Jos pelisankari olla voisin...

Kun ennen videopeleissä riitti nopeat refleksit ja kyky naputtaa nopeasti tiettyä näppäintä (tai näppäinyhdistelmiä), niin nykyään pelimaailmassa puhaltaa toisenlaiset tuulet. Nykyään videopelimaailmojen sankarit kantavat mukanaan mitä omituisempia taitoja, voimia ja välineitä. Tämä saikin sisäisen bloggarini listaamaan niistä ne päheimmät peleissä kyvyt, jotka nostavat pelaajan bulkkirahvaan yläpuolelle, sankareiden sankariksi.

- Detective vision eli näen-kaiken-ja-kaukaa-kyky: (Batman: Arkham-pelisarja)
Ilmeisesti aikoinaan Yön Ritari-leffasta lainattu kaikuluotainmainen kyky, joka syntyy Batmanin ja Lepakkotietokoneen välisestä yhteydestä. Sen avulla Batman näkee kaikki edessään siintävät vihulaiset, jopa seinän takaa. Jos tämä ei vielä riitä niin detective vision mahdollistaa rikospaikkojen analysoinnin (, jopa jo tapahtuneiden rikosten rekonstruktoinnin). Lisäksi se paljastaa rakenteelliset heikkoudet materiaaleissa ja jopa korostaa Batmanin etenemisen kannalta olennaiset asiat. Niin, ja näkeehän sillä kohtuullisen hyvin hämärässäkin.

Miinusta:Jotkin rosmot kantavat mukanaan laitetta joka sekoittaa detective visionin. Lisäksi detective visionin kantama on varsin rajattu.

Batmania ei niin vaan yllätetä (Playstationlifestyle)

 

Joen V-Watch on aikamoinen aparaatti (viewtifuljoe.wikia.com)

 
-V-Watch: (Viewtiful Joe-sarja)
Mikä on parempaa kuin kyky hidastaa aikaa? No, tietysti kyky hidastaa aikaa, nopeuttaa sitä ja....no...kyky kasvattaa, sanotaan vaikka egoasi Zoom-kyvyllä. Tähän lyödään vielä päälle V-kellon mukana tuleva päheääkin päheämpi, henkilökohtaisesti räätälöity, supersankariasu ja mahdollisuus pomppia hervottoman pitkiä tuplaloikkia. Ja jos joku alkaa isottelemaan niin ei muuta kun Zoom-Slow-Bang. Henshin-a-go-go, baby!




Miinusta:
V-Watchin rajallinen kesto (jota voi tosin pidentää V-nappuloita keräämällä), jonka umpeuduttua pelihahmo palaa takaisin kuolevaiseksi. Onneksi V-kello lataa itsensä kuitenkin melko nopeasti, joten pian toiminta voi taas jatkua.

- Palautuva terveys, regenaraatio tai kavereiden kesken runkkarihuohotus (mm. modernit First Person Shooterit)
Kuka kaipaa entisajan healthpackeja tai muitakaan terveyssiteitä, kun pelimaailmassa suurin osa vahingoista kuittautuu hetken aikaa nurkan takana väijymässä. Tämä, jo muoti-ilmiöksi muodostunut, tapahtumasarja mahdollistaa sen että pelaaja pystyy imemään itseensä osumaa vahinkopisteidenkin vähetessä, toimien itse kuitenkin täysissä sielun ja ruumiin voimissa. Vasta viimeinen niitti nitistää pelaajan ja jos se jää tulematta niin pelaajan terveyspisteet on jälleen ladattu tappiin asti. Tämä luo illuusion näennäiskuolemattomuudesta, mutta vain hetkellisesti. Regeneraatio ruokkii itsetuhoista käyttäytymistä, uhkarohkeita elokuvamaisia rynnäköitä ja Hollywood-räjähdyksiä. Tällöin pelaajalta unohtuu herkästi itsesuojeluvaisto, joka palaa vain kun kuolema korjaa satoaan.

Miinusta:
Näennäiskuolemmattomuuden varjopuolena on vahinkoa kärsiessä verenväriseksi vaihtelevasti värjäytyvä näytön reunus, joka haittaa hiukan tarkempaa toimintaa. Lisäksi tulee muistaa että pelaaja ei kuitenkaan kestä rajatonta kurmoitusta, vaan vahinkopisteiden pudotessa tarpeeksi alas myös pelaaja on nitistettävissä.

 "Keep it coming..I am ready for anything!" (gatheryourparty.com)

-Keyblade (Kingdom Hearts-sarja)
Squaren ja Disneyn lehtolapsi esitteli avaimen ja lyömäaseen fuusion, jolla kelpaa mättää möllit ja möttiäiset kumoon. Keybladesta löytyy useita erilaisia variaatioita, jotka sopivat eri pelityyleihin. Lisäksi keybladeen saa kiinnitettyä muutaman lisäkilkkeen, joilla boostataan perusmelan ominaisuuksia. Käyttötarkoitukseltaan keyblade muistuttaa ihan perusmiekkaa ja vaikka niissä ei aina olekaan terää se toimii tehokkaana aseena pimeyden Heartless-olentoja vastaan. Lisäksi monet avainmiekan käyttäjät kykenevät ammentamaan joko valoisasta tai pimeästä energiasta tehokkaat vimmahyökkäyksensä, jotka tekevät isommin lämää. Keybladen päätoiminto on kuitenkin toimia avaimena eri pelimaailmoissa ja sitä kautta hallita ja rajoittaa Heartless-olentojen valtaa niissä. Ja toimiihan se varsin pätevänä yleisavaimenakin avaten pelimaailman aarrearkut ynnä muut!

Kingdom key-keyblade (deviantart.com)

Miinusta:
Keybladen käyttö houkuttelee Heartless-hirviöitä, joten keybladen kantaja on alati alttiina jatkuville hyökkäyksille. Avainmiekan käyttö on myös rajoitettu vain "valituille", joten muut eivät voi sillä sohia. Nyrkkisääntönä, keybladen käyttäjäksi valituksi tuleminen edellyttää "poikkeuksillisen vahvaa sydäntä".

Kannet kuntoon!

Kaltaiselleni videopeliharrastelijalle on tärkeää, paitsi pelikokoelmani laatu ja määrä niin myös se miltä se näyttää hyllyille aseteltuna. Tämä onkin johtanut jo osittain perfektionistiseen kompleksiin, jonka vallassa järjestelen pelikoteloita rajoitetun hyllytilan puitteissa. Toinen asia mihin kaltaiseni keräilijä kiinnittää huomiota on videopelien kannet. Olen aikoinaan (syystä tai toisesta) päätynyt omistamaan kourallisen pelejä, joilla ei ollut alkuperäisiä kansia, ohjeita tai muutakaan tilpehööriä. Tämä ei olisi välttämättä ollut ongelma ellei ajatus tästä olisi alkanaut riivata minua, mutta mikä pahinta huomasin että näiden pelien pelaaminen oli jäänyt vähemmälle. Kaipa ne näyttivät minun silmissäni vähemmän houkuttelevammilta, vaikka sisältö olisikin ollut timanttia. Asialle oli tehtävä jotain.

Batman: Arkham Knightin kansi on valmis,
vaikka peli ei vielä olekaan (oma tuotos)

Final Fantasy VI, pelkistetty mutta toimiva
(coverproject)

Pyörin ja pähkäilin asian parissa, kunnes eksyin youtubessa toisen videopelikeräilijän sivulle, jossa hän kertoi coverproject-sivustosta, joka tarjosi, paitsi alkuperäisiä niin, myös fanien luomia kansilehtisiä videopeleille. Epäilevänä Tuomaksena tuumin että tokko minun printteristä on moista väriloistoa luomaan, raukka kun on poimittu halppishyllystä nakki-ja-muusi-aikakaudella. Mutta, kuinka ollakkaan, kokeilun ja säätämisen seurauksena sain kuin sainkin kuvanlaadusta järkevää ja kansilehdet tulostettua oikean kokoisina ja näköisinä.



Ajan saatossa homma on lähtenyt niin käsistä että olen itsekin, rajallisten kuvankäsittelytaitojeni puitteissa, luonut muutamia omia kansilehdyköitä peleilleni. Osasta tuli jopa niin päteviä että avovaimokin aidosti ihmetteli taannoin että eikö tuo olekaan Super Mario Bros 3:sen oikea, alkuperäinen kansi. Tuollaiset kehut lämmittävät aina kaltaiseni retrohtavan pelihifistelijän sydäntä. Omien kansien kanssa touhotus on paitsi jännittävää ja haastavaa, myös mahdottoman palkitsevaa, kun pelikokoelma kansineen saa tekijänsä näköiset kasvot.

Super Mario Bros 3 menee ihan oikeasta kannesta
(oma tuotos)

Olisi liioiteltua sanoa että uudet kannet antavat pelille uuden elämän, mutta fakta on että uusien kansien myötä ajatus tiettyjen pelien (, joilta on aiemmin puuttunut kannet) pelaaminen on aktivoitunut toisella tavalla. Eniten kansiprojektista ovat hyötyneet PSN-ostokseni (Playstation Network Store) pelit, jotka olivat aiemmin hukkua bittiavaruuteen, muun tiedon sekaan. Pelit joita en ollut muuten pelannut moniin kuukausiin, joitakin en kertaakaan. Nyt ne paistattelevat pelihyllylläni muiden kaltaistensa kaverina. Suosittelen pelikansien kanssa kikkailua jokaiselle asiasta kiinnostuneelle. Ei muuta kuin luovuus irti!

