Guitar Herot vs Rocksmith 2014

Varoitus!
Luvassa on jättiartikkeli, joka saattaa johtaa siihen että huomaat pian omistavasi leegion muovisia soittimia tai ainakin kyseenalaisen soittotaidon sekä tinkimättömän rock-asenteen. Lue omalla vastuullasi...

Kauan Sitten Kaukaisessa Galaxissa...

Tulipahan taas hankittua...Internetin ihmemaasta haaviin eksyi legendaarinen mutta aina yhtä tiukka Guitar Hero-pelisarja, jota olen vilkuillut sivusilmällä jo jonkin aikaa. 35 eurolla sain vokoteltua pelisarjasta Guitar Hero 3: Legends of Rockin ja Warriors of Rockin (x2) sekä kolme kitaraa Nintendon Wille. Lisäksi Kusti polki kolme muuta peliä: GH: World Tourin, GH5:sen sekä Metallican alle 20 eurolla posteineen. Tämä sanottuna lienee sanomattakin selvää että naapurit (ja lähimmäiset) ovat olleet rockin kiirastulessa langattoman muovikitaran lonksuessa klassisten rockriffien tahtiin!

Eikä siinä(kään) vielä kaikki. Päätyipä haaviin myös Rocksmith 2014 Edition-opetuspeli PS4:lle uudenkarheana ja noin 70e hintaisena. Auts! Mutta Rocksmithin jippona onkin se että siinä ei rämpytetä lelukitaralla, vaan ihan oikealla kepillä (tai sähköbassolla!) ja pelaajalle lyödään rytmikitaristin, soolokitaristin tai basistin haalarit niskaan. Ja ei kun soittotalkoisiin!

Lienee myös syytä kertoa taustoista. Aikaisemminhan meikäläinen on mättänyt menemään männävuosina GH3:sen PC-versiota sekä tietty sen ilmaiskloonia, Frets on Firea. Johtuen kuitenkin toistuvista teknisistä ongelmista PC:n kitarapaketti sai kuitenkin purra pölyä ja olikin pian matkalla kohti seuraavan rokkaajan kotia sopuhinnalla. Show must go on...Lisäksi asunnostani löytyy parikin kitaraa ja basso sekä muita mukavia musisointivehkeitä eli harrastuneisuutta siis löytyy. Mutta nyt kiinni päivän pihviin!

 Guitar Hero-Sarja VS Rocksmith 2014 Edition

Guitar Hero-sarja:
(Tässä tapauksessa osat: 3, World Tour, 5, Metallica ja Warriors of Rock)

Let's Rock Baby, Yeah!

Guitar Hero-sarjassa muovikitaralla suditaan läpi kaikki klassiset (ja uudet) rock'n roll-rallit asiaan kuuluvalla päheydellä. Soittovälineenä toimii muovikitara, jossa on "kitaran" kaulassa viisi eri väristä nappia, jotka symboloivat kitaran nauhoja. Kitaran kielien asemaa toimittaa kitaran kopassa oleva louskutin, jota räimitään ylös ja/tai alas biisin niin sanellessa. Yksinkertaisesti sanottuna? Homma toimii. Kovimmat kepittävät saavat nostaa kitaransa ilmaan aiheuttaen munakkaan Star Power-supervoiman, joka tuplaa pisteet ja triplaa pelaajan henkilökohtaisen Cool-kertoimen.

Kun soitin on tullut tutuksi on aika singahtaa itse peliin. Pelistä riippuen pelaaja valitsee joko valmiin avatarin itsellensä, jotka ovat kaikki enemmän tai vähemmän oikean rock-kulttuurin karikkatyyrejä (mm. punktyty, hendrix-heppu, kissmäinen pyylevä naamiosankari) tai vaihtoehtoisesti luo oman rokkarinsa ruudulle keekoilemaan. Sitten vaan menovettä myllyyn ja biisiä valitsemaan!

Guitar Hero-pelit tarjoilevat Carreer-tilan, jossa kierretään maat ja mannut avaten uusia pelihahmoja (mm. Tom Morello ja Slash) ja biisejä sekä tietysti pähkähulluja esiintymispaikkoja. Oman virtuaalibändinsä kanssa jamittelusta tuleekin yllättäen kuin toinen luonto ja hommaan jää sen verran kivasti koukkuun että unohtaa läiskivänsä vain muovista skittaa. Asiaa auttaa myös biisilista, joka yksinkertaisesti rokkaa!

Guitar Herossa muovikitara saa kyytiä!
(amazon.com)

Ace of Bass!

