Visuaalisia nautintoja

On olemassa videopelejä ja sitten on olemassa niitä videopelejä, jotka räjäyttävät tajunnan. Tällä kertaa se tapahtuu ruudun täydeltä sykkivällä graafisella ilotulituksella. Täsmennyksenä, en tarkoita graafisella ilotulituksella 1080p:tä ja HDMI:tä vaan peliä, joka on visuaalisesti kiinnostava. Ne ovat pelejä, jotka näyttävät usein hyvältä aikakaudesta riippumatta. Ne ovat niitä pelejä jotka nostavat esiin ajattoman kysymyksen siitä että ovatko videopelit taidetta.

Viime aikoina tuntuu että tällaisia pelejä on ilmestynyt entistä vähemmän. Ehkä siksi aloinkin kirjoittamaan koko postausta. Ihan ensimmäisenä mieleen juolahtaa lähimenneisyydestä MadWorld Wiille (, jota allekirjoittanut ei tosin ole pelannut). Peli kuulemma kärsii itsessään muutamista lapsuuksista, mutta visuaalinen ulosanti on silkkaa timanttia. Ja ehkä se onkin tämän postauksen opetus: Omaperäinen grafiikka tekee keskinkertaisestakin pelistä kiinnostavamman.

Lopuksi listasin alle muutaman suosikkini omasta pelipyhätöstäni, jotka täyttävät visuaalisen annin aarreaitan piirteet parhaimmillaan:

Ign.com

- Viewtiful Joe
Capcomin uussupersankari Joe hurmaa ja niputtaa pahikset tajuttomalla tyylitajullaan: Hitaasti, nopeasti ja isosti! Kaksiulotteista epileptistä ekstaasia alusta loppuun. Kaiken kuorruttaa räväkästi ylivedetty Cel shading.

gamespot.com

- Tom Clancy's Splinter Cell
Hiippailupelejä on ollut iät ja ajat mutta tämä peli teki lähtemättömän vaikutuksen voimakkaalla valon ja varjon leikillä. Sam Fisherin night vision-kakkuloiden kelmeä hohde täyttää huoneen ja pian lamput sammuvat, yksi kerrallaan...

kotaku.com

- Super Mario-pelisarja
Harvempi pelisarja onnistuu puskemaan vuodesta toiseen uutta ja vanhaa samoissa mutta silti uusissa kuorissa. Siitä kuitenkin Super Mariossa on kyse. Sarja on vuorotellut 2d:n ja 3d:n välimaastoissa, halliten molemmat suvereenisti yli 25 vuoden ajan. Yhdestä voi kuitenkin olla varma: Marion sienitrippi jatkuu. Tavataan putken toisessa päässä!

ign.com

 - Metal Slug: Anthology
Metal Slugin käsinpiirretty sarjakuvagrafiikka herää eloon toiminnan täyttäessä kuvaruudun. Yksityiskohtien määrä on edelleen hervoton, kun kuvaruudulle vierii sotilasta, pommia ja konetta jos jonkinlaista. Ajan hammas ei ole pahemmin haukannut tätä retrosaurusta, vaan yleisilme on vähintäänkin pätevä. Luvassa siis tuutin täydeltä ramboilua parhaaseen kolikkopelityyliin!

youtube.com

- Elder Scrolls IV: Oblivion,
Se tunne kun ensimmäisen kerran pääsee työntämään päänsä Imperial Cityn vankiloiden katakombeista ihmisten ilmoille Cyrodiiliin. Hengensalpaava! Oblivionin lastentaudit unohtuvat kuin varkain jahdatessa Cyrodiilin riistaa vehreässä maailmassa. Ja sitten on tietysti ne Oblivionin uhmakkaan punaisena leiskuvat portit, jotka vievät seikkailijan tutkimattomille maille...

Siinäpä nuo tuoreeltaan. Ehkä ensi kerralla on luvassa audiopuoli, jossa kuullaan pelimaailman suloisimmat sävelet ja parhaimmat piippaukset. Siihen asti: Näkemisiin!