Arvostelu: Max Payne 2: The Fall of Max Payne (Xbox)

Max 2 on ikääntynyt arvokkaasti.
(reddit.com)

Suosi Suomalaista
Suomalainen pelitalo, Remedy pomppasi maailmankartalle aikoinaan Max Payne-pelillään. Nykyisin jo kolmiosainen trilogia on siirtynyt täysin Rockstarin hoiviin, mutta tällä kertaa on aika keskittyä trilogian keskimmäiseen osaan, Fall of Max Payneen. Tämä Film Noir-räiskintäpeli kertoo etsivä Max Paynen ja lain varjopuolen kasvatin Mona Saxin rakkaustarinan synkässä New Yorkin kaupungissa, missä mikään ei ole helppoa.

Etsivä Max Paynen ja hänen kolleegansa Valerie Wintersonin keissit joutuvat törmäyskurssille ja Max kietaistaan Inner Circle nimisen salaseuran jäljille. Matkan varrella alkaa ilmestyä vanhoja tuttuja ja pian ilma on sakeana ruutia. Pelin tarina on erinomainen ja lisäpisteitä ropisee Maxin ääninäyttelijän tulkinnalle. Paynen viiltävä narratiivi pureutuu New Yorkin laitapuolen lainalaisuuksiin vankalla kokemuksella.

Pelillisesti Max Payne on parantanut merkittävästi ensimmäisestä osasta. Näppäimiä on tullut lisää ja vanhojen funktioita on fiksailtu. Bullet-time ajanhidastuksen sävyttämä räiskintä on lisäksi saanut uuden, uljaan ulkoasun, jota kelpaa töllätä vielä tänä päivänäkin. Erityismaininnan ansaitsee mahtava fysiikanmallinnus, joka hakee vertaistansa. Viholliset reagoivat ennennäkemättömän hienosti osumiin ja ympäristö lakoaa luotibaletin siimeksessä.

Kuollut mies kävelee

Myös Monalla pääsee pelaamaan parissa tasossa!
(paynekillers.com)

Edelliselle osalle tuttuun tapaan Max Payne 2 on lyhyt kuin kananlento. Paynen tarina kestää onneksi useammankin läpipeluun ja onpa mukaan ympätty vaihtoehtoinen loppukin(!). Päätarinan läpäisyn jälkeen pelaajalle avautuu mahdollisuus valita vapaasti haluamansa taso. Ja kyllähän niitä parhaimpia kenttiä hinkkaakin ihan mielellään useammankin kerran jo vain sen takia että pääsee leikittelemään pelin fysiikoiden kanssa. Myös korkeammat vaikeustasot (Hard-Boiled ja Dead on Arrival) avautuvat läpipeluun myötä sekä uudet pelitilat New York Minute ja Dead Man Walking. Näistä ensimmäisessä juostaan tasoja läpi mahdollisimman nopeasti parhaan läpäisyajan toivossa. Dead Man Walking-tila taas on eräänlainen Survival-tila, jossa Payne panee kampoihin loputtomille vihollisaalloille yrittäen viivyttää omaa, väistämätöntä, kuolemaansa. Nämä tilat tuovat peliin kaivattua uudelleenpeluuarvoa ja toimivat mukavina välipaloina pääpelin lomassa.

Max kax on sanalla sanoen loistava kolmannen persoonan räiskintä. Ainoa napinan aihe on pääpelin lyhyys ja Xboxille Maxin jäyhä kääntyminen. Teknisesti peli on kuitenkin ehdottomasti parempi käännös Xboxille kuin ensimmäinen ja siksi näistä kahdesta se helpommin lähestyttävä sarjan ummikoille. Joten riippumatta siitä oletko kolunnut ensimmäisen Paynen, sarjan kakkososaan kannattaa tarttua sillä peli seisoo hyvin omillaan sisältäen osion, jossa vedetään ensimmäisen Maxin tarina yhteen. Pelissä on paljon tahkottavaa ja kosolti uudelleenpeluuarvoa, jonka vuoksi se tulee kaivettua esiin aika ajoin. Helppo suositella!

Arvosana: (Xbox)
9/10