan, on aika lähteä hirviöjahtiin.

Vaikka Diablolaiset eivät ole koskaan panostaneet juonipuoleen hirveästi niin kolmosessa on tähän mennessä ehdottomasti eniten yritystä. Vanhan Deckard Cainin ja hänen adoptiotyttärensä Leahin vaiheita setvivä juoni jaksaa jopa kiinnostaa, vaikka juoni paikoitellen jääkin hurmeessa hiihtämisen jalkoihin. New Tristram on jälleen hyökkäyksen kohteena ja pahalaisen pahnat vyöryvät ruudulle joka ilmansuunnasta. Jopa yksinpelinä homma toimii messevästi ja pelaaja saa rinnallensa NPC-apureita, joista on jopa tällä kertaa ihan oikeasti hyötyä mäiskeessä. Apurit napsivat myös kokemustasoja ja voipa niitä aseistaa sekä kehittää (hienovaraisesti) kohti haluamaansa suuntaa.

Helppoa heinäntekoa
Mitä tulee varsinaiseen hirviöiden silppomiseen niin huomasin että vaikeustasoa kannattaa ruuvata heti reilusti ylemmäs, sillä peli on normaalillakin vielä melko simppeli. Onneksi vaikeustasoa pystyykin justeeraamaan lennosta paussi-valikon kautta. Korkeampi vaikeustaso mahdollistaa sitä paitsi paremmat kokemuspisteiden buustit (ja varmaan dropitkin?), joten mitään syytä vaikeustason välittömään nostamiseen Hardille ei pitäisi olla.

Sisältönsä puolesta Diablo luottaa tuttuun hack & slash-kaavaansa. Pyörää ei keksitä uudestaan vaan leijonanosa pelin annista koostuu monsujen kurmoittamisesta. Millään puzzleilla tai muilla joutavuuksilla ei pelaajan päätä vaivata. Onneksi mättö toimii ja on tyydyttävää. Silti huomaan välillä jo toivovani jotain muutakin sisältöä pelin yletöntä mäiskettä tauottamaan.

Kun pelin päätarina on koluttu läpi niin ei pelikokemus pääty vielä siihenkään. Paikoitellen satunnaisgeneroidut luolastot kannustavat komppaamaan ne ainakin kerran uudestaan. Tämän lisäksi Diablo 3:sen loppupeli muodostuu Nephalem Rifteistä ja Adventure-modesta, joihin en ole vielä päässyt itse vielä lainkaan perehtymään. Adventuressa pelaaja seikkailee kuulemma pelisssä ristiin rastiin, pelin satunnaisia questeja suorittaen. Riftit taas ovat satunnaisgeneroituja mini-luolastoja, jotka tarjoilevat parempaa loottia.

Korskea Katsella

Kuten jo alussa tuli todettua, pelin graafinen ulosanti on mitä messevintä. Hyökkäyksistä ja erikoisniiteistä löytyy väriä, kokoa ja näköä. Toisaalta voisin napista välillä niin tympeistä taustoista ja ympäristöistä, jotka rullaavat harmaan ja ruskean tylsissä väreissä. Miksikään PS4:sen teknologiademoksi tästä ei myöskään ole, mutta rullaapahan toiminta nätisti. Äänimaailma koostuu pääosin aseitten kilinästä, kalinasta ja kuolonkorahduksista, mutta musiikkiakin on taustalla aikaisempaa enemmän. Mitään mieleenpainuvaa soundtrackia on kuitenkaan turha odottaa. Ääninäyttelyä kuvailisin...no, kauniisti sanoen vaihtelevaksi.