Super Mario World (coverproject)
Nokkelimmat huomaavat pelin viereen kirjoitetun projektinimen (Super Mario Bros 4)

Visuaalisia nautintoja

On olemassa videopelejä ja sitten on olemassa niitä videopelejä, jotka räjäyttävät tajunnan. Tällä kertaa se tapahtuu ruudun täydeltä sykkivällä graafisella ilotulituksella. Täsmennyksenä, en tarkoita graafisella ilotulituksella 1080p:tä ja HDMI:tä vaan peliä, joka on visuaalisesti kiinnostava. Ne ovat pelejä, jotka näyttävät usein hyvältä aikakaudesta riippumatta. Ne ovat niitä pelejä jotka nostavat esiin ajattoman kysymyksen siitä että ovatko videopelit taidetta.

Viime aikoina tuntuu että tällaisia pelejä on ilmestynyt entistä vähemmän. Ehkä siksi aloinkin kirjoittamaan koko postausta. Ihan ensimmäisenä mieleen juolahtaa lähimenneisyydestä MadWorld Wiille (, jota allekirjoittanut ei tosin ole pelannut). Peli kuulemma kärsii itsessään muutamista lapsuuksista, mutta visuaalinen ulosanti on silkkaa timanttia. Ja ehkä se onkin tämän postauksen opetus: Omaperäinen grafiikka tekee keskinkertaisestakin pelistä kiinnostavamman.

Lopuksi listasin alle muutaman suosikkini omasta pelipyhätöstäni, jotka täyttävät visuaalisen annin aarreaitan piirteet parhaimmillaan:

Ign.com

- Viewtiful Joe
Capcomin uussupersankari Joe hurmaa ja niputtaa pahikset tajuttomalla tyylitajullaan: Hitaasti, nopeasti ja isosti! Kaksiulotteista epileptistä ekstaasia alusta loppuun. Kaiken kuorruttaa räväkästi ylivedetty Cel shading.

gamespot.com

- Tom Clancy's Splinter Cell
Hiippailupelejä on ollut iät ja ajat mutta tämä peli teki lähtemättömän vaikutuksen voimakkaalla valon ja varjon leikillä. Sam Fisherin night vision-kakkuloiden kelmeä hohde täyttää huoneen ja pian lamput sammuvat, yksi kerrallaan...

kotaku.com

- Super Mario-pelisarja
Harvempi pelisarja onnistuu puskemaan vuodesta toiseen uutta ja vanhaa samoissa mutta silti uusissa kuorissa. Siitä kuitenkin Super Mariossa on kyse. Sarja on vuorotellut 2d:n ja 3d:n välimaastoissa, halliten molemmat suvereenisti yli 25 vuoden ajan. Yhdestä voi kuitenkin olla varma: Marion sienitrippi jatkuu. Tavataan putken toisessa päässä!

ign.com

 - Metal Slug: Anthology
Metal Slugin käsinpiirretty sarjakuvagrafiikka herää eloon toiminnan täyttäessä kuvaruudun. Yksityiskohtien määrä on edelleen hervoton, kun kuvaruudulle vierii sotilasta, pommia ja konetta jos jonkinlaista. Ajan hammas ei ole pahemmin haukannut tätä retrosaurusta, vaan yleisilme on vähintäänkin pätevä. Luvassa siis tuutin täydeltä ramboilua parhaaseen kolikkopelityyliin!

youtube.com

- Elder Scrolls IV: Oblivion,
Se tunne kun ensimmäisen kerran pääsee työntämään päänsä Imperial Cityn vankiloiden katakombeista ihmisten ilmoille Cyrodiiliin. Hengensalpaava! Oblivionin lastentaudit unohtuvat kuin varkain jahdatessa Cyrodiilin riistaa vehreässä maailmassa. Ja sitten on tietysti ne Oblivionin uhmakkaan punaisena leiskuvat portit, jotka vievät seikkailijan tutkimattomille maille...

Siinäpä nuo tuoreeltaan. Ehkä ensi kerralla on luvassa audiopuoli, jossa kuullaan pelimaailman suloisimmat sävelet ja parhaimmat piippaukset. Siihen asti: Näkemisiin!

James Bondin tulevaisuus askarruttaa...

Blood Stone 007 oli Activisionin syysmarkkinoille vuonna 2010 tuoma kolmannen persoonan Bond-rymistely kaikkine asiaan kuuluvine kilkkeineen. Pelin tarina oli itsenäinen, eikä ollut siksi sidottu mihinkään aiemmista Bond-pätkistä, vaikka pelissä oli kohtauksia, jotka voisi kuvitella olevan johdettu aikaisemmista elokuvista (esim. Monacon casinokeikka tai alun moottorivenetakaa-ajo). Itsenäisestä tarinasta huolimatta lisenssiä käytettiin ahkerasti hyödyksi niin ääninäyttelyn kuin visuaalisen puolen saralla ja kokonaisuus meni täysin Bond-rainasta.


