Playing the Waiting Game pt. 2

Horisontissa siintäisi taas toinen toistaan houkuttavampia pelihankintoja. Täysin varmaa ei ole että hankinko näistä kaikkia, tai itse asiassa edes yhtäkään näistä. Alle olen kuitenkin ruotinut listaa lähitulevaisuuden (ja vähän kauemmankin tulevaisuuden) julkaisuista, joita itse pidän silmällä:

Lisäsisällön kanssa on kukkaron nyörit tiukoilla.
(forbes.com)

DLC:t Call of Duty: Black Ops 3 & Witcher 3: Wild Hunt Season Pass
Kun tämän pelin Season Pass ilmestyy alennusmyynteihin niin Valvomolainen singahtaa haukkana kiinni! Passin anti ei ole 100% vakuuttanut kierrätyksensä ansiosta, mutta kun hinta pompsahtaa kolmen kybäsen tietämille niin johan alkaa paukkua! Samat pöhinät pätee myös Witcher 3:sen Season Passiin, joka sekin on suurennoslasin alla. Vaikka siinä on sisältöä varmasti riittämiin niin aikaa on odottaa, kiitos massiivisen pääpelin.

Metal Gear Solid V: Definitive Experience
MGS-sarja on ollut aina lähellä sydäntäni. Ground Zeroes-prologi ja osa numero viisi ovat kuitenkin jääneet kokematta osittain David Hayterin ääninäyttelijävaihdoksen vuoksi, osittain siksi että MGS3 on allekirjoittaneella vielä kesken enkä ole edes vielä aloittanut Peace Walker HD:tä, vaikka kummatkin omistan. MGSV: DE kääriikin Ground Zeroesin, MGSV:n ja kaiken DLC:n samoihin kapeisiin kasvoihin tehden tästä ykköshankinnan peleihin perehtymättömälle. Mutta kuten sanottu, tässä on vielä hyvin aikaa tsemitellä ja odotella alennusmyyntejä...

Rise of Tomb Raider: 20 Year Celebration
Aikaisemmin Microsoftin yksinoikeutena julkaistu Rise of Tomb Raider saapuu vihdoin myös pleikkarille! Vaikka Laran rebootti on allekirjoittaneella vielä pelaamatta on tämä paketti sitä tasoa että on syytä innostua. Paketista löytyy kaikki DLC sisältäen uusia skinejä, aseita, Expedition-kortit, Blood Ties-yksinpelisisällön, VR-tuen ja ties mitä muuta. Sisältöä siis löytyy varmasti riittämiin!

Metal Gear tulee jälleen!
(www.reddit.com)

Katseet Kauemmaksi!

Myös muitakin mielenkiintoisia pelejä on korvilla lähitulevaisuudessa. Näistä ensimmäisinä ilmestyvät Watch Dogs 2:nen ja Call of Duty: Infinity Warfare (tai siis MW1-remaster, jonka me kaikki oikeasti haluamme). Vähän kauempana tulevaisuudessa siintää sellaisia juveleita kuin seuraava Spider-man-peli, Kingdom Hearts 3, Final Fantasy VII Remake. Huhu-tasolla on myös vielä vahvistamaton Shadow of Mordor-pelin jatko-osa sekä seuraava Batman: Arkham-peli. Paljon jännää siis tulossa!




Jotain Uutta, Jotain Vanhaa, Jotain Mobiilia...

Sen sijaan hiljattain on tullut myös tehtyä jo ihan oikeita hankintojakin. Haaviin on eksynyt Anttilan konkurssipesästä Uncharted 4 steelbook-versio neljällä kympillä. Kyseessä on allekirjoittaneen ensimmäinen (ja kenties myös viimeinen?) steelbookini. En ihmeemmin niitä kerää, koska niillä ei ole minulle varsinaista lisäarvoa. Unchartedin hankinta oli kuitenkin muutenkin ajankohtainen ja steelbook tuli kaupan päälle, so why not? Lisäksi boxi näyttää varsin päheältä syvänsinisine väreineen.

20 vuotta eikä suotta!
(tilt.fi)

Playstation Network Storesta tuli imaistua PS3:sen kiintolevylle PS2-versio alkuperäisestä Deus Existä. Hiukan tutoriaaliosuutta läpijuosseena täytyy myöntää että vaikuttaa mielenkiintoiselta. Kovalevyltä löytyy myös Human Revolution lisäreineen, mutta vielä en ole ehtinyt paneutumaan siihen. Toivottavasti pian sekin on edessä!

Mobiilipelit tuntuvat olevan itselläni nousussa. Pokemon Go:n ja Tomb Raider 1:sen ja 2:sen lisäksi kännyn muistiin on kulkeutunut nyt uusi kulttiklassikko. Metal Slug X irtosi Androidille Google Play-kaupasta muutamalla eurolla ja sen jälkeen on ollut ruutu täynnä räimettä aina arjen suvantokohdan niin salliessa. Peli puhkeaa selkeästi kukkaan tabletilla, kännykällä toimintaa on paikoin hankala hahmottaa ja kontrollit ovat hiukan suhmurat. Itse peli toimii kuin junan vessa, vaikka välillä hiukan hidasteleekin (kyseessä ilmeisesti teknisesti tyylipuhdas arcade-portti). Jos kiinnostuit niin testaa tabletilla!

Arkham Knight Photo-mode Osa 7

Ja Photo-mode sen kun vaan porskuttaa! Jo seitsemäs otanta Batman: Arkham Knight-pelistä napsimiani kuvia. Jos jotain Rocksteady on tämän pelin parissa tehnyt oikein niin se on tämä! Ilmaisena moodina päivityksen kautta ladattu Photo-mode on ainakin omalla kohdallani pidentänyt Arkham Knightin elinkaarta huomattavasti pääpelin päihittämisen jälkeen.

Toivottavasti sama ominaisuus löytyy myös tulevasta Arkham-Remasterista (kattaen Arkham Asylumin & Arkham Cityn)!

Batman, mies tiukassa paikassa.
(Batman: Arkham Knight, Oma Kuva)

"I am going to show the Arkham Knight what happens when he messes with MY CITY."
(Batman: Arkham Knight, Oma Kuva)

A City of Fear
(Batman: Arkham Knight, Oma Kuva)

Gotham, tähtipölyä & savua.
(Batman: Arkham Knight, Oma Kuva)

Kohta saattaa ottaa pattiin!
(Batman: Arkham Knight, Oma Kuva)

Arvostelu: Super Mario Maker (WiiU)

Mario Maker käyttää Drag&Drop-tekniikkaa.
(www.nintendo.co.uk)

Tee-se-itse Mario-peli

Oletko aina halunnut tehdä lempparivideopeliisi lisää kenttiä? Nyt voit! Super Mario Maker antaa pelaajalle paljon toivotut, yksinkertaiset drag&drop-työkalut, joiden avulla teet vinkeitä tasopomppukenttiä. Käytössä on New Super Mario Bros. U:n, Mario Bros. 1:sen, 3:sen sekä Super Mario Worldin teemat ja olennaisimmat kilkkeet.

Jos kenttien tehtailu ei nappaa niin Mario Maker tarjoaa myös mahdollisuuden ladata muiden tekemiä leveleitä netistä. Kenttien taso on kuitenkin LIEVÄSTI SANOEN vaihteleva ja kannattaa varautua etsimään sonnan seasta kultajyviä. Mutta niitä jyväsiä todellakin on ja parhaimmillaan ne ovat uskomattoman luovia rykäisyjä, joissa nähdään mihin Mario Makerin editori parhaimmillaan taipuu. Välillä räiskitään Shmup-hengessä, välillä peli muuttuu puzzleksi tai metroidmaiseksi seikkailuksi. Mario Makerista on moneksi!

Näitä kenttiä ei Mario-peleissä aiemmin nähty!
(verkkokauppa.com)

Rajoja & Rakkautta

Ainoita miinuksia ropisee editorin rajoittuneisuudesta sekä hatarasta pelintekijöiden luomasta valmiista sisällöstä. Mario Makerin uudelleenpelattavuusarvo onkin hyvin riippuvainen siitä kuinka paljon pelaaja jaksaa leikitellä kenttäeditorin kanssa. Jos innostusta kuitenkin on niin peli kestää aikaa loistavasti ja sen pariin tulee palattua säännöllisin väliajoin uudestaan kokeilemaan omia neronleimauksia. Nintendo, you done it again!

Arvosana: (Wii U)
9/10

Meemi 16

Ray on melkoinen ilmestys!
(playstationallstars.wikia.com)

Suosikkivastustaja: Metal Gear Ray

Metal Gear Rising: Revengence-pelin prologissa iholle marssivaa miehittämätöntä Metal Gear Ray-mechaa vastaan käyty taistelu tuo esiin Raidenin kyborgikehon päheyden parhaimmillaan. Aluksi väistellään Rayn konekiväärien sarjatulta Ninja Run-tekniikalla hyödyntäen Raidenin HF-miekkaa. Seuraavaksi pätkitään Metal Gearin tykittämät ohjukset palasiksi samalla pätkien itse robottia. Kun panssaria on möyhennetty tarpeeksi niin Raiden ratsastaa ohjussateessa kohti mechaa lopulta repien sen kappaleiksi. Ja sitten sama uudestaan. Koko komeus on yhtä uljasta, saumatonta toiminnan hurmetta. Pakko tykätä!

Arvostelu: Dragon Ball Z: Budokai Tenkaichi 3 (PS2)

Goku ja Frieza tukkanuottasilla, jälleen.
(es.dragonball.wikia.com)

Rock the Dragon!

Valtava hahmokasti, animelle uskollinen toteutus niin visuaalisella kuin audionkin sektorilla. Kun koko lohhariboltsi-sarjan sankarit eri sarjoista ja saagoista kääritään yhteen turpakäräjöimään niin siinäpä on puristeille pureskeltavaa! Voit siis vihdoinkin (tai jälleen kerran...) toteuttaa DBZ-fantasiasi marssittamalla Z-sotureita mielesi mukaan tässä kolmiulotteisessa mättökakkosessa. Singahda vaikka taistelutantareelle stooritilassa, jossa kalutaan ne sataan kertaan nähdyt matsit, ja muutama muukin what if-skenaario. Tai osallistu kampailulajiturnaukseen, Dragon Simin mikromanagerointiin tai kokeile siipiäsi Mission 100-tilassa, jossa soturitiimit kohtaavat toisensa. Voit jopa lopulta kutsua Shenron-loharin, kunhan olet ensin kerännyt vaadittavat Dragon Ballit!

"It's Over 9000!"

Jos pelitiloissa löytyy nIin myös hahmokaarti on kunnianhimoinen. Kaikki olennaisimmat ja leegio epäolennaisimpia sotureita on kääritty samoihin kansiin. Unohtamatta sarjalle ominaisia transformaatioita kattaen SSJ4-Gokun sekä olennaisimmat fuusiot. Laaja hahmokaarti kääntyy paikoitellen jopa peliä itseään vastaan, sillä osa hahmoista tuntuu väkisinkin hiukan samanlaisilta. Toisaalta jokaiselle löytyy myös takuuvarmasti oma suosikki hahmoarsenaalista!

Itse pelikokemus on skitsofreninen, taistelu tapahtuu läheltä ja kaukaa. Kauempaa roiskitaan ki-energianiitit ja lähietäisyydeltä puhuvat nyrkit ja satunnaiset supernopeusväistöt. Niillä vastustaja singotaan kauemmaksi ja laukaistaan perään tuomiopäivänvasama.  Samaa tanssia tanssitaan maalla, ilmalla ja vedessä, kunnes viisaampi antaa peräksi. Välillä jopa muutetaan muotoa transformaatioiden avulla. Ihme kyllä, paletti toimii!

Päävalikosta löytyy tauhkaa riittämiin!
(dragonball.wikia.com)

"Eikä Tämä Ole Edes Viimeinen Muotoni!"

DBZ on muotonsa vanki, siitä ei pääse mihinkään. Tarinatilaa syvällisempää sisältöä ei pelistä löydy. Muut pelitilat (, vaikka loistavia ovatkin!) ovat vain samaa turpasaunaa eri vihdalla. Sarjan fanithan tämän tiedostavat ja heille peli henkii mieletöntä fanipalvelua hahmoköörillä, joka hakee vertaistaan. Plussana mainittakoon että mukana on sekä japsi-että enkkudubit alkuperäisillä näyttelijöillä, joten jokainen saa juuri sellaisen Dragon Boltsi-kokemuksen kuin haluaa. Sarjan fanit, nauttikaa!

Arvosana: (PS2:lla)

8/10

Arvostelu: New Super Mario Bros. Wii

Uusi, Vanha, Parempi
Super Mario 64:sen muutamilla lisäjipoilla höystetty 2D-Marion tasoloikkajuhla saapuu Wiille. Soppaan on hämmennetty myös joitakin Wiin Remote-ohjaimen liikerata kikkoja. Mario esimerkiksi lennähtää ilmaan propellipää-powerupilla kun Remote-ohjainta vatkaa edestakaisin pystyakselilla. Samoin Mario pystyy myös SMB2:sen tapaan myös nostamaan ja heittämään joitakin esineitä vihuja kohti. Toimii! Muita power-uppeja ovat mm. Pingviinipuku ja wanha tuttu Tulikukka.

Mario-pelien kenttäsuunnittelu on taattua tyyliä!
(kotaku.com)

It's a-me Mario!
Kenttäsuunnittelu on Marion tapaan aivan mahtavaa. Kenttien teemat taas ovat ne tutut ja turvalliset: Linnat, laavakentät, metsät, ranta, lumi, maanalainen, vuoristo ja iki-inhottavat vesikentät. Jälleen näistä tutuista miljöistä on taiottu melkein sata uutta kenttää, joissa päästään kokemaan tasoloikan riemu ja raivo samaan aikaan. Äkkikuolemat ja onnistumisen elämykset seuraavat toisiaan Marion puikkelehtiessa ansaviidakoissa.

Vaikeustasonsa puolesta NSMB osuu ehkä omasta mielestäni parhaiten nappiin. Kun toiset pelaajat ovat haukkuneet peliä liian helpoksi mutta itse olen eri mieltä. Niille joille tason perusläpäisy ei riitä on myös kerättävänä kultaisia tähtikolikoita, joita vastaan saa avattua (opetus)videoita(?), joilla pelaaja vihkitään Marion liikearsenaalin hienouksiin. Puuhaa tähtikolikoissa ainakin on, sen verran visaisesti osa niistä on jemmattu!

Enkä Vielä Kaikkea Kertonut Oo...
Pelistä löytyy myös moninpeli, jossa pääsee toikkaroimaan Marion lisäksi Luigilla ja parilla toadmaisella hahmolla. Itse en moninpeliä ole kokeillut, mutta kaipa se on ihan perusvänkää puuhaa illanistujaisiin. Omalla kohdallani Mariot ovat kuitenkin aina olleet tiukasti yksinpelirykäisyjä. Ja semmoisena NSMB nappaakin kaikki pisteet kotiin! Vaikka luvassa ei ehkä olekaan mitään uutta tai järin vallankumouksellista vaan enemmänkin hauskaa ja huoletonta huvia niin paketti toimii. Mario on vaan edelleen ykkönen!

Arvosana (Wii:llä)
10/10

Ne Hyvät Lisenssipelit, osa 1

Joskus supersankaripelikin onnistuu.
(batmanarkhamcity.wikia.com)

Joskus onnistuu
Lisenssipelit....yleensä kovan ytimen omaava peliyhteisö suhtautuu näihin tuotteisiin kuin kulkutautiseen. Niihin ei haluta koskea ja mieluiten toivottaisiin että niitä ei edes olisi, ainakaan omassa kokoelmassa. Silti niitä vaan pukkaa elokuvien, kirjojen, TV-sarjojen tai muun oheismateriaalin avustuksella.

Ehkä lisenssipelien suurin ongelma on se että niiden ei tarvitse olla hyviä. Kohdeyleisönä toimivat fanit tyytyvät vähempään kunhan pääsevät syleilemään heille rakasta oheismateriaalia. Kun peli vielä ryyditetään alkuperäisillä (tai niiltä kuulostavilta) ääninäyttelijöillä, soundtrackilla, peliympäristöillä, hahmoilla ja tarpeeksi massiivisella markkinoinnilla niin se riittää. Aina joku menee halpaan.

Mutta siis, hyvät lisenssipelit, niitäkin on...ihan oikeasti. Seuraavaksi esittelen yhden niistä:

Batman: Arkham-pelisarja: Levitä Siipesi
Batmanin lisenssillä tujusti ratsastava pelisarja onnistui osoittamaan että lisenssinkin voi kääntää positiiviseksi asiaksi ja itse tuotteen eduksi. Kun mytologian tuntee ja kohtelee sitä arvokkaasti niin sen ympärille punotut pelimekaniikan ratkaisut tukevat lisenssiä eivätkä sodi sitä vastaan. Tällöin rikas taustamateriaalin tuntemus voi luoda mielenkiintoisen ja easter eggien täytteisen pelimaailman, joka henkii pelaajalle myös kehittäjätiimin rakkaudesta lisenssiin. Eikä tarvitse edes olla lisenssin fani, jotta pelistä voi nauttia!

Vahvan, tumman tarinan lisäksi Batman: Arkham-sarjan peleistä (paitsi Arkham Orgins: Blackgatesta) löytyy myös haastekartta-tila, jossa pelaaja voi hioa taistelu- ja hiiviskelytaitojansa loputtomiin. Tämä pikantti tila kannustaa pelaajia hiomaan omia taitaitojaan loputtomiin ja uusimmassa Bat-pelissä: Arkham Knightissa pelaaja voi myös verrata omia suorituksiaan kavereiden kanssa. Siinäpä sitten selvitellään nokkimisjärjestys lopullisesti! Enkä edes ole puhunut vielä lukuisista lisähahmoista ja -puvuista, jotka henkivät fanipalvelusta tarjoten lähes rajattomat uudelleenpeluun mahdollisuudet.