Kamojen hallinta ja vertailu on hoidettu esimerkillisesti!
(gamerhorizon.com)

Miinusta tulee yksinkertaistetusta hahmonkehitysmallista, jossa on otettu takapakkia aikaisemmista Diabloista. Hahmo kun kehittää D3:sessa tavallaan itsensä, koska pelaaja ei voi jaella ansaittuja hahmokohtaisia taitopisteitä (strenght, dexterity, intelligence jne.) aikaisempien pelien tapaan. Sen sijaan peli boostaa ominaisuuksia pelihahmon hahmoluokan mukaan, automaattisesti eli Barbaareista tulee mättäjiä, Velhoista hakoja loitsujen heittämisessä jne. Pelintekijöiden jalona tarkoituksena on varmasti ollut estää se ettei hahmoaan voi kehittäää ns. väärin. Taitopisteiden automatisointi kuitenkin melko lailla mitätöi mahdollisen uudelleenpeluuarvon samalla hahmoluokalla, koska tason 20 barbaari-hahmot ovat pääpiirteissään identtiset, kamoja lukuunottamatta. Onneksi pelaaja saa kuitenkin valita käytössään olevat taidot (skills) itse, jolloin pelin kulkuun ja pelityyliin saa vaikuttaa jo varsin mukavasti.

Konsoloitu Diablo 3:nen on paitsi todella hieno elämys ja ennen esimerkillisesti toteutettu konsoliportti. Niin tavaroiden vertailu kuin pelihahmonkin liikuttelu, on kaikki toteutettu upeasti. Kyseessä onkin ehdottomasti yksi tämän sukupolven parhaista peleistä. Ja vaikka pelin tarina ei yllä ihan oscareille asti niin paholaisten palvaus korkeampien tasojen, tiukempien taitojen ja parempien tavaroiden vuoksi jaksaa kumma kyllä koukuttaa. Loppupelissä Diablo 3:sen elinikä määräytyy sen mukaan kuinka paljon/vähän eri pelikerrat eroavat toisistaan. Samalla luokalla pelatessa nimittäin sortuu helposti pelaamaan peliä täsmälleen samalla tavalla yksiulotteisemman hahmokehityksen vuoksi. Toivottavasti kuitenkin eri luokilla pelikokemukset ovat tarpeeksi erilaiset, jotta Diablon seikkailu ei jää kertakäyttöhuviksi.


Arvosana: (PS4:llä)
8/10

Mättökakkonen Mordorissa

Mordor yöllä...
(Middle-Earth: Shadow of Mordor, oma kuva)

Ja taas pätkähtää pätkistä! Tulipahan nimittäin taltioitua jokseenkin eeppinen yhteenotto Shadow of Mordorissa, mallia: Talion versus miljoona örkkiä. Tällä kertaa yhteen ottivat ainostaan perustykinruokaa olevat mosurit eikä matsissa ollut mukana lainkaan kapteeneja tai Warchiefeja, joten voitte kuvitella että röpötys oli aikamoista!

...Ja aamulla.
(Middle-Earth: Shadow of Mordor, oma kuva)

Tästä vielä linkkiä videoon:https://www.youtube.com/watch?v=AtKp6VGYDXM

Skyrim: Modi Buildini

Elder Scrolls V: Skyrimin Special Edition on saanut PS4- ja Xbox One-konsoleilla modituen ja sitä siivittäen ajattelin itsekin pureutua asiaan. Modeja on nimittäin PS4:llä paljon (Xboxilla kuulemma vielä enemmän!), joten jos hyödyllisten ja peliä parantavien modien seulontaan saa upotettua aikaa aivan niin paljon kuin itse haluaa. Lisäksi monet konsolistit vierastavat modeja ja saattavat jättää ne lataamatta, koska pelkäävät niiden rikkovan pelin sisäiset skriptit, tai pahimmassa tapauksessa korruptoivan pelitallennuksen.

Modding: 101

Pelien modaaminen onkin aina ollut neljän osapuolen summa: Puristit haluavat vain parannella peruspeliä, toiset taas haluavat ravistella lorea lisäämällä siihen oman käden jälkensä. Jälkimmäinen voi tarkoittaa esimerkiksi uusia pelihahmoja, aseita, questejä tai jopa ihan kokonaisia pelialueita! Kolmas modiryhmittymä on fanipojat (ja -tytöt), jotka ottavat vanillapelin pohjan ja muokkaavat siitä esimerkiksi Taru Sormusten Herrasta-taistelutantareen. Tämä voi pitää sisällään mm. Uusia rotuja, skinejä, aseita ja musiikkia. Viimeinen factio keskittyy ns. Huijausmodeihin. Nämä voivat tarjota ylitehokkaita aseita, nopeampaa kokemuksen keräämistä sekä kaikki-mulle-heti-ratkaisuja.

Viimeisimmästä esimerkkinä toimii esim. Cheat-chestit, jotka antavat kaikki mahdolliset tuomiopäivän vasamat ja elven-bling-bling-armorit käyttöösi heti alkutekijöissä. Vaikka jotkut tuomitsevat nämä modit jyrkästi pelin sisäistä tasapainoa rikkovina, niin näitä modeja käyttävät usein mm. Useampaa hahmoa pelaavat pelaajat, jotka eivät halua aloittaa uutta pelikierrostaan aivan nollasta. Toinen huijausmodien kohderyhmä on pelaajat, jotka haluavat yksinkertaisesti vain pitää hauskaa ja keekoilla sekä pöllöillä buustatulla supermosurilla. Ja niinkin helppoa kuin cheat-chestin kaltaiset tekeleet on tuomita niin eikö juuri hauskanpidosta pelaamisessa pitäisikin olla kyse?

On With The Show!

Nyt kun arkkityypit on käyty läpi on helpompi lähestyä itse asiaa. Eli ensin esittelen modilistani nostaen sieltä muutamia tapauksia ja lopuksi näytän vielä oman load orderin (eli järjestyksen jossa modit on ladattu Skyrimiini). Huomioitavaa on että itse pelaan PS4:llä. Samoin modeja käyttämällä et voi ansaita pelin trophyja. Mutta nyt vihdoin kiinni modeihin!

Skyfall-asunto
(Elder Scrolls V: Skyrim SE, oma kuva)

Pientä Viilausta ja Suuria Kuvioita

Skyrimin talous hoidetaan kuntoon Rich Merchants of Skyrim ja Better Pelt Prices.
Asiaa sivuaa myös Rebalanced Leveled Lists, joka hienosäätää loottien ja droppien määrää järkevämmäksi.

Pieni mutta pikantti lisä ovat myös Lampposts of Skyrimin sopivasti sijoitellut valopylväät, jotka luovat pimeisiin öihin tunnelmaa. Toinen tunnelma-modi on Hold Border Bonners, jotka muistuttavat Skyrimissa vellovasta sisällissodasta ja eri factionien rajapyykeistä. Samoilua vuorien täyttämässä Skyrimissä taas helpottavat Master the Summit ja Bridges of Skyrim.

NPC:eiden keskustelujen välillä olevat tuumaustauot taas poistuvat Realistic Conversationilla, jolloin keskusteluiden flow pysyy luontevampana. Tähän kun vielä lisää Immersive Citizensin, joka tekee NPC:eiden käyttäytymisestä vaaran uhatessa luontevampaa.

Taistelun Tunnelmaa


Mäiskintää säädettäessä lähitaistelun ykkönen on BIG: More Kill Moves and Decapitations, joka lisää lopetusliikkeiden määrää mäiskinnässä, sekä maageille Phendrix Magic World DLC. Jälkimmäinen tekee biljoona pikkujuttua, jotka tekevät maagien elämästä merkittävästi helpompaa (ja mielekkäämpää) Skyrimissa. Lopuksi soppaan lyödään vielä sekaan Better Combat AI, jonka ansiosta tekoäly pistää entistä kovemmin hanttiin taistelussa.

Kun taistelut on säädetty kuntoon niin on aika keskittyä myös isompaan kuvaan. Ensimmäisenä lisätään rosvojen leirien määrää More Bandit Camps-modilla. Myös Forgotten Dungeons sekä EasierRider's: Dungeon Pack lisäävät muutamat uudet luolastot lymyttäväksi. Lisäksi kannattaa heittää kylkeen Populated Dungeons Caves Ruins, joka lätkii lisää vihuja luoliin vähentäen suvantokohtia.

Kovemman kaliiberin kavereille löytyy Legendary Creatures ja Deadly Bosses of Skyrim, jotka pitävät huolen siitä etteivät kaikki viholliskohtaamiset ole läpihuutojuttuja. Lisäpelattavaa haluavalle on helppo suositella myös Borderlands of Skyrimia, joka avaa uusia pelialueita ja bosseja.

Lisää Taivaan Pudotusta
(Elder Scrolls V: Skyrim SE, oma kuva)

Asuntomessut, Feat. Skyrim

Skyrimista löytyy modien myötä jokaiselle haluamansa palatsi tai tönön röttelö. Näistä suureellisempia ovat Dovahkiin Keepin kaltaiset melkein majesteettiset salit. Pienimuotoisemmasta asumisesta nauttivammalle taas suosittelen Princess Riverwood Cottagea , Skyfall Estatea ja Hunter's Treehousea. Monista kämpistä löytyy mannekiineja, joihin saa istutettua kätevästi sotisopat ja telineitä, joihin voi ripustaa omat miekat, kilvet ja kumppanit. Myös craftaamista helpottavat työpisteet löytyvät monista modiasunnoista mahdollistaen sen ettei kotoa tarvitse lähteä periaatteessa minnekkään. Omaan makuuni napsahti parhaiten Skyfallin sopivan kotoisa mutta käytännöllinen interiööri.

Pekka Pouta & Muut Sää-modit

Skyrim PS4: Modattuna
(Elder Scrolls V: Skyrim SE, oma kuva)

Skyrimissä puhaltavat kirjaimellisesti uudet tuulet! Special Edition fiksaili pelin ulkoasua jo hienoisesti mutta modit menevät ihon alle. Skyrim Is Windy, Rain and Snow FX, Supreme Storms, Surreal Lightning ja Supreme and Volumetric Fog tekevät pelimaailmasta pykälän verran paremman näköisemmän. Mikä parasta, modit eivät pahemmin rasita pelin suorituskykyä, joten peli pysyy edelleen miellyttävän jouheana. Tunnelman kannalta tärkeimmäksi modiksi nostaisin kuitenkin Darkness Fallsin, joka pitää huolen siitä että yöt ovat oikeasti pimeitä ja että ilman soihtua ei ulkosalle ole yöllä asiaa. Tämä myös tekee Lamppostin lyhtypylväistä kullanarvoisia ja yön selästä iskevistä vihuista salakavalia. Mahtavaa!

 
Koko modilistani ja latausjärjestykseni voi myös tsekata tästä videosta:
https://www.youtube.com/watch?v=Gn0OxILUq9Q

Batman-kokoelma, osa 3

Vuoden vaihteen myötä on ehtinyt kertyä taas sen verran Batman-rompetta että koin ajan olleen kypsä kolmannen Bat-kokoelmavideon tekemiseen. Tällä kertaa esittelyyn saatiin Batman: Arkham-sarjan viimeisiä röyhtänöitä sekä parit muut Bat-sarjakuvat Viron reissulta. Estraadille saadaan myös Gamestopista Black Fridayn alla ostettuja parit Batman-paidat.

Tästä vielä linkkiä kyseiseen videoon:
https://www.youtube.com/watch?v=FEZZrwvXvwY

Oman Elämänsä Puuhapete

Tällaista tuli hankittua tällä kertaa.
(jimms.fi)

Perjantaina tuli annettua pleikkari nro 4:lle valohoitoa. Tämä tarkoitti kiintolevyn vaihtamista yhdestä terasta kahteen. Mikään täysin mutkaton keikka se ei ollut, sillä ongelmia tuli parikin. No, vaikeuksien kautta voittoon ja nyt on edessä armoton DLC-sisältöjen uudelleenasennus.

