Taas tutajaa! Tällä kertaa Game On-pelisarjaan tärähtää videollinen Call of Duty: Black Ops 3:sta. Karttana toimii Knockout ja pelimuoto on tietysti Kill "muthafuckin'" Confirmed! Käykääpä luukuttamassa:
https://www.youtube.com/watch?v=ddUMHcKHyQQ&t=5s
22. marraskuuta 2016
Meemi-haaste...Complete!
 |
| Tästähän kaikki alkoi... (Ragequit-blogi http://justdontqqonlife.blogspot.fi/2015/11/joulukalenteri-2015-video-game-meme.html) |
Tammikuussa -16 tulin tarttuni Ragequit?! Nimisen peliblogin meemi-haasteeseen, joka oli jaettu joulukalenterimaisesti 24:ään osaan. Näissä kysymyksissä käsiteltiin valvomolaisen tuntoja ja ajatuksia pelaajana. Esiin nousi odotettuja agendoja sekä paikoin uusia ja näin löytyi allekirjoittaneestakin uusia, jänniä näkökulmia, paitsi pelaamisesta niin myös omasta ajatusmaailmasta. Kaiken kaikkiaan videopelimeemien sarja oli työläs mutta antoisa kokemus! Koko meemien kirjo löytyy tammikuu -16 ja marraskuu -16 postausten virrasta. Ties vaikka itsekin tekisin myöhemmin oman meemi-haasteen!
21. marraskuuta 2016
Meemi 24 osa 3
Kaikkien aikojen suosikkipelisi
SISÄLTÄÄ SPOILEREITA
Metal Gear Solid. Kolme kovaa sanaa. Mitäpä tästä pelistä voisi sanoa, mitä en olisi jo aikaisemmin vuodattanut. Metal Gear-sarja on vieraillut videopelimeemien sarjassa jo useaan otteeseen ja on peli, kokemus ja elämä. Harvemman pelin ylivuotavan pitkät dialogimeret on semmoisia että ne ovat tallentuneet ajurikoppaan melkein sanasta sanaan.
Ja sitten se pelattavuus! Puhuisinko toimimasta käyttöliittymästä vai vivahteikkaista pomomatseista? Ehkäpä puhunkin hiiviskelyn ja toiminnan saumattomasta yhteistyöstä sekä toinen toistaaan elokuvamaisemmista hetkistä. Milloin sniputellaan tarkka-ampujakiväärillä, milloin hiippaillaan aseettomana ydinaseiden sekä tero-terroristien seassa tai sihtaillaan Nikita-ohjuksia kaasukammiossa. Jokainen osa-alue toimii loistavasti eikä yksikään osio tunnu päälleliimatulta tai teennäiseltä.
Sitten on vielä pelin audio-visuaaliset joululahjat. Tiukka ambient-ääniraita tekee pelaajalle selväksi missä mennään ja taustoittaa pelaamista mukavasti. Pysähdyttävä hälytys/mäiskintä-musa sykähdyttää ja pysäyttää joka kerta. Enkä ole edes puhunut sanallakaan timanttisesta ääninäyttelystä, jossa sivunäyttelijätkin paiskivat ylitöitä! David Hayterin Snake varastaa tietty pelaajan sydämen, mutta muut eivät jää pekkaa pahemmaksi.
Tarina vie pelaajalta jalat alta ja pistää jauhot suuhun tasaiseen tahtiin, kun tilanteet heittävät häränpyllyä ja pääobjektit viuhuvat kuin kompassin neula. Mikään ei ole sitä miltä se näyttää ja kehenkään ei voi luottaa. Mahdottoman tehtävänsä keskellä toistuvasti hylätyksi ja petetyksi tulevan Snaken oloissa ei ole kehumista. Silti myrskyn silmään on mentävä ja pistettävä pahalle piste, vaikka vaan piruuttaan.
Kaiken kaikkiaan peli on täyttä taikaa ja loistava tapa päättää videopelimeemien sarja!
SISÄLTÄÄ SPOILEREITA
Metal Gear Solid. Kolme kovaa sanaa. Mitäpä tästä pelistä voisi sanoa, mitä en olisi jo aikaisemmin vuodattanut. Metal Gear-sarja on vieraillut videopelimeemien sarjassa jo useaan otteeseen ja on peli, kokemus ja elämä. Harvemman pelin ylivuotavan pitkät dialogimeret on semmoisia että ne ovat tallentuneet ajurikoppaan melkein sanasta sanaan.
Ja sitten se pelattavuus! Puhuisinko toimimasta käyttöliittymästä vai vivahteikkaista pomomatseista? Ehkäpä puhunkin hiiviskelyn ja toiminnan saumattomasta yhteistyöstä sekä toinen toistaaan elokuvamaisemmista hetkistä. Milloin sniputellaan tarkka-ampujakiväärillä, milloin hiippaillaan aseettomana ydinaseiden sekä tero-terroristien seassa tai sihtaillaan Nikita-ohjuksia kaasukammiossa. Jokainen osa-alue toimii loistavasti eikä yksikään osio tunnu päälleliimatulta tai teennäiseltä.
Sitten on vielä pelin audio-visuaaliset joululahjat. Tiukka ambient-ääniraita tekee pelaajalle selväksi missä mennään ja taustoittaa pelaamista mukavasti. Pysähdyttävä hälytys/mäiskintä-musa sykähdyttää ja pysäyttää joka kerta. Enkä ole edes puhunut sanallakaan timanttisesta ääninäyttelystä, jossa sivunäyttelijätkin paiskivat ylitöitä! David Hayterin Snake varastaa tietty pelaajan sydämen, mutta muut eivät jää pekkaa pahemmaksi.
 |
| Metal Gear Solid, peli vailla vertaistaan! (gamezone.com) |
Kaiken kaikkiaan peli on täyttä taikaa ja loistava tapa päättää videopelimeemien sarja!
Kuusi Oikein!
 |
| Ei hullumpi satsi... (Oma Kuva) |
- X-men Origins: Wolverine (ohjeet & kansi puuttuu)
- Hitman: Absolution
- Red Dead Redemption
- Syndicate
- Infamous (ohjeet & kansi puuttuu)
- Resistance 3
Eli ei huono setti. Lisäksi huomenna tärähtää eetteriin TellTalen Batman-sarjan neljäs episodi: Guardian of Gotham, jota odotellaan täpinöissä. Ja kitaran myymisen myötä edessä siintää nyt uuden sähkökitaran ostaminen, jotta pääsee taas vinguttamaan Rocksmithissa. No, siihenkin on vielä oma aikansa, mutta eiköhän näillä eväillä selvitä sinne asti! Valvomo kiittää, Valvomo kuittaa.
17. marraskuuta 2016
Meemi 24 osa 2
Peli josta et uskonut pitäväsi, mutta päädyitkin tykkäämään siitä
Nämä natsat napsahtavat pelille nimeltä Heroes of Might and Magic 3: Complete. Tässä blogissa jo kertaalleen arvosteltu (PC-)peli onnistui yllättämään valvomolaisen aikoinaan täysin. Vuoropohjainen strategiapeli, joka yhdistelee RPG-elementtejä itseensä ei kuulostanut millään muotoa varmalta voittajalta meikäläisen kirjoissa. Yleensä vuoropohjaisuus henkii itselleni hidastempoisista ja raskaista pelimekaniikoista, joiden syitä ja seurauksia arvotaan nopilla. Tai sitten se herättää muuten vaan näppylöitä! Myös roolipelielementit ovat peleissä kaksiteräinen miekka, vaikka toisaalta RPG-peleistä tykkään niin ne grindijuhlat joissa nyypästä tehdään heeros on vaan niin nähty. Tällaisista alkuasetelmista siis lähdettiin...
Mutta kun näin mahdottoman pelikarttojen meren, joita saa satunnaisgeneroitua lisää sekä fanien tekeleinä netistä imutettua, niin en voinut kuin nyökytellä tyytyväisenä. Lyödäänpä pinkkaan vielä Complete-paketissa kartta- ja kampanjaeditoritkin! Siis miksei tämä ole normi nykypeleissäkin?! Vaikka hahmo- ja karttaeditoreita on nähty mm. Saints Row-sarjassa, uusimmassa Doomissa sekä Timesplitters-trilogiassa niin edelleen ne ovat turhan harvassa. Ja se jos mikä on sääli! Sillä juuri näillä kilkkeillä keskinkertaisimmastakin kikkareesta saisi tehtailtua mielenkiintoisempaa.
Pelin juju ja juoni on, nimensä mukaisesti, sankarit. Pelaaja pelaa Heroes-sankarihahmoilla, jotka johtavat eri factionien armeijoita taisteluissa kilpailevia tahoja vastaan. Heroes-hahmojen edustamista factioneista taas löytyy ne yleisimmät fantasiakaartit: Demonit, enkelit, örkit, haltiat, elementaalit, necromancerit ynnä muut kivat. Hahmot nousevat leveleitä ja oppivat semmoisia taitoja kuin kehittyneempää taikuutta, necromancer-manausta, diplomatiaa ja erilaisia navigointitaitoja. Jostain kumman syystä nämä moneen kertaan kolutut teemat tuntuvat itsestäni juuri Heroesissa jostain syystä astetta freessimmiltä. Itse selitän sen pelin vuoropohjaisella mekaniikalla, joka on itselleni vieras. Ehkäpä siinä onkin Heroesin voima, se pääsi yllättämään Valvomolaisen niin takavasemmalta aikoinaan kuin olla ja osaa, taito johon nykyisessä informaatioyhteiskunnassa harvempi peli pystyy!
Nämä natsat napsahtavat pelille nimeltä Heroes of Might and Magic 3: Complete. Tässä blogissa jo kertaalleen arvosteltu (PC-)peli onnistui yllättämään valvomolaisen aikoinaan täysin. Vuoropohjainen strategiapeli, joka yhdistelee RPG-elementtejä itseensä ei kuulostanut millään muotoa varmalta voittajalta meikäläisen kirjoissa. Yleensä vuoropohjaisuus henkii itselleni hidastempoisista ja raskaista pelimekaniikoista, joiden syitä ja seurauksia arvotaan nopilla. Tai sitten se herättää muuten vaan näppylöitä! Myös roolipelielementit ovat peleissä kaksiteräinen miekka, vaikka toisaalta RPG-peleistä tykkään niin ne grindijuhlat joissa nyypästä tehdään heeros on vaan niin nähty. Tällaisista alkuasetelmista siis lähdettiin...
 |
| Heroesin fantasiamaailmassa sattuu ja tapahtuu. (ubisoft.com) |
Pelin juju ja juoni on, nimensä mukaisesti, sankarit. Pelaaja pelaa Heroes-sankarihahmoilla, jotka johtavat eri factionien armeijoita taisteluissa kilpailevia tahoja vastaan. Heroes-hahmojen edustamista factioneista taas löytyy ne yleisimmät fantasiakaartit: Demonit, enkelit, örkit, haltiat, elementaalit, necromancerit ynnä muut kivat. Hahmot nousevat leveleitä ja oppivat semmoisia taitoja kuin kehittyneempää taikuutta, necromancer-manausta, diplomatiaa ja erilaisia navigointitaitoja. Jostain kumman syystä nämä moneen kertaan kolutut teemat tuntuvat itsestäni juuri Heroesissa jostain syystä astetta freessimmiltä. Itse selitän sen pelin vuoropohjaisella mekaniikalla, joka on itselleni vieras. Ehkäpä siinä onkin Heroesin voima, se pääsi yllättämään Valvomolaisen niin takavasemmalta aikoinaan kuin olla ja osaa, taito johon nykyisessä informaatioyhteiskunnassa harvempi peli pystyy!
12. marraskuuta 2016
Game On-klipsuja!
Ja taas pukkaa videoo! Tällä kertaa Free Roamaillaan Keski-maassa Shadow of Mordorin saappaissa. Örkkikaputeenit varokoot!
Miekan ja mäiskeen jälkeen on aika tarttua tussariin Call of Duty: Ghostsissa. Luvassa on yksipääpelin isoista kartoista, vertikaalisesti mieletön Chasm. Tämä kartta yhdessä Floodedin kanssa ovat mielestäni Ghostsin aatelia. Vaikka kummatkin kartat ovat ehkä jopa liian isoja peruscoditukseen on niilläkin paikkansa MW3:sen Survival-tilaa mukailevassa Safeguard-pelimuodossa. Ja juuri Safeguard ja Chasm ovatkin tällä kertaa päivän pihvi!
Ghostsin lisäksi COD tärähtää toistamiseen Game Onissa Advanced Warfaren muodossa. Parliament-karttaa tarjoillaan Kill Confirmedissa peräti kahden klipin voimin. Eli ei muuta kuin kinolasit silmille ja katsomaan Game On-välilehden kautta!
Miekan ja mäiskeen jälkeen on aika tarttua tussariin Call of Duty: Ghostsissa. Luvassa on yksipääpelin isoista kartoista, vertikaalisesti mieletön Chasm. Tämä kartta yhdessä Floodedin kanssa ovat mielestäni Ghostsin aatelia. Vaikka kummatkin kartat ovat ehkä jopa liian isoja peruscoditukseen on niilläkin paikkansa MW3:sen Survival-tilaa mukailevassa Safeguard-pelimuodossa. Ja juuri Safeguard ja Chasm ovatkin tällä kertaa päivän pihvi!
Ghostsin lisäksi COD tärähtää toistamiseen Game Onissa Advanced Warfaren muodossa. Parliament-karttaa tarjoillaan Kill Confirmedissa peräti kahden klipin voimin. Eli ei muuta kuin kinolasit silmille ja katsomaan Game On-välilehden kautta!
10. marraskuuta 2016
Meemi 24 osa 1
Suosikkipelinkehittäjä
Super Mariot, Donkey Kongit, Zeldat ja monet muut hauskat...Nintendon tekeleitä jokaikinen ja edellä mainitut löytyvät myös allekirjoittaneen hyllystä, runsaslukuisinakin. Nintendon peleissä yhdistyy yleensä korkea laatu, kaikille sopiva sisältö ja värikylläinen ulkoasu. Unohtamatta tietenkään ripausta luovuutta olemalla kuitenkin perinteilleen uskollinen.
Pelinkehittäjänä Nintendo ei ole työskennellyt teknisesti kaikista tehokkaimpien rautojen (PS4, PC, Xbone) parissa vaan ainostaan omien yksinoikeuspeliensä parissa konsoleillensa Wii, WiiU ja DS sekä 3DS. Ja näinhän se on aina ollutkin, vaikka joskus muinoin Nintendo ja Sony olivat samassa kelkassa luomassa yhteistä konsolia, josta myöhemmin kasvoi Sonyn Playstation 1. Tästä päästäänkin siihen että Nintendo on paljon enemmän kuin vain pelitalo, se on myös konsolivalmistaja. Nintendo onkin omaksunut jo varhain jipot jolla saadaan omasta raudasta kaikki teho irti ja pelit näyttämään komeilta ja rullaamaan mukavasti ruudulla. Olihan tämän laadun tae jo taannoin Nintendo Select-ja Player's Choice-merkinnät Nintendon peleissä.
Jotain pelien loistavuudesta kertoo se että Nintendon omat yksinoikeuspelit ovat pitäneet kaupallisesti vaatimattomammin menestyneitä Wii- ja WiiU-konsoleita hengissä vuodesta toiseen. Puhumattakaan firman menestyksekkäistä käsikonsoleista alkaen aina Game Boy-aikakaudelta. Valmistajan peleissä yhdistyy helppous, liikutettavuus, retrous, monipuolinen pelikirjasto ja korkea laatu. Joku vähän höpsähtäneempi voisikin sanoa että Nintendo on enemmän kuin pelinsä tai konsolinsa. Se on elämäntapa!
 |
| (giantbomb.com) |
Super Mariot, Donkey Kongit, Zeldat ja monet muut hauskat...Nintendon tekeleitä jokaikinen ja edellä mainitut löytyvät myös allekirjoittaneen hyllystä, runsaslukuisinakin. Nintendon peleissä yhdistyy yleensä korkea laatu, kaikille sopiva sisältö ja värikylläinen ulkoasu. Unohtamatta tietenkään ripausta luovuutta olemalla kuitenkin perinteilleen uskollinen.
Pelinkehittäjänä Nintendo ei ole työskennellyt teknisesti kaikista tehokkaimpien rautojen (PS4, PC, Xbone) parissa vaan ainostaan omien yksinoikeuspeliensä parissa konsoleillensa Wii, WiiU ja DS sekä 3DS. Ja näinhän se on aina ollutkin, vaikka joskus muinoin Nintendo ja Sony olivat samassa kelkassa luomassa yhteistä konsolia, josta myöhemmin kasvoi Sonyn Playstation 1. Tästä päästäänkin siihen että Nintendo on paljon enemmän kuin vain pelitalo, se on myös konsolivalmistaja. Nintendo onkin omaksunut jo varhain jipot jolla saadaan omasta raudasta kaikki teho irti ja pelit näyttämään komeilta ja rullaamaan mukavasti ruudulla. Olihan tämän laadun tae jo taannoin Nintendo Select-ja Player's Choice-merkinnät Nintendon peleissä.
Jotain pelien loistavuudesta kertoo se että Nintendon omat yksinoikeuspelit ovat pitäneet kaupallisesti vaatimattomammin menestyneitä Wii- ja WiiU-konsoleita hengissä vuodesta toiseen. Puhumattakaan firman menestyksekkäistä käsikonsoleista alkaen aina Game Boy-aikakaudelta. Valmistajan peleissä yhdistyy helppous, liikutettavuus, retrous, monipuolinen pelikirjasto ja korkea laatu. Joku vähän höpsähtäneempi voisikin sanoa että Nintendo on enemmän kuin pelinsä tai konsolinsa. Se on elämäntapa!
Meemi 23 osa 2
 |
| Penguin mahtailemassa. (youtube.com) |
SISÄLTÄÄ SPOILEREITA
Yksi eeppisimpiä kohtauksia omassa pelihistoriassani oli loistokohtaus loistopelistä nimeltä: Batman: Arkham City. Pelin juoni kuljettaa Yön Ritarin Arkham City-superroistovankilan Penguin-roiston hallinnassa olevaan museoon. Sinne batman on saapunut tarkoituksenaan pelastaa roiston kaappaama, toinen superroisto, Mr. Freeze. Asiat hankaloituvat entisestään kun selviää että Pingviini pitää panttivankinaan myös GCPD:n poliiseja jotka olivat omin päin soluttautuneet museossa räyhäävään rosvoremmiin. Tässä tilanteessa Batman kohtaa Penguinin, museon taistelukehässä.
Kun Penguin teloittaa yhden poliisi-panttivangeistaan Batmanin edessä nauraen räkäisesti, Nolan Northin ääninäyttelemä Penguin kysyy sankariltamme:
- So Batman, 're you here for the cops, iceman...or me?
- So Batman, 're you here for the cops, iceman...or me?
Ja tähän Kevin Conroyn Batman vastaa:
- I was only here for Freeze and hostages, but NOW I'm taking you down too.
Tähän Penguin jatkaa mahtaillen:
- Ooh, aren't you scary!
Johon Batman synkeästi kuittaa:- You're about to find out.
Klassista Bat-materiaalia, joka elää loistavista ääninäyttelijöistä, riipaisevasta musiikista ja goottimaisesta visuaalisesta ulkoasusta. Pakko tykätä!
Koko kohtaus on katsottavissa tästä: (alkaen videon kohdasta 1:22)
https://www.youtube.com/watch?v=gxNtoepkURM
Meemi 23 osa 1
 |
| David Hayter, kahden Snaken ääni. (metalgearinformer.com) |
SISÄLTÄÄ SPOILEREITA
Lempiääninäyttelijäni? Kaikki Metal Gear Solid-sarjan ääninäyttelijät, etupäässä tietysti kloonisotilas Solid Snaken karheaääninen raspikurkku David Hayter. MGS:n vähäeleinen, elämänkokemuksella sekä antaumuksella toteutettu Solid Snaken hahmo nousee uusiin sfääreihin juuri hyvin pitkälti loistavan ääninäyttelijänsä myötä. Snaken rooli syvenee ja tuska kasvaa jokaisessa MGS-jatkiksessa saavuttaen nelosessa kliimaksimaisen huipun. Solid Snaken roolin lisäksi David Hayter on antanut äänensä myös pelisarjan osissa 3: Snake Eater ja Peace Walker esiintyvälle Solidin kantaisälle, Naked Snakelle, alias Big Bossille. Ja saipa ääninäyttelijä itsekin cameo-roolin MGS 4:sessa, saavutus kai sekin!
Kaikki hyvä loppuu kuitenkin aikanaan. Pelisarjan vetäjän Hideo Kojiman näkemyksistä johtuen Hayteria ei pyydetty mukaan MGS-femman äänitystalkoisiin. Tämä jakoikin aikoinaan Metal Gearin fanikaartia kahtia, kun selvisi että sarjan installaatioissa V ja Ground Zeroes Naked Snaken (tässä tapauksessa, Big Bossin) äänenä kuultaisiin mm. 24-töllösarjasta tuttua Kiefer "Jack Bauer" Sutherlandia. Totuuden nimessä täytyy sanoa että Sutherlandin Snakekin taisi olla melko onnistunut tulkinta, vaikka vaihdos ei oman ajatuskoppani kanssa yksiin sopinutkaan.
9. marraskuuta 2016
Meemi 22 osa 2
 |
| Bayonetta-tuplapakkaus on vielä pelaamatta (reddit.com) |
Oi, näitä on niin paljon... Paljon hienoja lättyjä löytyy jokaiselta omistamaltani konsolilta. Osaa on tullut jonkin verran pelattua, osaa ei ollenkaan. Pientä listaa tehdäkseni voisin mainita: Tomb Raider-rebootin, Tomb Raider: Legendsin, GTA V:n PS4:lle, Red Steel 2:sen, Bayonettat 1 ja 2, Devil May Cry 3.5, Deus Ex ja Deus Ex: Human Revolution, Just Cause 2:sen, Resistance 2:sen, Metal Gear Solid 3:sen, Halo 2:sen, Okamin ja Unchartedit 3 ja 4 sekä piljoona muuta. Eli yhden yksittäisen pelin mainitseminen tässä postauksessa on suorastaan sula mahdottomuus!
Toisin kuin monilla pelikerääjillä niin aito tarkoitukseni on myös pelata näitä pelejä jossain välissä, siis ihan oikeasti. Tuntuu vaan että olosuhteet ja arki ovat toista mieltä, plus vanhatkin pelit haluaisivat tulla uudelleen pelatuiksi. Ei muuta kuin sitkeästi sukeltamaan pelimereen!
Meemi 22 Osa 1
Lempiklassikkopelisi
Final Fantasy IV
Eräs sarjan varhaisimpia osia, jossa yhdistyy loistava tarinankerronta vahvoine eläväntuntuisine hahmoineen, loistavat taistelumekaniikat ja ulkoasu joka tukee tätä komeutta. Unohtamatta tietenkään korvia hyväilevää musiikkiscorea, joka on sarjalle ominaisesti aina omaa luokkaansa. Kaikki tämä tarjoaa ajattoman tarinan puitteet pelaajalle nautittavaksi.
Cecil-soturin matkaa ja valaistumista seuraava tarina vie pelaajan pelimaailman ääriin, ja takaisin. Matkalle lähtee mukaan kaikenkarvainen remmi rymyäjiä mm. Tellah-maagi, Edward-bardi/prinssi ja Rydia-summonerneito. Myös hirviöistä tehdään hakkelusta milloin minkäkin tekosyyn varjolla ja pelisarjan Active Time-taistelusysteemi toimii yhtä hienosti kuin aina ennenkin. Vaikka tarina meinaa välillä jäädä junnaamaan hirviögrindin alle niin kun se toimii niin se toimii vietävän hyvin. Juonikäänteet sykähdyttävät ja hahmoihin huomaa kiintyvänsä.
Olen pelannut sekä pelin alkuperäistä SNES-versiota ja omasta hyllystäni löytyvää DS-versiota, jonka olen tahkonnut melkein maaliviivalle saakka, ja täytyy sanoa että molemmat ovat loistavia. Kummassakin on puolensa, mutta en allekirjoita DS-version niskaan lapattua lokaa, peli on edelleen mitä parhaimmassa kuosissa tässä versiossa. Graafiset erot ovat tietty kiistämättömiä, jolloin DS muistuttaa enemmän FF-sarjan 7, 8 ja 9 pelejä, aina renderoiduituja cutscenejä myöten, ja SNES taas niitä aikaisempia osia. Kai nämä ovat mielipideasioita...Mutta tarinan osalta molemmat ovat täyttä dimangia!
Final Fantasy IV
Eräs sarjan varhaisimpia osia, jossa yhdistyy loistava tarinankerronta vahvoine eläväntuntuisine hahmoineen, loistavat taistelumekaniikat ja ulkoasu joka tukee tätä komeutta. Unohtamatta tietenkään korvia hyväilevää musiikkiscorea, joka on sarjalle ominaisesti aina omaa luokkaansa. Kaikki tämä tarjoaa ajattoman tarinan puitteet pelaajalle nautittavaksi.
Cecil-soturin matkaa ja valaistumista seuraava tarina vie pelaajan pelimaailman ääriin, ja takaisin. Matkalle lähtee mukaan kaikenkarvainen remmi rymyäjiä mm. Tellah-maagi, Edward-bardi/prinssi ja Rydia-summonerneito. Myös hirviöistä tehdään hakkelusta milloin minkäkin tekosyyn varjolla ja pelisarjan Active Time-taistelusysteemi toimii yhtä hienosti kuin aina ennenkin. Vaikka tarina meinaa välillä jäädä junnaamaan hirviögrindin alle niin kun se toimii niin se toimii vietävän hyvin. Juonikäänteet sykähdyttävät ja hahmoihin huomaa kiintyvänsä.
 |
| FF IV:n tarina rokkaa! (finalfantasy.wikia.com) |
Tämmöistä Tänään...
 |
| Tämmöinen muki tuli kylillä vastaan! (oma kuva) |
7. marraskuuta 2016
Meemi 21
 |
| XIII saa ulkoasunsa puolesta puhtaat paperit! (paulthetall) |
Myönnettäköön se heti kättelyssä: Oma sydämeni sykkii Cel Shade-grafiikan suuntaan. Tämä sarjakuvamaista ulosantia matkiva grafiikka korostaa yksityiskohtia ja maalaa suuremmat alueet laveammalla pensselillä. Paksulla viivalla piirretyt hahmot antavat niille vahvat, karikkatyyrimaiset piirteet. Toisista taas Cel Shade näyttää suttuiselta ja ympäristöt hankalasti hahmotettavilta. No, makunsa kullakin!
Cel Shadea voi tavata puhtaimmillaan mm. Seuraavissa räiskäleissä: Red Steel 2, Viewtiful Joe-sarja, XIII, Okami-sarja, sekä Legend of Zelda: Wind Waker. Omaa (visuaalista)lempparia näiden seasta on mahdoton valita, kaikki näyttävät mageelta! Mikä parasta, jos visuaalinen anti ei miellytä niin monet edellä mainituista ovat myös kehvelin koukuttavia klassikkopläjäytyksiä. Mitäpä pieni ihminen ei taiteen eteen tekisi?
Meemi 20
Jatko-osa joka tuntui pettymykseltä
Oi, näitä on niin paljon...Kerrottakoon johdantona tämmöinen tarina jatko-osista: Vaikka itse peli ei välttämättä olisikaan huono niin siihen kohdistettu hype kertaa odotukset jaettuna markkinoinnilla saattaa helposti johtaa siihen että pelaajan edessä siintää pahuksen kova pettymys. Esimerkkeinä edellisestä käy mm. Prince of Persia: Two Thornes, Batman: Arkham Knight ja Matrix: Path of Neo. Nämä pelit ovat kuitenkin (noh, Path of Neoa lukuunottamatta) varsin hienoja teoksia itsessään, mutta eittämättä myös pettymyksiä kun ottaa huomioon edellisten osien jälkeen jättämän potenttiaalin ja odotukset.
Ja Sitten Se Pahoin...
#PahoinPettymys tapahtui silloin kun Pandemic Studios päästi irti Star Wars: Battlefront-pelisarjasta. EA:n ja Dicen luoma ReBoot-jatkis nimittäin sekoitti pakkaa liikaa. Komean visuaalisen silmäkarkin alta paljastui yksinkertaistettu ja sisällöltään hyvin rajallinen kokemus. Edellisten osien yksinpeliannille oli annettu töppöstä ja samaan aikaan moninpeli kärsi jatkuvista tasapaino- ja teknisistä ongelmista. Näitä ongelmia ratkoessa on foorumien mukaan luotu läjä uusia. Lukuisat buffaukset ja nerffaukset ovat joko esimerkki siitä että SW:BF:n alkuperäinen pelitasapaino oli julkaisuvaiheessa päin männikköä tai sitten pelaajayhteisö (ynnä pelinkehittäjät) eivät tiedä mitä haluavat siltä. Itse veikkaan sopivassa suhteessa molempia.
Kuin lyödäkseen lisää vettä myllyyn EA iski sarjan faneille luun kurkkuun. Petturinluun virkaa toimitti tällä kertaa 50 euron hintainen Season Pass. Se sisältää juuri ne kartat, kulkuneuvot ja hahmot (ja muutaman puolivillaisen kylkiäisen), joilla oikeasti haluaisit pelata. Ja niistäkin vain osan. Jokainen BF-sarjan fani ymmärtää että näiden karttojen ja hahmojen olisi kuulunut olla ehdoton osa peruspeliä ja oikea BF-kokemusta, eikä lukittuna DLC-panttivangeiksi. Ja mikä pahinta: lähes täysihintaista peliä koskevan kausikortin kartat koskevat (ainakin toistaiseksi) vain moninpeliä. Tämä tarkoittaa sitä että kun pelin serverit suljetaan niin maksamasi sisältö häviää (lisähahmoja ja -aseita lukuunottamatta) taivaan tuuliin. Jos jossain pelissä on siis pettymyksen makua niin se on SW: BF, jossa raha on ajanut hienon pelikokemuksen edelle. Jokainen sarjan fani ymmärtää että paukkuja olisi ollut paljon enempäänkin...
Oi, näitä on niin paljon...Kerrottakoon johdantona tämmöinen tarina jatko-osista: Vaikka itse peli ei välttämättä olisikaan huono niin siihen kohdistettu hype kertaa odotukset jaettuna markkinoinnilla saattaa helposti johtaa siihen että pelaajan edessä siintää pahuksen kova pettymys. Esimerkkeinä edellisestä käy mm. Prince of Persia: Two Thornes, Batman: Arkham Knight ja Matrix: Path of Neo. Nämä pelit ovat kuitenkin (noh, Path of Neoa lukuunottamatta) varsin hienoja teoksia itsessään, mutta eittämättä myös pettymyksiä kun ottaa huomioon edellisten osien jälkeen jättämän potenttiaalin ja odotukset.
 |
| Star Wars: Battlefront ei mennyt jatkiksena ihan nappiin. (starwars.ea.com) |
Ja Sitten Se Pahoin...
#PahoinPettymys tapahtui silloin kun Pandemic Studios päästi irti Star Wars: Battlefront-pelisarjasta. EA:n ja Dicen luoma ReBoot-jatkis nimittäin sekoitti pakkaa liikaa. Komean visuaalisen silmäkarkin alta paljastui yksinkertaistettu ja sisällöltään hyvin rajallinen kokemus. Edellisten osien yksinpeliannille oli annettu töppöstä ja samaan aikaan moninpeli kärsi jatkuvista tasapaino- ja teknisistä ongelmista. Näitä ongelmia ratkoessa on foorumien mukaan luotu läjä uusia. Lukuisat buffaukset ja nerffaukset ovat joko esimerkki siitä että SW:BF:n alkuperäinen pelitasapaino oli julkaisuvaiheessa päin männikköä tai sitten pelaajayhteisö (ynnä pelinkehittäjät) eivät tiedä mitä haluavat siltä. Itse veikkaan sopivassa suhteessa molempia.
Kuin lyödäkseen lisää vettä myllyyn EA iski sarjan faneille luun kurkkuun. Petturinluun virkaa toimitti tällä kertaa 50 euron hintainen Season Pass. Se sisältää juuri ne kartat, kulkuneuvot ja hahmot (ja muutaman puolivillaisen kylkiäisen), joilla oikeasti haluaisit pelata. Ja niistäkin vain osan. Jokainen BF-sarjan fani ymmärtää että näiden karttojen ja hahmojen olisi kuulunut olla ehdoton osa peruspeliä ja oikea BF-kokemusta, eikä lukittuna DLC-panttivangeiksi. Ja mikä pahinta: lähes täysihintaista peliä koskevan kausikortin kartat koskevat (ainakin toistaiseksi) vain moninpeliä. Tämä tarkoittaa sitä että kun pelin serverit suljetaan niin maksamasi sisältö häviää (lisähahmoja ja -aseita lukuunottamatta) taivaan tuuliin. Jos jossain pelissä on siis pettymyksen makua niin se on SW: BF, jossa raha on ajanut hienon pelikokemuksen edelle. Jokainen sarjan fani ymmärtää että paukkuja olisi ollut paljon enempäänkin...
Meemi 19 osa 2
 |
| Telltalen Batman antaa tarinalle tilaa. (polygon.com) |
Vahva tarina on aina mahtava kokemus videopelissä (, vaikka ei pelistä nauttimisen kannalta välttämätön olekkaan). Tarina voi temmata mukaansa sellaisella tenholla että pelaaja voi jopa antaa joitakin pelillisiä puutteita anteeksi tehden näin keskinkertaisesta kikkareesta astetta kiinnostavampaa. Se jos mikä on merkki tarinan voimasta. Nyt onkin aika poimia peli jossa tarina on mitä tenhoavin.
Pakasta nostetaan esiin Batman-peli (, ylläri, ylläri!), nimittäin uusimmasta päästä oleva Batman: The Telltale Series. Episodeissa julkaistu peli sijoittuu Batmanin uran alkuhämärään, jossa määritellään Batmanin liittolais- ja vihollissuhteet, jälleen kerran, uusiksi. Seikkailupelimäisessä muodossa toteutettu peli antaa tilaa ympäristöjen tutkinnalle ja tarinalle kiitettävästi, jolloin pelistä muodostuu melkein pelattava Batman-animeleffa. Kokonaisuus kruunataan kiinnostavalla hahmokaartilla, vinkeillä juonikäänteillä ja perinteistä Bat-mytologiaa ravistelevilla valinnoilla. Se pitänee myös paatuneimmat lepakko-fanit liimautuneitna ruudun eteen, seuraavaa episodia odottaen, sillä mitä tahansa voi tapahtua...Tai ainakin melkein.
2. marraskuuta 2016
GameOn! Quake III Revolution
No nyt on eeppistä esillä! On nimittäin aika kaivaa naftaliinista esille Quake "jumatsuikka" III, kaikkien sinkohippojen äiti & isä. Kyseessä on nopeatempoinen, armoton ja brutaali räiskinnän rymistely. Miljööt vaihtelevat infernaalisista goottilinnoista futuristisiin avaruustasoihin. Asevalikoimaa tähdittää semmoiset jurakauden läjäyttimet kuin raketinheitin, naulapyssy ja plasmakivääri. Pakka hämmentyy entisestään kenttiin jemmatuista pickupeista. Ne tarjoilevat pelaajalle mm. Double Damagea, Quad Damagea ja Mega Healthia. Aikoinaan tuli räimittyä PC-puolella pelin yltiöanteliasta demoa sekä myöhemmin Quake III: Arenan ilmaista opensource-versiota, OpenArenaa.
Tällä kertaa päätin kastaa varpaitani pelin PS2-versioon ja sen kampanjaan, joka tarjoaa löyhän tarinan bottinahistelulle. Erityisen koukuttava oli allekirjoittaneelle Quakessa uusi tuttavuus, Posession-pelitila. Siinä tavoitteena on pitää hallussa yhtä lippua kauemmin kuin muut ja muut toki yrittävät samaan aikaan kähveltää sen lipun. Aivan huikeaa jyrää!
GameOn-klipsini voi katsoa tästä:
https://www.youtube.com/watch?v=aEGB5I6Qqyg
Tällä kertaa päätin kastaa varpaitani pelin PS2-versioon ja sen kampanjaan, joka tarjoaa löyhän tarinan bottinahistelulle. Erityisen koukuttava oli allekirjoittaneelle Quakessa uusi tuttavuus, Posession-pelitila. Siinä tavoitteena on pitää hallussa yhtä lippua kauemmin kuin muut ja muut toki yrittävät samaan aikaan kähveltää sen lipun. Aivan huikeaa jyrää!
GameOn-klipsini voi katsoa tästä:
https://www.youtube.com/watch?v=aEGB5I6Qqyg
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)