 |
| (youtube.com) |
Myönnän, kun ostin Saints Row 3:sen, ensimmäisen Saintsini PS3:lle, niin en odottanut peliltä mitään. En siis mitään. Ehkä siksi yllätyinkin siitä kuinka kova peli konsolini kovalevyllä yht äkkiä makasikaan. Ylettömän sekoilun ja huuruisen häröilyn alta paljastui myös yllättävänkin viihdyttävä, ja (kehtaanko edes sanoa) syvällinen, kokemus. Ehdottomasti yksi Saints Rown parhaista ominaisuuksista on mahtava hahmoeditori. Se mahdollistaa jopa jokseenkin ainutlaatuisen pelikokemuksen omalla pelihahmolla, aina sukupuolta, vaatteita ja ääntä myöten. Hienoa työtä!
Kun hahmo on ruodussa niin on aika lähteä tarinan punaisen langan perään. Pelaamasi Saints-jengin pomo saa vastaansa uudessa Steel Portin kaupungissa rikollisliigat, jotka tekevät parhaansa Saintsien maineen lokaamiseksi. Killbanen ärtsyn vihreä jengi ja siniset digitaalininjat ovat vain jäävuoren huippu pelissä jossa koetellaan niin järjen kuin naurulihastenkin kestävyyttä. Pian hampaisiin aseistettu, pimpatulla autolla nitrolla hurvitteleva ja ominaisuuspäivityksillä buustattu hahmo jakaa kaaosta ja kuolemaa Steel Portin kaduilla. Koko pläjäys on niin over the top kuin vaan olla voi!
Muutamasta teknisestä ongelmasta (mm. välillä notkahteleva ruudunpäivitys ym.) huolimatta peli on erittäin nautittava ja mikä tärkeintä, hauska. Saints Rown menestys perustuukin nimenomaan tähän mitä mahtavimpaan ja alkukantaisimpaan kaavaan, hauskanpitoon. Joskus on nimittäin hauska jättää synkistelyt taakse ja singahtaa soundtrackin säestämään suurkaupunkiin, joka on täynnä toinen toistaan surrealistisempia edesottamuksia. Kieli tukevasti poskella Saints kolmonen tykittää tykimmin!
Arvosana: (PS3:lla)
8/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti