Meemi 13

Peli jonka olet pelannut läpäissyt 5 kertaa tai enemmän

Snake on mahdollista pukea myös smokkiin!
(usgamer.net)

Tämänkertaisen meemin takaa löytyy jälleen kerran rautainen Metal Gear-hiippailusarja. Tällä kertaa kunnian saa osakseen ensimmäinen Metal Gear Solid-seikkailu, jota tuli tahkottua kavereiden kanssa ensin PS1:llä ja myöhemmin omalla PC:llä komean Ninja-bundle-painoksen turvin. Bundle sisälsi MGS:n pääpelin lisäksi myös VR-lisärin kentät. Nykyisin nautin Solid Snaken edesottamuksista Shadow Moses-saarella Playstation Network Storesta lataamallani PS1-versiolla, jota PS3-konsolini emuloi. Läpäisykerroissa on mennyt laskut sekaisin jo aikapäiviä sitten mutta jossakin 10 ja 15 välimaastossa todennäköisesti ollaan.

Mikä MGS:ssä sitten koukuttaa? Paitsi se että kyseessä on ehkä yksi nasevimmista ja elokuvaisimmista PS1-peleistä mitä maa päällään kantaa? Metal Gear Solid palkitsi pelaajansa useilla eri tavoilla riippuen miten pelaaja pelinsä läpäisi. Tämähän ei sinällään ole mitään uutta tai vallankumouksellista mutta bonukset toimivat ja ja houkuttivat pelaajia palaamaan Snaken seikkailuiden pariin aina uudelleen ja uudelleen. Helpoimmin saatavilla olivat Stealth Camo-häivelaite sekä pelitilanteiden ikuistamiseen tarkoitettu kamera. PC-versiossa tarjolla oli myös Very Easy-vaikeustason valinneille loputtomilla ammuksilla höystetty sarjatuliase, jota ei taida mistään muusta versiosta tai vaikeustasosta löytyä. Sen sijaan enemmän töitä sai tehdä nähdäkseen vaihtoehtoisen loppuratkaisun, loputtomat ammukset antavan Bandadan sekä smokkiasun Snaken päällä. Lisäkilkkeiden metsästämisestä muodostuikin oma alipelinsä, peli pelin sisälle. Ja sekös koukutti!

Uusimmat Bongaukset

Kaksi Lyhyttä ja Yksi Pitkä

Lähimenneisyys on ollut taas tohinaa täynnä. On tullut tehtyä parit pelihankinnat ja onpa naftaliinista kaivettu esiin hiukan iäkkäämpi pelikin, jolle uusi sukupolvi on antanut arvokkaammat kasvot. Näistä vaiheista on tarkoitus tehdä nyt tiliä. Luvassa on pari lyhyempää luritusta ja yksi maailmoja syleilevä sepustus. Sinua on varoitettu!

Mario & Luigi

Jo aikaisemmin blogissani raapustin ennakkoon tilaamastani New Super Mario Bros U:n ja New Super Luigi U:n bundlesta. Vasta tänään sain pelit tassuihini pitkän odotuksen jälkeen ja tunnelmat ovat hyvät. Pelejä en ole päässyt vielä testaamaan mutta Nintendon tiukan kädenjäljen tuntien luvassa on takuuhyvää tasopomppujuhlaa!

Ota tuplat!
(reddit.com)

Bayonetta Kertaa Kaksi

Shoppailut jatkuvat! Tällä kertaa sähköiseen ostoskoriin päätyi Bayonettan seikkailut osat 1 ja 2 Wii U:lle. Entisestään omasta kokoelmastani löytyi jo Bayonettan ensimmäinen eepos PS3-versiona. Wii U:n versio on kuulemma kuitenkin se paras, joten tulipahan hankittua sekin sulavasti kakkososan kylkiäisenä. Hintaa tälle ryökäleelle kertyi kolmisen kympin verran. I have no regrets...

Ghosts 2.0.

Tiedän olevani vähemmistössä mielipiteeni kanssa, mutta pidin Call of Duty: Ghostsista (siis ainakin sen moninpelistä, kampanjaan en ole vielä koskenut). Esimerkiksi hahmoluokkien rakentelusysteemi on mielestäni Ghostsissa sarjan paras. Lukuisista parjauksista (osittain ihan asiallisistakin) johtuen Ghostsia pidetään COD-pelisarjan häpeäpilkkuna, sarjan huonoimpana osana. Aikoinaan hätäisesti julkaistu peli kärsi, varsinkin omassa PS3-versiossani, nikottelevasta ruudunpäivityksestä, joka teki parhaansa pilatakseen peli-iloni. Luulin jo pitkään että nämä korjaamattomaksi jääneet tekniset kömmähdykset olisivat vieneet mennessään tämän räiskintäryöpytyksen ja pelihaluni sitä kohtaan. Mutta ei sittenkään!

Tilanteeseen löytyi pelastus yllätysnäkökulmasta, next-genistä. COD: Ghosts oli nimittäin aikoinaan osa crossbuy-kamppanjaa, joka raivosi konsolisukupolvien taitteessa. Crossbuyn tarkoituksena oli pehmittää kuluttajia uusien konsolien korkeille hinnoille sillä ajatuksella että osa pelien lisäsisällöistä siirtyisi myös uudelle konsolille. Eli jos päätit päivittää pelikirjastosi niin crossbuy-pelit siirtyvät lisäsisältönsä puolesta sellaisinaan uuteen konsoliin. Ghostsin tapauksessa pelin Season Pass siirtyy PS3:lta (tai Xbox 360:lta) kiltisti seuraavan sukupolven konsolille, jos pääätät ostaa pelin uudelleen sille. Tälle toimenpiteelle oli kuitenkin olemassa oma deadlinensa, joka umpeutui jo aikapäiviä sitten, joten siksi asia ei tullut edes mieleenikään kuin vasta sattumalta. Tarkistaessani PS4:sen kovalevyn kirjaston tallennuksia löysin uutena ostetun PS4:sen muistista tiedoston nimeltä COD: Ghosts. Mitä ihmettä?! Avatessani sen sisältä paljastui PS3:lle ostamani Season Pass sisältöineen.

Annoin asian olla, hautua mielessäni taka-alalla. Mutta hiljattain sisälläni syttyi sittenkin skeptinen hehkulamppuidea, jota olin mutustellut jo oman aikani. Kokeillaan! Tein asiaan kuuluvat järjestelyt ja latasin Ghostsin lisäsisällöt viimein PS4:seni kovalevylle. Ja pikaisen ostosruljanssin jälkeen edessäni oli komeassa kunnossa oleva käytetty PS4-Ghosts, lisäsisältöineen. Peli rullasi huomattavasti sutjakammin PS4:lle kuin edeltäjällään (odotetusti), ja vaikka pientä hiipumista oli havaittavissa pelissä niin PS3-version nytkähdykset loistivat poissaolollansa. Ja olipahan peli saanut pientä silmäkarkkia ylleen next-gen-käännöksessä (no, yllätys!). Hintaa PS4-painokselle tuli 9 euroa ja nyt Ghosts on saanut uuden elämän. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Kuka muistaa vielä Crossbuy-kampanjat?
(mmgn.com)

Meemi 12

(giantbomb.com)

Peli jota jokaisen tulisi pelata edes kerran

Super Mario Bros. 'Nuff said.

Battlefront: Bespin-DLC

Battlefront suuntaa seuraavaksi Bespiniin.
(moviepilot.com)

Pilviveikko

Battlefrontin seuraava lisäri on jo oven takana. Kesällä ilmestyvä Bespin-DLC vie pelaajat pilvikaupungin tunnelmiin. Dicen tiimi on vahvistanut että DLC tulee pitämään tuttuun tapaan sisällään uusia aseita, Star Cardseja, Heroes-hahmoja, uuden pelimuodon sekä kourallisen uusia karttoja. Uusina sankareina nähdään impeurimin puolella palkionmetsästäjä Dengar sekä kapinaliiton riveissä Bespinin karismaattinen johtaja, Lando. Battlefront siis jatkaa palkkionmetsästäjien käyttämistä Heroes-hahmoina impeurimin puolella, propsit siitä! Uudet kartat sijoittuvat Cloud Cityn mm. hiilijäähdytyskammioon ja kartoissa pelattavat pelimuodot lupaavat Fighter Squadronia sekä AT-AT walkereita (olisiko kyseessä Walker Assault-kenttä?). Myös muita jippoja on tulossa, joten on syytä pitää korvat auki infomurusten varalta! Kaiken kaikkiaan Bespin-DLC vaikuttaa hiukan väljähtänyttä Outer Rimiä kiinnostavammalta, aina sankarivalintoja myöten.

Destined to Great Things

Lisäksi Dicen tiimi on lupaillut seuraavan 3kk sisään merkittävää lisäystä yksinpelitiloihin. Se tosin ei ole varmaa, että onko kyseessä täysin uusi pelitila vai onko tarkoitus vain laajentaa jo olemassa olevia Battles-, Training- ja Survival-moodeja. Hienoa kuitenkin että sisältöä tulee lisää! Dicen pomo varmisti myös että heidän tarkoituksenaan on siirtää aikaisemmin jo ilmestyneen Outer Rim-DLC:n kartat myös yksinpelaajien saataville. Tämä tarkoittanee sitä että mikäli hinta ja tarjonta ovat kohdallaan niin valvomolaisen voi pian löytää PSN-kaupasta Battlefrontin Season Passin kohdalta. Mutta ei vielä!

Arvostelu: Final Fantasy IV DS

Sotalapset

FFIV on tarinansa puolesta yksi henkilökohtaisia lempipelejäni. Sodan runtelemassa fantasiamaailmassa Baronin ilmalaivaimpeurimi on alkanut äkisti haalimaan eri kuningaskuntien elementaalivoimia sisäänsä kätkeviä kristalleja. Pelin päähenkilö Cecil johtaa yhtä ilmalaiva-armeijaa ja saa käskyn noutaa kristallin, viattomista välittämättä. Pian Cecilin omatuntoa alkaa kuitenkin kolkuttaa ja hän päättää nousta Baronia ja sen kuningasta vastaan. Vastarintaliikkeeseen lyöttäytyy mukaan myös muita sodan haavoittamia sieluja. Värikkäästä kastista löytyy mm. kaksoiselämää elävää veijaribardi, wanha ja wiisas velho, vilkkaat maagikaksoset, kamppailulajien taitaja sekä äitinsä (ja kotikylänsä) menettänyt summoner-tyty.

Iso osa pelin tarinasta kuluu Cecilin tunnontuskia tulkitessa. Tätä jaakobinpainia sivutaan tämän tästä kun Cecil äityy Hamlet-luokan monologeihin miettimään omia tekojaan. Eräs tarinan käännekohtia onkin vaihe jossa Cecil saa synninpäästön itseltään. Ja jos päähenkilö on syvällinen pohdiskelija niin samaa syvyyttä löytyy myös sivuhahmoista. Vaikka pelissä on sivuhahmoja ehkä nykypelien mittapuulla paljon ja hahmokasti vaihtuu tiuhaan niin jokaiseen hahmoon on myös panostettu kiitettävästi. Sivuhahmoilla on omat, huikeat, taustatarinansa mitkä tekevät hahmoista astetta eläväisempiä.

Alunperin SNES:sille julkaistussa pelissä nähty 2D-spritegrafiikka on uudessa installaatiossa korvattu  korealla 3D-grafiikalla, joka tuo mieleen PS1-aikojen Final Fantasyt. Ulkoasumuutos on herättänyt faneissa ristiriitaisia tunnelmia, mutta itse tykkäsin. Samanlaista närää on myös aiheuttanut pelissä välinäytöksissä esiintynyt ajoittainen ääninäyttely, joka on osittain korvannut alkuperäisen pelin mykät "laatikkokeskustelut". Myös ääninäyttely miellytti omaa korvaani ja se on toteuttu ihan mukiin menevästi.

Uusi visuaalinen ilme tuo mieleen PS1:sen FF-pelit.
(youtube.com)

Luolastoissa lymyten, taisteluissa rymyten

Leijonanosa peliajasta kuuluu finalfantasymaisesti satunnaistaisteluissa mäiskien ja luolastoja kompaten. Pelimekaniikka jopa kannustaa pelaajaa nuohoamaan luolastot lattiasta kattoon palkitsemalla lisätavaroilla. Satunnaistaistelut taas ovat välttämätön paha hahmonkehityksen vuoksi. Kumpaankaan näistä kahdesta ei voi oikein välttää tai väistää. Toki luolastoista pääsee livahtamaan hauskasti nimetyllä "hätäulospääsy"-esineellä, mutta satunnaistaisteluihin ei ole olemassa mm. pokemon-peleistä tuttua repel-tavaraa, joka pitäisi satunnaismatsit kurissa.

Toisaalta satunnaismatseilla on markkinarakonsa, sillä ne ovat paitsi hahmonkehityksen kannalta niin myös pelissä etenemisen vuoksi pakollinen paha. Pelin vaikeustaso on nimittäin paikoitellen kohtalaisen kipakka, erityisesti pelin loppupuolella. Parhaiten se ilmenee pomokohtaamisissa, joissa julmurit one-shottasivat hahmonit. Tällöin koko kärhämä oli pahimmillaan ohi 4-5 vuorossa. Ja sitten oli edessä kiikutus edelliselle tallennuspisteelle! Kunnes taas keksin (ts. lunttasin netistä) tehdä ne "oikeat salaiset jutut" (OSJ tm), joiden avulla pomo kaatui. Tai sitten grindasin ja grindasin...

Satunnaiskohtaamisilta ei voi välttyä.
(youtube.com)

Toinen akileen kantapää on turhan yksinkertainen hahmonkehitys. Kun exp. palkki täyttyy taistelusta ansaituista kokemuspisteistä, hahmo ponkaisee automaattisesti seuraavalle tasolle. Tällöin pelaajalle vilautetaan pikaisesti hahmon kehittyneet statsit. Mut koska pisteiden jakautumiseen ei voi itse vaikuttaa niin ne kiinnostanevat lähinnä tiukoimpia tilastotyyppejä. Pelaajan vetovastuu rajoittuu kovempien kamojen kanittamiseen varustekaupoista. Kamojen päälle pukeminen taas noudattaa pääosin tuttuja fantasiakaavoja, eli velho ei pukeudu haarniskaan eikä valkoinen maagi kanna miekkaa. Jäykkä hahmonkehitys johtaa siihen että kahden samantasoisen pelaajan pelihahmot ovat rytkyjä lukuunottamatta identtisiä.

Pahimmillaan FF4 pelaa itseään puoliautomaattisesti Auto-Battlen kehittäessä hahmot itsenäisesti samalla kun tarinaa kerrotaan tekstiruuduissa, jolloin pelaajan rooli supistuu a-napin hakkaajaksi. Parhaimmillaan se on henkeäsalpaavaa tarinankerrontaa, loistavia hahmoja sekä sarjan parasta taistelumekaniikkaa.

Arvosana: (DS:llä)
8/10

Hankintoja, hankintoja...

Viime aikoina Valvomolaisen (videopeli)kokoelma on saanut taas uutta lihaa luidensa ympärille. Pelien ohella kokoelman kylkeen on tarttunut myös muuta tilbehööriä. Osa materiaalista on tullut jopa ihan ilmaisena, mikä on aina plussaa. Kaiken kaikkiaan kyseessä on varsin tiukka paketti, joten käydään käsiksi!

Pelilehdet

Jostain kumman syystä olen saanut käsiini hiljattain leegion kirjastoon dumpattuja vanhoja pelilehtiä. Niiden joukosta löytyi sekä Pelit- että Pelaaja-lehtiä, viime vuoden malleina tai vanhempia. Tosin pesunkestävänä retroilijana vanhemmat lehdet ovat ainoastaan positiivinen asia! Niitä lukiessa onkin kiva bongailla huippupelejä, joiden hinnat laahaavat nettikaupoissa jo pohjamutia. Lehdet irtosivat yhtä lukuunottamatta ilmaiseksi, siitä maksoin 50 senttiä.