DIY-Miehen Mini-FAQ

Ensimmäinen sudenkuoppa tuli siinä ettei ostamani kiintolevy (kuva ohessa) istunutkaan kiintolevylle varattuun kelkkaan vaan oli siihen liian pieni. Pieni sakka meinasi singahtaa silloin tuulettimeen, sillä kovon piti olla PS3/PS4 yhteensopiva. Jälkikäteen mietin että voiko 500 gt:n ja 1tb:n kiintolevyt ja niiden kelkat olla myös fyysisesti erikokoisia. No, patenttiratkaisulla selvittiin tästäkin: Duunasin kovon alle kelkkaan taitellusta paperista tehdyn "korokkeen". Näin sain tällaisen rampin avulla ruuvattua kovalevyn kiinni ja kun kiekko oli jetsulleen kiinni niin vain nykäisin "korokkeen" pois ja voilà! We have a winner!

Seuraavat konnankoukut koin firmwarea asentaessa. Asensin nimittäin aluksi väärän tiedoston (koko about 300 megaa, oikea about 900 megaa), joten konsoli herjasi siitä. Lopulta vikasietotilan ja nettifoorumien avulla pleikkari saatiin buutattua ja nörttimagia teki temppunsa. Asensin konsoon netit ja lunastin PSN-tilini takaisin.

Aivan niin iisi projekti tuo koviksen vaihto ei ollut kun tein sen PS3-aikana. Mutta tulipahan tehtyä ja paha tässä on pokkuroida, kun slottimasiinassa on jälleen tilaa vaikka lampaat söisi!

Mobiilipelikatsaus, osa 2

Tässä sarjassa Valvomo esittelee ja arvottaa mobiilipelin (asteikolla 1-5). Tarkoituksena on tehdä läheisempää tuttavuutta mobiilipeleihin ja erotella kultajyväset sakan seasta. Ehdot listalle pääsemiseksi ovat:
- Pelin pitää olla Android-käyttikselle (tarkemmin Samsung Galaxy A3:lle sopiva)
- Pelin pitää olla ilmainen (tai Free-to-Play)

Loop

Harvaa puzzlepeliä on tullut reissuilla nakutettua niin paljon kuin Looppia. Ideahan on (niinkuin näissä ryökäleissä yleensäkin) tolkuttoman yksinkertainen, mutta matkalle mahtuu muutama mutta. Jippona on muodostaa lenkeistä ja suorista pätkistä yhtenäinen kuvio, joka yhdistää kaikki lenkit ja viivan pätkät. Pätkien yhdistely tapahtuu kääntelemällä niitä 90 asteen kulmissa. Kun kokonaisuus on eheä muuttuu ruudun väri ja edessäsi on hypnoottispsykedeelinen kuvatus. Ja sitten saatkin vastaasi uuden puzzlen, astetta vaikeampana. Mahtavaa!

Ainoat napinan aiheet irtoavat yli-yksinkertaisesta ulkoasusta ja aneemisen mitäänsanomattomasta äänimaailmasta. Vaikka ilmankin pärjää vallan mainiosti niin toivottavasti pelistudion seuraavissa tekeleissä nähdään entistä kunnianhimoisempaa audiovisuaalista toteutusta.

Arvosana 4/5

Arvostelu: Comix Zone (PS3)

Haastava ja paikoitellen armoton on ne termit, joilla ensimmäisenä kuvailisin Comix Zonea. Pelissä sarjakuvapiirtäjä Sketch Turner imaistaan sarjakuvan sisään ja saa vastaansa mutantteja, ninjoja ynnä muita kauhistuksia. Pääosaa näyttelee tasopomppu, vihujen kurmoittaminen ja puzzle jos toinenkin. 

Sketch Turner, sarjakuvapiirtäjä pinteessä.
(youtube.com)

Ilmeikäs ulkoasu tekee pelistä nautittavan vielä tänä päivänäkin, vaikka pelimekaniikat ovatkin paikoin ikääntyneitä. Merkittävä bonuspiste tulee vaihtoehtoisista etenemisreiteistä pelinsisäisessä sarjakuvassa. Päänsärkyä saattaa myös aiheuttaa menneiden vuosien kipakka vaikeustaso, joka takaa sen että pääset hieromaan samoja tasoja toisinaan uudestaan ja uudestaan.

Kuten edellä tuli jo kertaalleen sanottua niin vaikeahan Comix Zone on, pentele...erityisesti pomo-ottelut aiheuttavat paikoin harmaita hiuksia. Peli kun ei pelkää rankaista pelaajaa, välillä aika rankastikin. Äkkikuolemat ovat tietysti lajityypin helmasynti, mutta Comix Zonessa, jopa suojattujen vihujen kurmoittaminen sekä etenemiseen vaadittavien laatikoiden/kivien takominen saattaa kuluttaa alati hupenevaa terveyspalkkia. Turnerilla on myös castlevaniamainen tapa osumaa ottaessaan pudota juuri sinne pohjattoman kuilun suuntaan.

Comix Zonen ulkonäkö viehättää edelleen.
(en.wikipedia.org)

Onneksi PSN-kaupasta hankkimassani Comix Zonessa on save state-toiminto, jonka avulla pelin läpäisyssä voi onnistua tällainen tumpulasormikin. Mikään walk in a park se ei kuitenkaan ole, edes näillä avuilla. Vikoineenkin Comix Zone on kokeilemisen arvoinen retrotrippi. Sen sarjakuvamaisen ulkoasun ansiosta peli on vielä tänä päivänäkin varsin siedettävän näköinen, tosin äänitehosteet paljastavat pelin todellisen iän, yli 20 vuotta.

Arvosana (PS3:lla)
7/10

Game On: Video Update

Middle-Earth: Shadow of Mordor
Mordorista kajahtaa taas! Kolmen klipsun myötä päästään tekemään pelin sivutehtäviä sekä nitistämään tuplasti warchiefejä. Meno on asiaan kuuluvan tiukkaa ja tinkimätöntä!

Mission: Drink Up https://www.youtube.com/watch?v=IvT7XBdVtKE

Mission: Over the Edge
https://www.youtube.com/watch?v=z_Dg4oeTDRY

Mission: Squeler + Double Warchief Takedown
https://www.youtube.com/watch?v=LoEAWyNAm4A

N++
Uutena pelinä Game On-sarjassa esitellään N++ niminen ninjaloikka, jossa yhdistyy pikselintarkka pompinta tiukkoihin kontrolleihin. Kuolema vaanii ja korjaa armotta mutta peli on reilu. Vaativa, mutta reilu.

Random Gameplay
https://www.youtube.com/watch?v=5TJhqRKXqvw

Skyrim SE: Kuvakaappaukset, osa 1

Skyrimin provinssi on julmetun kaunis paikka samottavaksi! Erityisesti auringonlaskun hyväillessä maanpintaa ruudun täyttää silmäkarkkisade. Myös muut säät ja vuorokauden ajat paksusta sateesta ja sumusta aina sysimustaan yöhön vakuuttavat. Kovaa pistetään  siispiippuun, mutta modit vielä buustaavat näiden graafisten jippojen voimaa. Alla onkin taas otanta Skyrimin tunnelmaa nautittavaksi:

(Elder Scrolls V: Skyrim: Special Edition, oma kuva)

Laine liplattaa...
(Elder Scrolls V: Skyrim: Special Edition, oma kuva)

Silloin kun sataa niin sataa KAATAMALLA.
(Elder Scrolls V: Skyrim: Special Edition, oma kuva)

(Elder Scrolls V: Skyrim: Special Edition, oma kuva)

Skyrimin korkeuserot kunniassa osa 1..
(Elder Scrolls V: Skyrim: Special Edition, oma kuva)

...Ja osa 2.
(Elder Scrolls V: Skyrim: Special Edition, oma kuva)

Avara luonto ja lempeä aurinko
(Elder Scrolls V: Skyrim: Special Edition, oma kuva)

(Elder Scrolls V: Skyrim: Special Edition, oma kuva)

Laukeuksien lumoava horisontti.
(Elder Scrolls V: Skyrim: Special Edition, oma kuva)

(Elder Scrolls V: Skyrim: Special Edition, oma kuva)

Children of Skyrim & Co.

Tulin hankkineeksi Skyrimin PS4:lle!
(Elder Scrolls V: Skyrim, oma kuva)

Vaihtokaupat

Terveisiä lumen ja jään saartamasta maasta! Varhainen kevätsiivous kärpänen meni ja puraisi: Kolme peliä lähti kiertoon ja vastineeksi haettiin remasteroitu Elder Scrolls V: Skyrim PS4:lle. Mitä tulee vaihtoihin niin vanha (PS3-)Skyrim sai purra palttua, samoin parit tanssimattopelit (DSS-sarjalaisia). Nykyisin kun tulee tantsuiltua pääosin vain ja ainoastaan PS2:sen Dance Factorylla, joka muuttaa CD-levyjen biisit tanssiaskeleiksi. Tällöin tanssittavien biisien arsenaali kasvaa niin huikeaksi että muilla tanssimattopeleillä voi käytännössä heittää hanhea! Hintaa uudemmalle Skyrimille mätkähti vajaat neljäkymppiä ja kirsikkana kakkuun mossahti vielä perusversion lisäksi steelbook-kannet pelistä. Enpä voi valittaa!

Vielä Vähän Skyrimistä...

Vaan eipä sillä, kun otetaan faktat faktoina niin Skyrimin Special Edition-painos ei ole aivan NIIN spesiaali. Graafisesti on tehty vain pientä pintaremonttia, ei täydellistä kasvojen kohotusta uuden sukupolven rautaa varten. Merkittävimmät buustaukset onkin paukutettu, ansaitusti, tasaisempaan ruudunpäivitykseen ja lataustaukojen lyhentämiseen. Myös pelillisesti paketti on ennallaan eikä kokonaisuuteen ole keksitty uusia kilkkeitä. Mainittakoon kuitenkin että pelin DLC-lisärit sisältyvät samaan savottaan. Pelitallennukset eivät kuitenkaan siirry edellisen sukupolven versioista, mikä on sääli peliä pidemmän pelanneille.

Okei, Skyrim on siis hienoinen graafinen päivitys, jossa on siloiteltu edellisen sukupolven suorituskykyongelmia. No biggie, eh? Väärin! Skyrim: Special Editionin ykkösjuttu on konsoliversioiden (ilmainen) modituki. Ja vaikka PS4:llä on moditilanne (kuulemma) huomattavasti heikompi kuin X-box Onella niin eivät Peliasemankaan asiat ole kovin huonosti. Modeja löytyy vaikka mimmoisia ja niitä saa ketjuttaa mielin määrin ja fiksailla niiden latausjärjestystä. Modeissa onkin tarjolla joko kivempaa silmäkarkkia tai ihan uutta sisältöä peliin (uusia luolastoja, pelaajan kotitaloja, boss-hirviöitä ym.). Osa näistä on jopa ihan maksullisen sisällön tasoista! Tässä siis onkin Skyrim: SE:n todellinen pihvi!

Nordsoturitar ja hänen uskollinen varjonsa.
(Elder Scrolls V: Skyrim, oma kuva)

Upgrades 2.0

Asiasta toiseen, mutta ei niin kovin kauas. Jokainen vähänkään isomman pelikokoelman Playstation 4:llä omaava on varmaan tässä vaiheessa tullut ainakin kerran siihen lopputulokseen että kovalevy alkaa olemaan täynnä. Aloitin PS4-pelailuni ensin 500 gigan mallilla, joka huusi hoosiannat jo hyvin pian. Tästä sitten ripeä askellus Giganttiin ja hyvällä diilillä yhden teran monoliitti plus viidet pelit hintaan 430e. Kun vielä vanha pleikka saatiin myytyä eteenpäin niin sekin poiki rahaa about 250e, joten mahalasku ei ollut kummoinenkaan.

Vaikkei PS4-Skyrim ältsy-upee olekkaan niin silläkin on hetkensä!
(Elder Scrolls V: Skyrim, oma kuva)

Se taustoista. Nyt kovo-ongelma on taas nostanut päätään, joten lähitulevaisuudessa on jälleen aika tarttua härkää sarvista. Toisinaan oma apu on se paras apu. Tilasin nimittäin hiljattain Jimms PC-storesta 160e:lla kahden teran kovalevyn, joka olisi tarkoitus tunkea pleikkarin sisuksiin. Aikaisemminhan tein samanlaisen stuntin toiselle PS3-konsolilleni, jonka buustasin 12 gigasta 500:aan gigaan. Koko komeus meni heittämällä läpi, kiitos Youtuben loistavien ohjevideoiden. Mistään älykkyystestistä ei siis ole kysymys, mutta kyllä kovalevyn vaihdossa kantsii tietää mitä tekee ettei pamahda neljän sadan euron slottimasiina paareille!

Savua ja sumua!
(Elder Scrolls V: Skyrim, oma kuva)

(Elder Scrolls V: Skyrim, oma kuva)

Erityisesti yöt ovat modeilla tunnelmallisempia!
(Elder Scrolls V: Skyrim, oma kuva)

(Elder Scrolls V: Skyrim, oma kuva)

5 Years After: Batman: Arkham City

Gothamin mielisairaalan, Arkham Asylumin, pyörittäjä Quincy Sharp on napannut pormestarin viran ja nakittanut kahjon kallonkutistajan, Hugo Strangen, Arkham City-supervankilan pyörittäjäksi. Kuten arvata saattaa niin asiat menevät ketuilleen ja meininkiä protestoiva miljonääriplayboy Bruce "Batman" Wayne löytääkin pian itsensä Arkham Cityn syövereistä, jossa majaa pitää sellaiset superkonnat kuin Joker, Penguin, Riddler, Poison Ivy, Two-Face ja Mr. Freeze.

Vankila kätkee sisäänsä kaikenlaista!
(giantbomb.com)

Lähitaistelu kuitataan loistavasti skulaavalla Free Flow-systeemillä, jota on tuunattu liki täydellisyyttä hipovaksi edeltäjänsä, Arkham Asylumin, jälkeen. Erityisesti gadgettien käyttäminen on entistä vaivattomampaa taiston timmellyksessä. Aseistetut rosmot taas taltuteen Predator-kohtaamisissa, jossa väijytään vihuja stealthinä. Predatorin saralla uudistukset ovat hienovaraisempia, mutta niihin kuuluu mm. tupla-takedownit ja systeemiä on muuten vaan säädetty toimivammaksi. Valmiiksi toimivia kaavoja ei ole siis lähdetty rajummin ravistelemaan ja hyvä näin.

Arkham City on loistava peli ja suosittelen sitä, paitsi Batman-faneille, kaikille hyvän toimintapelin ystäville. Game of the Year-painos on se mitä kannattaa metsästää, sillä se sisältää pelin tarinan kannalta erittäin merkittävät lisätarinat: Catwoman-Episodes ja Harley Quinn's Revenge. Lisäksi GOTY-versio sisältää lisäskinejä, -hahmoja, haastekarttoja ja roppakaupalla pelattavaa.

Batmanin pisin ilta, osa 2
(gameinformer.com)

Arvosana: (PS3:lla)
10/10