Yksinäisten Kutsunnat

Call of Duty-peli ja hyvä yksinpelikokemus...Valtavirran mielipide tuntuu olevan että nuo kaksi asiaa eivät kohtaa. Itse olen eri mieltä. Itse asiassa menen jopa pidemmälle: Pelaan Call of Duty-pelejä VAIN yksinpelikokemuksen vuoksi. Moninpeliin en ole koskenut kuin bottihipan muodossa (nautittavaa sekin) ja satunnaisesti MW3:sen Survivalin Co-op-hengessä. Omasta hyllystäni löytyy Call of Duty Modern Warfare-pelit (kaikki kolme), molemmat Black Opsit, Ghosts ja World at War. Tässä käsittelen kuitenkin kolme huomionarvoista merkkitapausta, kerron hukatusta potentiaalista, loistavista pelitiloista ja yksinpelikampanjoiden vaiheista.

MW3:sen juggernautit heittivät kapuloita rattaisiin Survival-tilassa.
(youtube.com)

1) Oma henkilökohtainen lempparini Call of Dutyn ei-kampanja-yksinpelistä lankeaa Modern Warfare 3:selle. Ehkä osa syy tähän on se että se on myös ensimmäinen pelaamani COD-peli. Sen Spec-Ops-tehtävät ja Survival-tila vaan toimivat vuodesta toiseen, ei turhan isoina annoksina kuitenkaan. Lisäksi mapit ovat (muutamaa samankaltaista lukuunottamatta) loistavia ja, ennen kaikkea, niitä on paljon! Spec-Ops-tehtävissä taas riittää itselläni vielä ruodittavaa, kun en ole kaikkia läpäissyt, miinuksena tähän on se että osa on pääpelin tarinan kopioita (tai melkein). Pinkasta löytyy myös Chaos-pelitila, joka on jostain kumman syystä rajoittunut vain ensimmäiseen neljään kenttään. Jos Chaos-tila olisi saatu osaksi myös muita MW3:sen kenttiä se olisi tehnyt pelimuodosta selkeästi pidempi-ikäisen. Tähän loppuun on vielä pakko mainita että löytyypä MW3:sesta varsin messevä kampanjakin, jossa pannaan Makarovin juonittelut kesälomalle, pysyvästi.

Black Ops 1 tarjoili parhaan tarinan. (forbes.com)

2) Takaumien siivittämänä etenevä Call of Duty: Black Ops kertoo kuinka Alex Mason pisti neukkuja silmien väliin kylmän sodan hengessä. Läpi käydään niin Vietnam, Castro, Kennedy ja ne pakolliset kemialliset aseet. Peruspalikat ovat siis kohdallaan. Tämän pelin juonesta täytyykin sanoa että se piti pelaajan mielenkiinnon poikkeuksellisen hyvin yllä trillerimäisellä rakenteellaan, joka paljastaa pala palalta Masonin menneisyyden vaiheita. Ja mahtuupa mukaan muutama vinkeä juonikäännekin. Lopulta saamme selville miksi Mason oli joutunut kuulustelutiloihin kidutettavaksi, mistä peli siis alkaa. Tähän päälle vielä perustoimiva botti-mättö ja Zombie-tila niin paketti on kasassa. Black Ops 2 oli sekin varsin vakuuttava (erityisesti botti-pelinä), mutta hukkasi osan ykkösosan jännitteistä siirtäessään kampanjan lähitulevaisuuteen.

Ghostsissa oli potentiaalia. (geeky-gadgets.com)

3) Ironisesti, yksi parhaista botti-yksinpelikokemuksista minulla on ollut Call of Duty Ghostsista, joka kärsii pienistä mutta toisinaan rasittavista framerate-ongelmista, jolloin peli "nykäisee" muutaman ruudun verran eteenpäin. Ja COD:in tapaisessa nopeassa räiskinnässä se muutama ruutu voi olla toisinaan elämä tai kuolema. Asiaa on jonkin verran korjailtu patcheilla ja päivityksillä, mutta ongelma ei ole vieläkään täysin poistunut (eikä varmaan poistukaan). Season Passin ostaneena myönnän pienoisen pettymyksen tunteen rinnassani, kun miettii miten hyvin muut COD:it rullasivat yksinpelinä. Kun nämä asiat unohdetaan niin Ghosts tarjoaa kuitenkin melkoisen mielenkiintoiset (vaikkakin turhan isot) kartat ja tärkeimmät pelimuodot (miinus Survival, joka oli korvattu Safeguardilla ja Zombiet Extinctionilla). Niin ja olihan siinä tarinatilakin! Sisäistä COD-faniani raastaa ajatus hukkaan menneestä potenttiaalista näin runsassisältöisen pelin kohdalla...

Puoliso Yllättää!

Sharing is caring
Kolmen vuoden taipaleen jälkeen minulle on selvinnyt avopuolisostani jänniä asioita. Oma, ihana, kultani taitaa nimittäin neljä pelityyppiä: Simssit, Disney Princes: Enchanted Journeyn, Singstaran ja näköjään nyt myös Batmanin Arkham-sarjan pelit (ainakin noin pääpiirteittäin). Pikaisen oppitunnin jälkeen parempi puoliskoni nimittäin sinkoili, ensin Arkham Cityn katumaisemassa ja myöhemmin Arkham Knightin jylhässä Gotham Cityn replikassa. Myös Batmanin viitalla liitely ja rosmojen niistäminen katutasossa onnistui moitteettomasti ja innostuipa neiti ajamaan Batmobilellakin, vaikka kaupunkia piirittävät Drone-tankit pelottivatkin ensi alkuun. Onkin välillä mukava pistää padi kiertoon ja nostaa oma kulta pelkääjän paikalta pääkallopaikalle.

Sims on kova juttu myös oman neitini kirjoissa! (idigitalgames.com)

Aikaisemmin olen testaillut oman muruseni pelitaitoja vaihtelevalla menestyksellä niin alkuperäisessä Super Mario Brosissa, uuden uutukaisessa New Super Mario Brosissa ja Donald Duck: Going Quackersissa. Perustaidot tuntuvat olevan neidillä hallussa mutta erityisesti kolmiulotteisuuden hahmottamisessa ja hyppyjen pituuksien mitoittamisessa oli hienoisia vaikeuksia, jotka estivät pelikokonaisuudesta nauttimisen.

Kokonaisuutena täytyy sanoa että ei oma kultani kuitenkaan ole mikään kädetön tumpula pelitaidoiltaan. Osoittaahan sekin jo jotain että Guild Wars-roolipelisarja oli tullut neidille tutuksi nuoruusvuosinaan. Ja Angry Birdskin taipuu! Eli kyllä puolisoni on varsin kehityskelpoinen tapaus niin halutessaan ja mielellään häntä opastankin, vaatimattomien tietojeni ja taitojeni puitteessa.

Heavenly Swordin läpipeluu olisi edessä tulevaisuudessa,
mahdollisesti oman kullan kanssa. (denofgeek.com)

Mitä tulevaisuus tuo tullessaan
Lukuisia kertoja keskustelua on käyty videopelien naishahmoista ja niiden rooleista videopeleissä. Pääosin niskaan on tullut tulta ja tappuraa, mutta muistanpa että kerran olen onnistunut herättämään oman neitisenikin mielenkiinnon. Avopuolisoni tuli taannoin (taas kerran saman keskustelun tiimoilta) pläränneeksi PS3-pelejäni, joiden seasta nousi sellainen jalokivi kuin Heavenly Sword, joka tuntui herättävän mielenkiintoa. Itselleni peli on (taannoista PSN-demoa lukuunottamatta) vielä täysin kokematon merkkiteos, joten ehkäpä suunnitelmissa voisi olla kahlata peli läpi yhteisvoimin, ainakin samalta sohvalta. Edessä saattaakin jatkossa olla armoton kilvoittelu TV:llä peliajasta.

Olen Keräilijä!

Rajanveto
Olen siis keräilijä. En ole hamsteri, hordaaja tai mitään muutakaan. Kerään videopelejä (ja konsoleita) jotka miellyttävät minua pelaajana, antavat  nostalgisia viboja tai muuten vaan jaksavat viihdyttää. En omista kuin yhden muovikääreissä olevan pelin (New Super Mario Bros. 2 3DS) ja sillekin asialle aion tehdä jotain, lähitulevaisuudessa. En harrasta peleillä/konsoleilla keinottelua ja jos satun jotain kokoelmastani myymään teen sen rahoittaakseni harrastustani ja trimmatakseni peliarmadaani mieltymysteni mukaiseksi.

New Super Mario Bros. 2 odottaa pelaajaansa
 (hardcoregamer.com)

Kokoelmani on osa minua, ilmentymä personastani, jos halutaan käyttää hienoja sanoja. Tarkoituksena ei ole koskaan myydä pelikokoelmaani eniten tarjoavalle. En myöskään aio täyttää asuntoani hyllyllisillä videopelikoteloita, tahdon vain parhaat päältä, valiojoukon. Kaipa sekin on merkki oman arvonsa tuntevasta keräilijästä, joka ei kelpuuta kokoelmaansa mitä sattuu (sellaisiakin "keräilijöitä on nähty"). No, kukin taplaa tyylillänsä!

Tuplakonsolit
Tuplapeleistä olen kirjoittanut jo aiemmin ymmärryksen rajamailla poukkoilevalla tyylilläni. Tyyliäni tukee tämänkertainen aihevalintani: Tätä eivät kaikki voi ymmärtää. Miksi ostaa sama konsoli, jonka jo omistat, uudestaan? Tai miksi ostaa KAIKKI konsolit mitä TV:si alta löytyy toistamiseen? Ja siihen päälle vielä lakritsikaupalla vara-ohjaimia, lisäkilkkeitä ynnä muita härpäkkeitä. Nämä ovat tunneasioita ja niitä ei voi järjellä selittää tai ymmärtää. Lyhykäisyydessään asia on kuitattavissa yhdellä lauseella: Olen keräilijä. Olen Keräilijä, joka haluaa nauttia kokoelmastaan vielä vuosienkin päästä ja on valmis näkemään karvan enemmän vaivaa tavoitteen saavuttamiseksi. Selvennyksen vuoksi: En osta kuitenkaan osta JOKAISTA versiota konsolista, vaan ne itselleni olennaisimmat, parhaat.

Tässäkö kokoelmani tulevaisuus? I think not.
(ign.com)

Haastan SINUT!
Heitänkin tähän postaukseni loppuun haasteen, jossa haastan juuri SINUT, blogini lukijan. Määrittele mikä tekee sinusta keräilijän, miten olet asian toteuttanut, käytännössä, mitä toivot vielä saavuttavasi keräilyakselilla ja mitä videopelien keräily merkitsee sinulle. Näiden asioiden pohtimista itsekseen tasaisin väliajoin ei voi kyllin korostaa, sillä ne auttavat kohdentamaan keräilyäsi tehden kokoelmastasi itsesi näköisen, paitsi omissa, myös muiden silmissä. Ja se on jo palkinto itsessään keräilijälle!

Tuplapelien ostaminen

Tämän kertaisessa postauksessa päätin pureutua yhteen videopeli-keräilijöiden polttavista: Mitä tehdä jos huomaat omistavasi useamman kopion samasta pelistä? Ilmeiset vastaukset ovat: "Myy" tai "vaihda". Itse menen pintaa syvemmälle, sentimentaalisuutta säästelemättä.

Minulle, keräilijälle, kaksoiskappaleet edustavat tukea ja turvaa tässä epävarmassa maailmassa, jossa elämme. Niiden avulla pystyn kokemaan klassiset pelihistorian merkkiteokset uudelleen vielä vuosienkin päästä. Ne ovat turvaverkkoni. Omistaessani saman pelin (tai melkein) useammalle konsolille. Jos toinen matolaatikko sanoo sopimuksensa irti niin ei muuta kuin toinen konsoli hyrräämään. Tällaisia, useamman konsolin, klassikkopelejä kokoelmassani ovat mm. Super Mario Bros. 3 (All-Stars-kokoelma Wiillä ja GBA-versio), Super Mario World (Virtual Console ja GBA.versio), Super Mario 64 (DS ja Virtual Console).

Oni, Bungien se harvemmin puhuttu merkkiteos
(iparchive.org)

Toinen vaihtoehto on pitää kiinni pelin eri versioista erilaisista tunnesyistä. Näistä esimerkkeinä: Metal Gear Solid 2: Substance (PS3 ja Xbox), Oni (PS2 ja PC) ja Halo (Xbox ja Xbox). Nämä pelit ovat tarjonneet lähtemättömiä elämyksiä ja toisaalta määrittäneet minut pelaajana niihin peligenreihin joita pääosin pelaan (pelaan myös muitakin). Kolmas syy saman pelin hankkimiseen on konsolieksluusiviset pelisisällöt, esim. Soul Calibur 2 (PS2 ja Xbox) tarjoaa kummallekin konsolille yhden konsolikohtaisen taistelijan. Näin pelimekaniikkoihin ihastunut pelaaja saattaa hankkia jokaisen version samasta pelistä saadakseen lisää sitä mannaa.

Super Mario All-Stars on Must-have! (nintendolife.com)

Totuuden Hetki

Käsi sydämellä (ja toinen Metal Slug Anthologyllani), en ole koskaan OSTANUT peliä tarkoituksella kahteen kertaan. Tuplakappaleet ovat vaan päätyneet (tai kaatuneet) syliini ostaessani käytetyn konsolin ja sen mukana tulleen pelibundlen tai vaihdon kautta. Osasta kakkospeleistäni olen hankkiutunut (alun ohjeiden mukaisesti) eroon, mutta jäljelle jäävät todennäköisesti jäävät. Oma kantani onkin siis että kannattaa pitää pientä pelikatalogi varalla (mutta älä HORDAA!). Okei, muutama vara-peli on OK, entäs varaohjaimet ja varakonsolit? No, se on jo tarina toiselle päivälle...

1960-luvun Batman-Boxi

Vaihteeksi jotain muuta...
1960-luku ja Batman...Kysehän on sosiokulttuurisesta ilmiöstä, joka nosti supersankaritn sarjakuvaruuduista TV-ruudulle ja myöhemmin valkokankaalle, ja vieläpä hienosti. Tämä kulttisarja vakuutti tuotantoarvoillansa, paitsi Batman-fanit, myös aiheelle aiemmin vihkiytymättömät yleisömassat. Sarja oli menestys ja ruudulle marssitettiin tyylikäs roistokaarti: Mr. Freeze, Penguin, Riddler, Joker, Catwoman, Marsha Queen of Diamonds, King Tut, Archer, Bookworm, Mad Hatter ym. Roolitukset olivat kautta linjan loistavia ja kokonaisuuden kruunasi Batmania näytelleen Adam Westin lakoniset ja hersyvän hyveelliset tokaisut. Vastaavaa kirkasotsaisuutta jää kaipaamaan nykysarjoja töllöttäessä.

Batman ja Robin (poeghostal.com)

Batman kuvattiin TV-sarjassa siis ylipursuavan hellyyttävänä hahmona, joka yhdessä Robininsa (Burt Ward) kanssa kruisailee pitkin Gotham Cityn esikaupungin pikkuteitä, ratkoo rikoksia ja valistaa heikkomoraalisia kansalaisia. Omistamani Blu-Ray-kokoelma tykittää tätä toimintaa näyttöön hehkeissä väreissä lyöden töllöön munakkaat POW-, KAPOW- ja WHACK-efektit, kun Dynaaminen Duo pistelee pahikset halki poikki ja pinoon. Siihen päälle vielä kokoelman ekstrat, bookletit ja muut. Ainoa miinus on Suomi-tekstien puute, paketti kun ei koskaan ilmestynyt Suomessa.

Kaiken kaikkiaan jaksoja on boxissa noin 120. Jaksot oli alunperin suunniteltu tunnin mittaisiksi spektaakkeleiksi, mutta joku keksi pilkkoa ne puoliksi jättäen ensimmäisen osan aina cliffhangermaiseen lopetukseen. Siinä sankarit jäivät satimeen ja seuraavalla viikolla selvisi kuinka he keplottelivat ansasta ulos. Sarjaan mahtuu toinen toistaan ihmeellisempiä pelastumisia ja Batmanin nokkeluus ja lepakkovyön varustelu hakee vertaistansa.

Riddler, Penguin, Joker ja Catwoman punoo juonia. (anyfilmaday.blogspot.com)

On myös maininnan arvoista kertoa että, Batman-sarjasta tehtiin jopa leffa, joka on nykyisinkin vielä löydettävissä verkkokaupoista (Suomi-teksteillä!). Pätkä sisältää neljän superroiston (Penguin, Catwoman, Joker, Riddler) tiukan yhteisyrityksen Dynaamisen Duon kukistamiseksi kidnappaamalla YK:n jäsenet, omintakeisella Camp-tyylillään. Varsin pätevä kolmen tähden peruspätkä mutta itse TV-sarja on se pihvi. Valkokankaalla TV-sarjamainen käsikirjoitus ei pääse oikeuksiinsa, pelkän filmin nähneelle ei ehkä avaudu Adam Westin Batmanin viehätys. Meitä muita se jaksaa ihastuttaa vuodesta toiseen!

1960-luvun Batman-boxit järjestyksessä vasemmalta oikealle:
1) Complete TV Series Blu-Ray-Boxi
2) Complete First Season
3) Second Season Part One
4) Second Season Part Two
5) Complete Season Three
6) Batman 1966-Movie Blu-Raynä 

Lepakkotyttö-DLC Heinäkuussa

Barbara Gordon on heinäkuussa Batgirl (gamerant.com)

Youtubettaja CabooseXBL uhosi omalla kanavallaan että Batman: Arkham Knight olisi saamassa uuden tarinamuotoisen DLC:n jo heinäkuussa. Barbara Gordonin vaiheista Batgirlinä kertovan lisäsisällön oli määrä ilmestyä noin kuukausi pääpelin jälkeen (, joka siis ilmestyi 23.6.).




Rahalla saa ja hevosella pääsee
Pelin julkaisijalta, Warner Brosilta on tullut tieto että Batgirl-DLC ilmestyisi koko kansan saaville 21.7. Paarialuokka saa kuitenkin purra tomua, sillä samaan syssyyn tehtiin myös toinenkin ilmoitus: Jos ostit Season Passin Arkham Knightiin niin pääset nauttimaan lepakkotytöstä noin viikkoa aikaisemmin (14.7.). Samanlainen omituinen DLC-kikkailu on verhonnut Arkham Knightia jo Pre-Order-Bonuksista asti. Onneksi kaikki kuitenkin saavat lisäsisällön, riippumatta siitä hankitko kausikortin vai etkö, joten viikon odotusaika on kai ihan hyväksyttävä.

Myös Robin saa roolin Batgirl-DLC:ssä (gamefaqs.com)

Hintaa lisäroippeella on kuulemma noin kuutisen dollaria (ja suurin piirtein sama euroissa). Ja mitä sillä sitten saa? Lisärin sisällön veikattu olevan laajuudeltaan Arkham Cityn Harley Quinn's Revenge-lisärin luokkaa. Luvassa on siis varsin maittava muutaman tunnin Bat-savotta. DLC tulee sisältämään muutamia tehtäviä ja pääosassa on, paitsi messevä Freeflow-nyrkkikyllikki, myös Batgirlin hakkerointikyvyt.

Lisäksi on paljastettu että Batgirl tulee saamaan rinnalleen Robinin DualPlay-taisteluita varten. Robin ei tule kuitenkaan kulkemaan Batgirlin kanssa koko DLC:n ajan, vaan ilmestyy paikalle tarinan niin sanellessa (todennäköisesti jossain tietyissä Robin & Batgirl-tehtävissä). Huomionarvoista on todeta myös että varmaa ei ole myöskään se kuka pelissä Robinia esittää. Arkham Knightin päätarinassahan nähtiin kolme eri Robinia (Jason Todd, Tim Drake, Dick Grayson).

Vielä yksi juttu...
Niin kivalta kuin tämä paketti kuulostaakin paratiisissa saattaa pesiä käärme. Kiistanalaisessa maineessa olleen Arkham Origins-pelin luonut Warner Bros. Montreal Studio on nimittäin lisärin vetovastuussa (alkuperäisen Rocksteadyn sijaan). Henkilökohtaisesti pidin Arkham Originsista, vaikka se ei edustanutkaan teknisesti muun pelisarjan tasoa. Itse pelattavuus oli pelissä kuitenkin rautaa, joten annetaan tekijöille työrauha ja toivotaan parasta.

Batman: Arkham Knight: Hurjia juonikäänteitä!

Vautsi Wau! Olen tässä viikon päivät pyöritellyt PS4-koneessani Blu-ray-lättyä nimeltä Batman: Arkham Knight ja vielä olisi viljalti maileja mittarissa. Tässä vaiheessa ajattelin kuitenkin ruotia  jonkinlaisen selonteon saavutuksistani ja pelin over-the-top-juonesta. Rocksteadyn viimeinen Arkham-sarjan Batman-peli on nimittäin aivan mannaa Batman-fanille!

(MEGASPOILEREITA!)


Vielä viimeisen kerran

Siis Batman: Arkham Knighthan on aivan mahtava peli! Peli vetää toistuvasti maton pelaajan jalkojen alta rukkaamalla lähtöasetelman uusiksi. Pelihän alkaa Scarecrown julistamalla fear toxin-pommiuhkalla, jota Batman lähtee selvittämään best-buddynsa, poliisipäällikkö Jim Gordonin, kanssa. Matkalla tulee tietenkin mutkia vastaan ja Batmanin onnistuu pysäyttämään Scarecrown hyökkäys Ace Chemicals-tehtaaseen, mutta samalla hän saa vastaansa uuden uhan, Arkham Knightin. Tämä mystinen roisto on lyönyt hynttyyt yhteen Scarecrown kanssa ja on päättänyt tuhota Batmanin, hänen kotikaupunkinsa ja kaiken hänelle rakkaan.

Ace Chemicalsissa kaikki ei mene kuin Strömsössä (usgamer.net)

Batman onnistuu torjumaan Batmobilensa avulla Arkham Knightin joukot ja saa jopa käsiinsä itse Scarecrown tämän yrittäessä vapauttaa kemiallisen aseensa. Käsi Scarecrown kurkulla, rosmo paljastaa kuitenkin valttikorttinsa: Heillä on Barbara Gordon! Scarecrow onnistuu pakenemaan paikalta jättäen Batmanin keskelle pian pamahtavaa fear toxin-hyökkäystä. Yön Ritari päättää, vaikka viimeisenä tekonaan, pysäyttää myrkkypommin suuntaamalla sen Gothamin kaupungin sijasta Ace Chemicalsin tiloihin ottaen itse leijonanosan myrkystä. Hetken näyttää että kaikki on hyvin ja Gotham sekä Batman selvisivät säikähdyksellä. Sitten Joker näyttää naamansa!

Kun kaikki muuttuu...

Batman on (altistuttuaan Scarecrown myrkyille) saanut päähänsä uuden kaverin, vanhan verivihollisensa Jokerin. Nämä harhat riivaavat Batmania lopun peliä, ja tuleepa Batman jopa luvanneeksi ripustaa viittansa naulaan, kun Scarecrow ja Arkham Knight on pysäytetty, huomatessaan omien moraalisääntöjensä hämärtyvän Jokerin otteessa. Lisäksi Batman kärsii edelleen myös Arkham Cityssä suoritetusta verenvaihdosta Jokerin kanssa. Tähän Batman ja Robin ovat yrittäneet löytää ratkaisua tutkimalla muita jotka ovat saaneet samanlaista verta  (Joker lähetti vertansa AC-pelin tapahtumia ennen Gothamin sairaaloihin). Näistä rasitteista huolimatta Batman saa kohdattavakseen pääpelin tarinassa mm. Penguinin, Riddlerin, Harley Quinnin ja Arkham Knightin joukot. Yön Ritari muodostaa myös (yllätyksellisesti) liiton Poison Ivyn kanssa, joka on immuuni Scarecrown myrkyille.

Gotham City on täynnä tekemistä. (batman.wikia.com)

Tässä vain pintaraapaisu pelin pääjuonesta joka rönsyilee mukavasti joka suuntaan. Lisäksi lisätehtävien viidakko tarjoaa mm. mielenkiintoisia rituaalimurhia (Hush?), jättimäisen "lepakkomiehen" metsästystä (Man-Bat), pankkiryöstöjen estämistä (Two-Face), Penguinin asekätköjen tuhoamista Nightwingin kanssa, Gothamin palomiesten pelastamista (Firefly?) ja Catwomanin vapauttamista Riddlerin katalasta kaulapannasta. Lisäksi Azrael mielii uudeksi Batmaniksi ja on Batmanin tehtävä testata onko hänestä siihen, ja pelaaja saa tietty pelata Azraelina! Enkä edes maininnut vielä CloudBurstia, Operation Savioria, Killing Jokea, Jason Toddia ja Gray Ghost-julisteita. Siis aivan mahtavaa settiä!

Pala tulevaa ja pientä napinaa

Pelin DLC:nä julkaistaan myös Gotham City Stories-osio (, jossa päästään pelaamaan Batmanin liittolaisilla), joiden sisällöstä saa jo hiukan viitteitä kurkistamalla pääpelissä pelin kartan välilehtiseen, jossa on lyhykäisiä tarinan tynkiä. Toivottavasti niissä on yhtä lailla pontta ja käänteitä kuin pääpelin tarinassa, vaikka vain välipaloiksi. Arkhamin universumiin pääsee tutustumaan myös Harley Quinnin, Red Hoodin ja Batgirlin tarinoiden muodossa. Lisäksi Batman saa oman tarina-DLC:nsä, Season of Infamyn, jossa Batman kohtaa lisää superroistoja. Siihen päälle vielä uudet Batmobile-radat ja skinit, niin Batman Arkham Knight on aikamoinen Bat-fanin aarreaitta.

Ainoa napinan aihe on vähäiseltä vaikuttava Challenge-mappien määrä. Erityisesti Combat-mappien määrä näyttää säälittävän heikolta (max 5 karttaa?) verraten aikaisempiin Batman-peleihin. Toki voi olla että niitä avautuu vielä lisää peliä pelatessa (ja DLC:nä), mutta fakta on se että Combat-mapit tuntuvat myös aikaisempaa lyhyemmiltä kestonsa puolesta. Eikä niissä voi näköjään valita pelihahmoakaan tai Dual Play:tä, mikäli olen ymmärtänyt oikein. Mutta katsotaan nyt mikä on tilanne kun kaikki DLC on lyöty tiskiin ja peli on pelattu läpi, kokonaan.

Kokonaisuutena peli on ollut tähän asti silti varsin maittava paketti Batman-toimintaa. Ehdottomasti suosittelen! Lisää tietoa Arkham Knightista ja sen lisäsisällöstä löytynee blogistani sitä mukaa kun sitä paljastuu.