Kirjastosta dyykatut historiikit pelisarjoista:
Witcher, Metal Gear Solid ja Guitar Hero (Oma kuva)

Ja jos tässä ei ollut vielä tarpeeksi saalista, niin tulipa lehtien mukana vielä kolme pelihistorikkiakin. Kyseessä on Pelaaja-lehtien mukana ilmestyneistä liitteistä, joissa esitellään Metal Gear Solid-, Guitar Hero- ja Witcher-pelisarjojen vivahteikas historia. Nämä ohukaiset bookletit tarjoilevat värikkäitä kuvia, taustatietoja pelihahmoista, pelisarjan peleistä sekä niiden kehityksestä. Tai ihan muuten vaan kivaa triviaa. Ottaen huomioon piskuisen kokonsa niihin on panostettu yllättävän paljon. Eivätkä ne maksaneet pennin kutilaa!

Batman-sarjikset

No, kaikki ei sentään voi olla ilmaista. Viron reissultani sekä paikallisesta Fantasiapelit-liikkeestä tuli hankittua seuraavat englanninkieliset Batman-sarjakuvat: Court of Owls osat 1 ja 2, Batman: Arkham Knight vol. 2 sekä Batman: Arkham Knight Genesis. Kaiken kaikkiaan pinkalle tuli hintaa semmoiset rouheat 80e mutta toistaiseksi paketti on myös ollut hintansa väärti. Court of Owls-sarja on ehdottomasti yksi kovimpia Batman-sarjiksia mitä olen lukenut ja Arkham Knight-hahmon taustoja valottava sarjis (Genesis) vakuutti sekin liittäen hahmon entistä tiiviimmäksi osaksi Arkham-pelisarjaa ja sen hahmoja. Erityisesti Arkham Unhinged sekä Arkham Knight-sarjiksia onkin helppo suositella Arkham-pelien ystäville!

Pelit

Ja onhan niitä pelejäkin hankittu. Pakasta löytyy parilla kympillä nettihuutokaupasta louhittu Metal Slug 7 Nintendo DS-käsikonsolille. Peli rullaa ja hyrrää tutun rautaiseen metal sluggimaiseen tapaansa, mutta on astetta käsikonsoliystävällisempi. Lisäksi paketista löytyy vaikeustason sekä tehtävän valintamahdollisuudet sekä ylimääräisiä harjoitustehtäviä.

Huuto.netin aarreaitasta tarttui mukaan myös toinen pikavoitto. 27 Erkillä irtosi tuplapotti: Call of Duty: Black Ops III sekä Destiny PS4:lle. Black Ops III onkin ehtinyt jo pyörimään jonkin aikaa PS4:sen dekissä ja suunnitelmissa olisi ostaa myös pelin Season Passi, kunhan hinta laskee ja Season Passin lopullinen sisältö paljastuu. Destinyn kohtalo on taas bumerangi. Tarkoitus olisi vaihtaa peli johonkin toiseen, itse kun en nettipelaamiselle ole lämmennyt. Timanttisen kokonaisuuden kuorruttaa pelien virheetön kunto, ainoana kauneusvirheenä Black Opsin Nuk3town DLC-koodi oli käytetty.

Hinta-arvio:

Nopeasti laskin tuotteiden arvoksi n. 180-190 euroa. Laskin lehtien hinnat -40% alennuksella, koska olivat iäkkäitä (Batman-lehtien hintaan en koskenut koska olivat uusia), liitteistä en veloittanut ekstraa, pelit -20% koska olivat käytettyjä uusien hinnasta sekä vähensin 5 euroa Black Opsin hinnasta, koska koodi puuttui. Entä paljonko koko pinkalle tuli todellisuudessa hintaa? Lasketaanpa:

Pelit-lehdet x5 0e

Pelaaja-lehti x3 0e

Pelaaja-liitteet x3 0e

Court of Owls pt. 1 15,99e

Court of Owls pt. 2 15,99e

Batman: Arkham Knight vol. 2 + Batman: Arkham Knight Genesis 51,60e

Call of Duty: Black Ops III PS4 + Destiny PS4 27e

Metal Slug 7 DS 20e

Yht. 130,58e
=> Voittoa siis syntyi n. 50 euroa!

Kaikki tämä 130 euroa! (oma kuva)

Meemi Nro. 11

Lempipelikonsolisi

Ken on kaikista kaunehin?

Olen aina pelannut kaikista eniten Playstationin konsoleilla, kaikista ensimmäisestä installaatiosta lähtien aina neljänteen versioon asti. Sonyn käsikonsoleihin en ole koskenut. Sen bisneksen olen ulkoistanut Nintendolle, jolla on homma paremmin hanskassa. Nintendon konsoli, Super Nintendo, taas oli ensimmäinen pelikonsoli ja siksi minulle rakas, aina pelikatologiansa myöten. Microsoftilta omistan vain alkuperäisen Xboxin. Mutta mikä konsoleista on ylitse muiden?

Kun lähden etsimään lempikonsoliani niin lähestyn asiaa kategoritiivisesti: Lempiohjain, ulkonäkö sekä paras pelikirjasto. Jokaiseen kategoriaan tulen rankkaamaan kolme parasta vaihtoehtoa ja katsotaan mikä matolaatikoista vie voiton. (En laskenut hiljattain ostamaani Wii U:ta mukaan koska sen pelikirjasto on allekirjoittaneella vielä ihan alkutekijöissä.)

Kilpakumppanit ovat:
Playstation 2
Playstation 3
Playstation 4
Xbox
Nintendo Wii
Nintendo DS
Nintendo 3DS

On aika aloittaa konsolisodat Valvomolaisen sydämestä!

Lempiohjain:
1. Playstation 4
2. Playstation 2
3. Nintendo Wii

Playstationin ohjaimet ovat aina istuneet parhaiten Valvomolaisen tassuun, Xboxin ohjaimet taas huonoiten (muotoilunsa vuoksi). Nintendon mallit kulkevat jossain siinä välissä. Jostain syystä kuitenkin PS3:sen ohjain ei aikoinaan herättänyt allekirjoittaneessa samanlaisia intohimon viboja (se tuntui halvalta ja pieneltä kädessä) kuin PS2:sen ja PS4:sen. Wiin liikeohjaus taas yllätti, positiivisesti.

Nintendo Wiin ulkonäkö miellytti.
(engadget.com)

Ulkonäkö:
1. Nintendo Wii
2. Jaettu kakkossija: Nintendo DS/Nintendo 3DS

Wiin järkähtelemätön pystyasento sekä kompakti koko vaikutti ja plussaa satelee siitä että se toimii sekä pysty- että vaaka-asennossa. Neljännellä sijalla väsytti Playstation 2-konsolin Slim-versio, joka täyttää samat tunnusmerkit. Jotenkin vain Wiin muotoilu ja asettelu miellyttää enemmän silmää allekirjoittaneen tapauksessa.

Playstation 3:sen pelikirjasto on ykkönen!
(verkkokauppa.com)

Paras pelikirjasto:
1. Playstation 3
2. Playstation 2
3. Nintendo Wii

Kaikki kolme ovat kovia. Piste. Playstation 3:sella sekä Wiillä on lyömätön retrokatalogi, joka koostuu Playstation Storen sekä Wiin Virtual Consolen helmistä. Playstation 2 sekä Wii taas ovat myös taaksepäin yhteensopivia PS1- ja Gamecube-pelien kanssa (niin myös jotkut PS3:sen ensimmäiset mallit). Eikä kannata unohtaa Nintendon lyömätöntä yksinoikeuspelikatalogia.

Ja voittaja on...

1. Nintendo Wii 5 pistettä
2. Playstation 2 4 pistettä
Jaettu 3. sija: Playstation 4 & Playstation 3 3 pistettä

Muut sijat:
Nintendo DS 2 pistettä
Nintendo 3DS 2 pistettä
Xbox 0 pistettä

Ja voittaja on teknisesti piskuinen mutta pelikirjastoltaan aivan vastustamaton Nintendo Wii. Ainutlaatuiset liikeohjaimet yhdistettynä Nintendon lyömättömään yksinoikeuskavalkadiin tekivät Wiistä aikoinaan varteenotettavan vastustajan PS3:sen ja Xbox360:sen tehomyllyille. PC:tä unohtamatta! Kun pinkkaan lyödään vielä Nintendo Wiin Virtual Console-digikaupan myynnissä olleet vanhat NES-, SNES- ja N64-pelit, joista löytyi vanhat Zeldat, Mariot ja muut kumppanit, niin on helppo ymmärtää miksi nostalgiannälkäinen Valvomolainen päätyi Wiin kelkkaan. Nintendo on vaan Nintendo!

Batcave-valikko Batman-peliin!

Ajatusleikki 1.5
Oliko Batman: Arkham Knight mielestäsi täydellinen Bat-kokemus? Minulla on tarjota astetta parempi! Ota mukava asento, herkistä aistisi ja valmistaudu mahtiajatukseeni: Batman-peli, jossa on interaktiivinen Batcave-päävalikko. Tämä Batcave-valikko toimisi paitsi fanipalveluksena Bat-faneille, mutta myös astetta immersiivisempänä tapana päästä käsiksi pelin toimintoihin (samaan tapaan kuin esim. kulttipelissä Star Wars: Demolition, jossa päävalikkona toimi Jabba the Huttin palatsi). Päävalikon avulla pelaaja voisivat pienillä (ja yksinkertaisillakin) eleillä päästä entistä paremmin kiinni pelimaailman syövereihin ilman että pelintekijät joutuisivat aivan mielettömän työmäärän ääreen (esimerkiksi leventämään Gothamin katuja kuten Arkham Knightissa, jotta Batmobile mahtuisi liikkumaan Gothamissa). Ohessa esittelen Batcave-valikkoni, joka pomppaisi pelaajan silmille heti pelin alettua:

Interaktiivinen Batcave-päävalikko, Bat-fanin toiveuni.
(community.wbgames.com)

Showcase & Bio

Uutta asua vaihtamassa.
(gamefaqs.com)

Bio-valikkoa käytetään Batcaven Batcomputerilla, josta löytyisi tiedot pelin hahmoista ja heidän historiansa. Bat-pukukaappia esittävä Showcase on taas mielenkiintoisempi optio, sillä se tarjoaa mahdollisuuden vaihtaa pelihahmon asua (, jota tehostettaisiin lyhyellä välivideolla, jossa hahmo vetäisi tamineet niskaan!). Paitsi pukua niin Showcase-tila antaisi myös mahdollisuuden vaihtaa pelihahmoa (Batman, Robin, Nightwing, Catwoman ja ehkä Batgirl?) sekä Batmobilea, jolloin uusi Batmobile nousee lattiasta esiin parhaaseen Bat-tyyliin. Aivan älyttömän päheetä!

AR-Training
AR-Training on harjoittelusimulaattori, josta eri Bat-perheenjäsenet voivat loikata AR-haastekarttoihin. Ensin valitaan hahmo ja sitten haastekartta Predator- ja Combat-vaihtoehdoista. Tuttua huttua.

Tutorial
Batcavesta löytyisi myös Arkham-sarjaan aiemmin tutustumattomille Tutoriaali-osio, jossa Alfred (kukapa muukaan!) perehdyttää pelaajan Batmanin monipuoliseen Combat-, Predator- ja Gadget-arsenaaliin opettavaisten AR-tutoriaalien avulla. Lisää särmää uuden opiskeluun toisi Alfredin tyylille uskolliset nasevat kommentit ja kuiva Brittihuumori.

Free Roam
Viimeisimpänä mutta merkittävimpänä bonuksena olisi mahdollisuus tutkia Batcavea vapaasti Free Roam-tilassa. Tämä tila voisi aueta esim. pääpelin läpäisyn jälkeen. Siten pelaajalla olisi mahdollista löytää luolaan kätketyt Easter Eggsit. Luolasta voisi myös kaasuttaa pelihahmollaan pois Free Roamaamaan Gotham Cityyn, jossa olisi Spiderman 2-pelin tapaan tapahtuvia uusiutuvia satunnaisrikoksia.

Gotham's Most Wanted & Play

Aika pelata!
(daves3d.com)

Lisäksi lepakkoluolasta voisi löytyä Gotham's Most Wanted-seinä. jossa on liuta ratkaisemattomia juttuja ja rikoksia eli suomeksi sanottuna sivutehtävät sekä DLC-Story Packit (ns. Arkham Episodit). Lopulta kun haluat palata päätarinan pariin Batman hyppää Batmobileen ja näet välivideon, jonka siivittämänä ajetaan raivoisasti Gothamiin.

Ostin sitten Wii U:n...

Neljäsataa hyvää syytä

Viime aikoina kantani Nintendon viimeisimpiin konsoleihin (Wii, 3DS ja Wii U) on ollut että en osta. Silti olen nyt ne kaikki ostanut! Ensin Wiin, joka yllätti positiivisesti ja sitten 3DS:n joka taas oli taattua Nintendo-laatua. Viimeisin hankintanani on kuitenkin uudenkarhea Premium-versio Wii U:sta, alle kolmen sadan euron.

Tämmöinen hirviö tuli sitten trokattua...
(shacknews.com)

Vinkeän konsolin lisäksi Pekan päälle tuli pinkkaan pelit: Super Mario 3D World ja aivan fantastinen Super Mario Maker. Lisäksi tuli tilattua samalla ennakkoon jo Wii U:n klassikkokastia: New Super Mario Bros. U- ja New Super Luigi-bundle, joka irtosi sekin uutena ihmeen halvalla. Koko komeus kustansi kaiken kaikkiaan nelisensataa Erkkiä sisältäen myös Classic Control-ohjaimen, näytönsuojan Gamepad-ohjaimelle, Classic Mario-Amiibon sekä Mario Makerin taidekirjan...eikä edes kaduta!  

(mariowiki.com)

Lisää hyvää tulossa
Tulevaisuus on taas täynnä kaikkea mukavaa eli pelitaivas on toivoa täynnä. Näyttääkin siltä että edessä on pelaajan peruskesä sisätiloissa verhot ikkunoiden edessä, jotta näkee pelata. Tulevina hankintoina siintävät edellä mainittu New Super Mario & Luigi-bundle sekä vielä kauempana halpuutettu Call of Duty: Black Ops III kausikortteineen, Telltalen batman peli ja uncharted 4.

Mutta jo hyllyssä makoilevatkin pelit saavat rakkautta osakseen! Star wars Battlefront jatkaa ilmaisen yksinpelisisällön julkistamista. Itse asiassa, tällä kertaa Battlefrontin tiimi on lupaillut faneillensa (Facebookissa ja Twitterissä) laajentavansa pelin Missions-tilan tarjontaa. Nykyiselläänhän Missions käsittää Training-, Battle- ja Survival-tilat. Se onko uusi sisältö tuttuun tapaan uusia survival-karttoja, joita on julkaistu tasaiseen tahtiin pitkin alkuvuotta vai paljon odotettu Instant Action-tila on mysteeri.

Fakta on kuitenkin että Dicen tiimi on kertonut perehtyneensä edeltäjänsä Pandemic Studiosin Battlefronttiin ja luvassa on ollut myönteisiä käänteitä. Lisäksi on väitetty että Battlefrontin Survíval-tilan botit ovat nauttineet älykkyysjuomaa Maaliskuun päivityksen myötä. Samaan aikaan pelin foorumeilla on raivonnut huutava Offline Multiplayer-tilojen vaatiminen aivan ilmestymisestä asti. Mitä tämä kaikki tarkoittaa? Se selvinnee Dicen tiimin vetäjän mukaan lähitulevaisuudessa...Bottien ymppääminen on allekirjoittaneelle ratkaiseva tekijä siinä että pulitanko 50 euron Season Passin EA:n Battlefrontista. Tällä hetkellä kukkaronnyörit pysyvät kiinni.

Yksinpeli saa piristysruiskeen Battlefrontissa.
(playstationlifestyle.net)

Sokerina pohjalla odottaa Arkham Knightin mystinen Wayne Manor-Easter Egg. Tämä  4-25-nimellä kulkeva kuriositeetti lupailee jatkoa Batmanin seikkailuihin. Tällä kertaa Penguinilla näyttäisi olevan tarinassa iso rooli. Mutta onko kyseessä Arkham Knightin jatko-osa, Arkham Origins-esiosan jatko-osa vai Telltalen seikkailupohjainen Bat-peli? Jotkut ovat myös epäilleet että kyseessä olisi myös vanhojen Arkham-pelien remasterointi. Viimeinen mahdollisuus, jota epäilen kaikista vähiten, on että kyseinen Easter Egg on vain visuaalinen kunnianosoitus Batmanin rikoksenratkaisukyvyille, ilman sen kummempaa merkitystä.