9. marraskuuta 2016

Meemi 22 Osa 1

Lempiklassikkopelisi

Final Fantasy IV

Eräs sarjan varhaisimpia osia, jossa yhdistyy loistava tarinankerronta vahvoine eläväntuntuisine hahmoineen, loistavat taistelumekaniikat ja ulkoasu joka tukee tätä komeutta. Unohtamatta tietenkään korvia hyväilevää musiikkiscorea, joka on sarjalle ominaisesti aina omaa luokkaansa. Kaikki tämä tarjoaa ajattoman tarinan puitteet pelaajalle nautittavaksi.

Cecil-soturin matkaa ja valaistumista seuraava tarina vie pelaajan pelimaailman ääriin, ja takaisin. Matkalle lähtee mukaan kaikenkarvainen remmi rymyäjiä mm. Tellah-maagi, Edward-bardi/prinssi ja Rydia-summonerneito. Myös hirviöistä tehdään hakkelusta milloin minkäkin tekosyyn varjolla ja pelisarjan Active Time-taistelusysteemi toimii yhtä hienosti kuin aina ennenkin. Vaikka tarina meinaa välillä jäädä junnaamaan hirviögrindin alle niin kun se toimii niin se toimii vietävän hyvin. Juonikäänteet sykähdyttävät ja hahmoihin huomaa kiintyvänsä.

FF IV:n tarina rokkaa!
(finalfantasy.wikia.com)
Olen pelannut sekä pelin alkuperäistä SNES-versiota ja omasta hyllystäni löytyvää DS-versiota, jonka olen tahkonnut melkein maaliviivalle saakka, ja täytyy sanoa että molemmat ovat loistavia. Kummassakin on puolensa, mutta en allekirjoita DS-version niskaan lapattua lokaa, peli on edelleen mitä parhaimmassa kuosissa tässä versiossa. Graafiset erot ovat tietty kiistämättömiä, jolloin DS muistuttaa enemmän FF-sarjan 7, 8 ja 9 pelejä, aina renderoiduituja cutscenejä myöten, ja SNES taas niitä aikaisempia osia. Kai nämä ovat mielipideasioita...Mutta tarinan osalta molemmat ovat täyttä dimangia!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti