Nämä natsat napsahtavat pelille nimeltä Heroes of Might and Magic 3: Complete. Tässä blogissa jo kertaalleen arvosteltu (PC-)peli onnistui yllättämään valvomolaisen aikoinaan täysin. Vuoropohjainen strategiapeli, joka yhdistelee RPG-elementtejä itseensä ei kuulostanut millään muotoa varmalta voittajalta meikäläisen kirjoissa. Yleensä vuoropohjaisuus henkii itselleni hidastempoisista ja raskaista pelimekaniikoista, joiden syitä ja seurauksia arvotaan nopilla. Tai sitten se herättää muuten vaan näppylöitä! Myös roolipelielementit ovat peleissä kaksiteräinen miekka, vaikka toisaalta RPG-peleistä tykkään niin ne grindijuhlat joissa nyypästä tehdään heeros on vaan niin nähty. Tällaisista alkuasetelmista siis lähdettiin...
Heroesin fantasiamaailmassa sattuu ja tapahtuu. (ubisoft.com) |
Pelin juju ja juoni on, nimensä mukaisesti, sankarit. Pelaaja pelaa Heroes-sankarihahmoilla, jotka johtavat eri factionien armeijoita taisteluissa kilpailevia tahoja vastaan. Heroes-hahmojen edustamista factioneista taas löytyy ne yleisimmät fantasiakaartit: Demonit, enkelit, örkit, haltiat, elementaalit, necromancerit ynnä muut kivat. Hahmot nousevat leveleitä ja oppivat semmoisia taitoja kuin kehittyneempää taikuutta, necromancer-manausta, diplomatiaa ja erilaisia navigointitaitoja. Jostain kumman syystä nämä moneen kertaan kolutut teemat tuntuvat itsestäni juuri Heroesissa jostain syystä astetta freessimmiltä. Itse selitän sen pelin vuoropohjaisella mekaniikalla, joka on itselleni vieras. Ehkäpä siinä onkin Heroesin voima, se pääsi yllättämään Valvomolaisen niin takavasemmalta aikoinaan kuin olla ja osaa, taito johon nykyisessä informaatioyhteiskunnassa harvempi peli pystyy!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti