 |
| Lara on ReBootattu! (iDigitalTimes.com) |
Homman nimi: Selviydy!
Kun aarteenetsintäuransa aloitteleva haudanryöstäjä Lara Croft haaksirikkoutuu Endurance-laivansa miehistön kanssa mystiselle Yamatain saarelle alkaa armoton eloonjäämistaistelu. Osansa saavat yliluonnollisen uhmakkaita piirteitä omaava floora ja fauna sekä Himiko-aurinkokuningatarta palvovaan kultti, joka koostuu jonkin sortin venäläistaustaisesta sotilasjunasta. Tällaiseen soppaan neiti Croft kietaistaan mukaan.
Vaikka Tomb Raiderin päätähti on Lara Croft niin hyvälle kakkossijalle kiilaa haaksirikkoutuneiden saari, Yamatai, joka ei suostu jäämään vain staattiseksi kulissiksi. Alati itsestään ilmoittava komean kolkko saari puskee paksuna verhoilevaa sadetta, uhmakasta ukkosta, lumipyryä, raivokkaita tuulia ja hernerokkaa tehden selväksi ettei kaikki muumit ole todellakaan junassa (, eikä juna raiteilla). Sen enempää juonta spoilaamatta voin sanoa että Endurance-laivan miehistöllä ei todellakaan ole mikään piknik-edessä! Eivätkä kaikki selviä reissusta rähjäytymättä!
 |
| Tasopomppuilua ei harrasteta pelkästään maan tasalla. (thearcheologyoftombraider.com) |
Pelin rytmitys muodostuu kolmesta pääpilarista: Tasopompinnasta, selviytymisestä sekä räiskinnästä. Kaikki nämä kolme osa-aluetta tukevat toisiaan saumattomasti ja kulkevat limittäin, lomittain ja päällekkäin pelissä. Yamatain-saari ei siis todellakaan ole autio vaan eloonjäämisestä käydään jatkuvaa kissanhännänvetoa paikallisen Solarii-juntan kanssa. Paikoitellen kuolema korjaa tiuhaan tahtiin, sillä vaikka Lara ottaa osumaa kiitettävästi niin Croft ei paljoa rankaisua kestä. Vihollinen kranuttaa TNT:llä ja Molotovin koktaaleilla alati ja
ilma on tiheänä luoteja, nuolia ja jos jonnin moista murkulaa.
Vaan ei hampaaton ole Larakaan. Alkuun tassuun lyödään jousipyssy, josta tulee upgradettanuna tuomiopäivän ja kuoleman vasamia jakava tappoase. Muita tussareita ovat munakas haulikko, peruspislari, melee-hakku sekä toisen maailmansodan rynkky, josta tulee erehdyttävästi AK-47:mainen tussari. Nämäkin torikat ovat siis jousen tapaan yhtä lailla upgradettavissa pelin edetessä.
 |
| (ign.com) |
Pelin juonimuotoinen pääpeli on kohtalainen savotta jo itsessään ja siihen tulee tuhrattua tovi jos toinenkin. Kun saaren salaisuudet on selvitetty on aika singahtaa ylimääräisten aktiviteettien pariin. Nämä korostuvat collectible-henkisistä muistiinpanoista ja artefakteista, jotka taustoittavat saaren tapahtumia messevästi. Oman lisäarvonsa tuovat salaiset haudat, joita saarelle on ripoteltu. Nämä ovat täysin vapaaehtoisia harharetkiä, jotka sävyttävät mukavasti pääpeliä tarjoten Laralle upgrade-bonuksia. Haudat ovat sekoitus alkuperäisten Tomb Raiderien puzzleja ja Batman: Arkham-pelien Riddler trophyja. Ne yleensä painottuvat yhden kikan oivaltamiseen ja ajoitukseen pistäen pelaajan aivonystyrät ja näpit kivasti kierroksille.
Lopuksi sitten ne pakolliset pään pudistelut. Paikoittain putkimaisesta maailmasta huolimatta Laran riipaiseva tarina sekä vahvat hahmot nappaavat mukaansa myyttiselle matkalla, jossa faktat ja fiktiot menevät sekaisin. Toinen näppyjä aiheuttava asia on pelin paikoitellen epäloogiset stealth-mekaniikat, jotka välillä ampuvat itseään jalkaan. Joku muu voisi myös niputtaa peliä paikoitellen ahkerasta QTE-kohtausten käyttämisestä, mutta itsestäni ne sopivat melkoisen saumattomasti osaksi kokonaisuutta.
Arvosana: (PS3:lla)
9/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti