Arvostelu: Witcher III: The Wild Hunt (PS4)

Hirviöitä ammatikseen lanaava Geralt Rivialainen on elämänsä motissa. Pätkittäin palailevan muistinsa kanssa hänen pitäisi löytää ottotyttärensä Ciri ennen pahamaineisia, öisin ratsastavia Wild Hunt-sotureita. Soppaa sekoittaa entisestään sodan repimä fantasiamaa, jossa Geraltin ammattikuntaan suhtautuminen on jotain vihan, halveksinnan ja pelon väliltä. Rikkana rokassa seikkailee myös Geraltin entiset rakastajat Triss ja Yanneffer, joilla on oma osansa tässä kaikessa.

Vihreetä vehreetä
(Witcher III: The Wild Hunt)

Sodan repimässä maassa mikään ei ole helppoa ja peistä tuleekin taitettua tasaiseen tahtiin. Myös vastustajat ovat mitä monimuotoisimpia, milloin vastassa on paikallinen ryöväriremmi, milloin kosteikossa viihtyvät drownerit. Oma lukunsa ovat astetta eeppisemmät kohtaamiset Wild Hunt-ratsastajia vastaan sekä hirviökontrahdit. Näistä kinkereistä ei aina selviä Geraltin pelkillä ylipitkillä hammastikulla, vaan tarvitaan myös magiaa ja alkemiaa. Seuraavaksi perehdynkin mahtavaan kokonaisuuteen nimeltä Witcher 3:sen taistelusysteemi.

Ken Miekkaan Tarttuu...

Geralt kohtaa vastoinkäymiset kahden miekan turvin. Hopeasta tehty miekka on varattu hirviöille, teräksinen rosvoroopeille ja muille mukaville tuttavuuksille. Taistelusysteemi on omaan tassuuni paitsi intuitiivinen niin intensiivinen. Miekkamäiske koostuu sekä kevyistä että raskaista niiteistä. Palettia täydennetään torjunnoilla, vastaiskuilla ja väistöillä. Nämä pitävät pelaajan jatkuvasti varpaillaan ja taistelun liikkeessä.

Kakkosaseen virkaa toimittaa varsijousi.
(Witcher III: The Wild Hunt)

Peruspeitsentaittamista höystetään magian voimin. Noiturin loitsut on lueteltu muutamaan karkeaan kategoriaan, jotka joko buffaavat noituria tai tekevät suoraa tai epäsuoraa lämää vihulaisiin tai muuten vaan jäynäilevät jannun kustannuksella. Kyse on siis käytännössä about viidestä loitsusta, jotka kehittyvät hahmokehityksen myötä pienestä tulipallosta taivaan tuliksi ja infernoksi.

Oma taiteenlajinsa on craftaus ja alkemia, joilla aseita buustataan tai rosmojen statseja heikennetään erilaisilla pommeilla ja aseöljyllä. Tykötarpeitä näihin tökötteihin löytyy vähän sieltä ja täältä. Veikkaisin myös että paikalliset puksupuodit myyvät tilbehöörejä, mutta (totta puhuakseni) a.l.kemiat eivät olleet meikäläisen ykköset. Positiivinen yllätys oli kuitenkin se että alkemialla on (lorelle uskollisesti) merkittävä rooli pelissä.

Meditoi Murheesi Pois

Maailma on kova paikka ja vaikka levelöinti toisaalta sitä alussa vähän pehmentää niin se ottaa sen takaisin hahmon hiukan kehityttyä. Kuolema siis korjaa omansa, toisinaan melko useinkin. Pienet naarmut paikkaillaan leipää mutustamalla, potioneja ryystämällä tai odottamalla regeneraation ihmettä. Suuret traumat paranevat parhaiten meditoimalla, jonka avulla terveyspalkki ponnahtaa täyteen. Kaikkialla meditointi ei onnaa ja kovemmilla vaikeustasoilla se ei (kuulemma) palauta hahmon terveyttä laisinkaan.

Ja entäs sitten se pelimaailma, tuo sivuquestien, monsterien ja muun tauhkan täyttämä puuhamaa. Pelin vapaa hiekkalaatikkomaailma tihkuu monimuotoisuutta ja vakuuttaa immersiollaan. Päätarina on helppo unohtaa hetkeksi ja keskittyä vain samoilun saloihin. Eikä tässä haittaa sekään että kolmannes Witcher on jylhän kaunis peli. Pakettia tukee entisestään  mahtava soundtrack, joka herättää sopivan rouheita keskiaika-fiiliksiä pelaajassa.

Eikä Loppua Näy!

Halki, poikki & pinoon!
(Witcher III: The Wild Hunt)

Kuten penaalin terävimmät kynät jo päättelivät  tästä tekstitulvasta niin Witcher III: ´The Wild Hunt on harvinaisen kova kokemus. Tämä RPG-järkäle pitää sisällään satojen tuntien edestä savottaa. Kaikesta huomaa että pelistä on pyritty tekemään yllätävän aikuismainen kokemus, mikä on perinteisiin teinien ehdoilla tehtyihin voimafantasioihin tottuneelle miellyttävää vaihtelua. Enkä ole vielä maininnut sanallakaan pelin lisäri-DLC:eitä, jotka ovat jo omillaan kestonsa puolesta ihan täysivertaiseen bulkkipeliin verrattavissa. Oma lukunsa on myös pelin sisäinen Gwent-korttipeli alipeli. Witcher onkin siis mieletön eepos, josta riittää ammennettavaa tuntitolkulla. Peli on määrän ja laadun suloinen liitto. Suosittelen lämpimästi!

Arvosana: (PS4:llä)
10/10