Arvostelu: Metal Gear Solid (PS1)

(Sisältää spoilereita!)

Harva videopeli on onnistunut vetämään maton jalkojeni alta (vieläpä toistuvasti!) niin täydellisesti kuin Metal Gear Solid. Harva peli on viehättänyt valvomolaista vuodesta toiseen omalla tenhollaan kuin MGS. Mikä Metal Gear Solid siis oikein on ja miksi se on niin kova juttu?

Kept you waiting, huh?

Metal Gearin päähenkilönä päsmäröi kloonattu sotilas, joka kantaa koodinimeä Solid Snake. Hänen tehtävänsä on näennäisen yksinkertainen: Soluttautua jenkkien Alaskan ydinase-tukikohtaan, jonka terroristit ovat napanneet itsellensä. Alussa tehtäviä on kaksi: Pelasta DARPA Chief ja ArmsTech-yrityksen vetäjä Kenneth Baker. Matkaan tulee kuitenkin yllättävän nopeasti kimurantteja mutkia: Yli-inhimillisiä pomovastustajia, korkealentoisia salaliittoja, kyborgininja, loputtomasti tusinarosmoja ja kolossaalinen mecha: Metal Gear Rex.

Audiovisuaalisesti peli oli aikanaan huikea!
(youtube.com)

MGS yhdistelee loistavasti hiiviskelyä ja toimintaa. Pääpaino on vihollislinjojen läpi tapahtuvassa hiiviskelyssä paikasta A paikkaan B väistellen esteitä C ja D. Välillä pakkaa sekoitetaan eteen tulevilla pomokohtaamisilla tai skriptattuja tilanteita, jolloin asioita ei yksinkertaisesti voi ratkaista hissunkissun. Toimintaosuudet taas koostuvat pääosin pomomatseista terroristeja vastaan. Näistä kohtauksista papukaijanmerkki, sillä niistä jokainen on ikimuistoinen ja mukaan on ympätty spaghettiwesternimäinen revolverisankari, Psycho Mantis-psyykikko, tankkimatsi, tiukkaa sniputusta, kestävyystaistelua Hind-kopteria vastaan sekä iso rähinä Metal Gear Rex-kolossin kanssa. Kaikesta huokuu korkeat tuotantoarvot, oli kyseessä välivideot tai tiukalla pieteetillä ääninäytellyt Codec-keskustelut. Kaikesta käy ilmi että peli oli audiovisuaalisesti askeleen pari edellä aikalaisiaan.

Ainoat miinukset tulevat MGS:n välillä turhasta edestakaisin juoksuttamisesta tavaroiden tai aseiden hankkimiseksi. Vaikka asiaa yritetään selitellä juonen siivellä parhain päin niin pelaajalle tulee olo vaan turhasta pelinpidennyksestä. Myös taajaan uudelleenspawnaavat vihulaiset saattavat kyrsiä, sillä vihollisten lahtaaminen ei todellakaan ole välttämättä oikotie onneen. Mutta murinat sikseen! Fakta on kuitenkin se että olen vuosien varrella pelannut MGS:n uudelleen ja uudelleen. Klassikko, eikä muuksi muutu!

Arvostelu: (PS3:sen PSN:stä)
10/10