Kun maailma on valloitettu ja biisit avattu on aika jakaa bändäröinnin ilot. Ja mikäs siinä, sillä moninpelivaihtoehtoja on peleissä varsin kattavasti tarjolla, versiosta riippuen toinen pelaaja (tai pelaajat) kilpasoitetaan suohon tai muodostetaan bändi (laulu, rummut, kitara ynnä basso) tai pienimuotoisemmin soitellaan kimpassa (kitara/basso tai rytmikitara/soolokitara). Guitar Herot ovatkin helposti omaksuttavaa bilehubaa. Tarvittaessa pelin vaikeustaso nousee kuitenkin ihan taivaisiin asti mm. Dragonforcen, Joe Satrianin ja Steve Vain värssyjen avittamana, jos pelaajalla paukkuja riittää.


Rocksmith 2014 Edition PS4

Oman Onnensa Rokkiseppä

Guitar Herojen jälkeen luonnollinen jatke oli siirtyä oikean keihään käsittelyyn. Takana onkin jo ennestään noin viiden vuoden edestä soittokokemusta (pääosin akustisella) skeballa. Nyt volat lähtee kuitenkin kattoon Rocksmith 2014-opetuspelillä. Se uhoaa olevansa nopein tie riffinirvanaan ja soolokeisariksi. No, katsotaan! Pelin sisältämät laajat tutoriaalipätkät ja vielä laajempi DLC-kappalelista lupaa hyvää. Propsit napsuu myös Tone Designer-tilasta, jossa pääsee vemputtelemaan efektinumiskojen kanssa sekä Session Moden-jamittelutilasta (, josta löytyy vastaavanlainen versio muuten joissain GH-peleissäkin).
 

Rocksmithin ulkoasu ei ole selvin mahdollinen.
(ubisoft.com)

Tabulatuureista ja GH:sta ammentava ulkoasu ja pelaajan soittotaitoon mukautua vaikeustaso pitävät jatkuvasti varpaillaan ja pelaaminen on kauttaaltaan erittäin tyydyttävää. Ainoat ulvomisen aiheet kumpuavat, ironisesti, myös ulkoasusta. Se saa nimittäin asiansa osaavankin muusikon välillä hämillään. Erityisesti sointujen rakentaminen näyttää hiukan hämärältä kun värikoodattuja kieliä ja numeroita lätkitään kovaa vauhtia pelin "highwayllä". Tällöin tulee helposti herpaannuttua ja hukattua sointu jos toinenkin. Mutta jo vähän aikaa räimittyäni rytmisateessa näyttäisi että ulkoisetkin puutteet olisi annettavissa anteeksi, kunhan biisi tulee tutuksi.

Grind Some More, Gary Moore

Kaiken kaikkiaan Rocksmithissa on kyse grindaamisessa, jossa samaa biisiä hinkataan joko kokonaisena tai pienissä pätkissä Riff Repeater-toiminnon avulla, kunnes ralli taipuu. Sen jälkeen peli nokittaa vaikeustasoa vähän korkeammalle ja lyö biisiin pussillisen uusia nuotteja ja soittotekniikoita. Lopulta biisi on alkuperäisessä ulkoasussa pelaajan tassuissa. Päivän päätteeksi voikin todeta että Rocksmithissä on kyse ensisijaisesti enemmän opetuspelistä kuin varsinaisesta pelistä, vaikka lukuisat minipelit ym. pikku härpäkkeet yrittävät toisin vakuuttaa. Pelin Missions-tila tarjoaa jatkuvasti pelaajalle uutta omaksuttavaa ja tuuppii pelissä sopivan hienoeleisesti eteenpäin.

Tuomio:

Jos kitarointi kiinnostaa niin nappaa ihmeessä Rocksmith ja olet jo matkalla kohti riffi-ilotulitusta. Jos sen sijaan haluat "vain" pelata ja pitää hauskaa (yksin tai kimpassa) niin annan siunaukseni Guitar Heroille, jossa moninpelitilat ovat ehdottomasti korskeammat! Molemmissa biisilistat ovat kovaa kamaa ja yhtäläisyyksiäkin löytyy, joten toisen valinta ei poissulje välttämättä musiikillisesti mitään merkittävää. Pelit eivät pelaa toisiansa pois laudalta vaan ovat ennemminkin kääntöpuolet samasta kolikosta. Peleihin löytyy myös DLC:nä uusia rockraitoja (tosin Wiillä Guitar Heron DLC:t eivät taida olla enää tuettuja?), joten hupia riittää taatusti. Mutta valitset kumman tahansa niin et voi mennä pahasti pieleen. Let there be ROCK!