Itselleni Blood Stone siunautui sattuman kautta, vaihtokauppana, ja oli ensiaskeliani kohti Playstation 3:sen HDMI-ilotulitusta. Pian huomasin että peli lähenteli täydellistä Bond-kokemusta. Ainoa mikä viiksetti oli (omaan näppituntumaani) liian vaikeat ajo-osuudet. Mutta niidenkin meriitiksi täytyy mainita se että ne olivat kovasti komeannäköisiä ja toiminnantäytteisiä. Varsinkin Bondin lähitaistelun takedownit olivat sen verran reteitä, että ne tuntuvat kuvaruudun tälläkin puolella.

Blood stonessa pelti rämisi ja vanteet kirskuivat (gamescom.com)

Mutta asiaan, Blood Stonen jälkeen oli vuodettu useita valokuvia ja pelinkehitysvideoita, joissa oli selkeitä viitteitä tulevasta Bond-pelistä, Blood Stonen manttelinperijästä. Materiaalista löytyi niin suojan takana kyykkimistä, hiippailua ja muuta mukavaa. Peliä kehitti Raven Software, Activisionin alahaara. Projektin julkaisua siirrettiin vuodella parilla, kunnes Activision ilmoitti että seuraava Bond-peli tulisi olemaan Goldeneye 007: Reloaded, jota seurasi vielä hengettömämpi jälkeläinen 007: Legends. Pian tämän jälkeen Activisionin Bond-lisenssi raukesi ja toiveet jatko-osasta alkuperäiselle Blood stonelle pantiin jäihin.

Saadaanko Blood Stonen tarina päätökseen uusien tekijöiden avulla?
(games.brothersoft.com)

Jatko-osasta on, vuodettua kuva-aineistoa lukuunottamatta, hirveän vähän tietoa. Ilmeisesti tarkoitus oli saattaa päätökseen alkuperäisen pelin tarinan cliffhanger-loppuratkaisu. Wikipedia esittää myös toisena vaihtoehtona sen että pelin olisi ollut tarkoitus toimia tekeillä olleen Skyfall-elokuvan esiosana. Lisenssin raukeamisen myötä allekirjoittaneella on taas herännyt pieni toivonkipinä siitä, että se kuka Bondin oikeudet seuraavaksi hankkiikaan, onnistuisi saamaan Blood Stonessa aloitetun tarinan päätökseen. Sitä ennen voi kuitenkin olla että asiasta väännetään kättä niin Activisionin Raven Softwaren kuin tulevankin Bond-studion kesken, useammissakin instansseissa, kuten tavaksi on tullut. Mutta ainahan sitä Bond-fani saa toivoa, eikös?

"The People of Gotham need you..."

Vielä kuukausi ja 9 päivää. Puhun siis tietysti odotetusta pelistä, jota on siirretty, viivytetty ja venttailtu kuin kuuta nousevaa. Nyt on viimeiset hetket käsillä ja toivo on suuri että Batman Arkham Knight kypsyisi somasti vielä hetkoisen hiilloksessa ja ilmestyisi valmiina. Kunhan vaan ei alkaisi armoton päivitysrumba heti kun isken kiekon PS4 konsoliini.

Laskettu aikahan olisi viimeisimmän tiedon mukaan 23.6.2015 eli melkein täyden vuoden alkuperäistä julkaisua myöhemmin. En jaksa myöhästymisestä enää napista tässä kohtaa niin hirveästi, koska h-hetki on jo niin lähellä. Päinvastoin, faneja on lämmitelty runsaalla trailerien armadalla, jossa on vyörytetty silmille Arkham Knightin uudistuksia ja ominaisuuksia. Allekirjoittanutta on eniten kiinnostanut Dual Play-ominaisuus, Batmobile kokonaisuudessaan, eri Batmanin asut sekä tietysti ne muut pelattavat hahmot. Tarkoin on myös varjeltu pelin tarinaa, josta ei ole paljoa hiiskuttu koko odotusaikana, vaan on ennemminkin hinkattu uudelleen samoja kohtauksia ja välinäytöksiä. Parempi näin.

Peliin on puskettu rautaa ja rakkautta kaksinkäsin kaltaiselleni Batman-fanille ja tähän mennessä on varmistettu pelattaviksi hahmoiksi jo Harley Quinn, Red Hood, Batgirl, Catwoman, Robin, Nightwing ja tietysti Batman. PSN-(oppi)rahat on jo maksettu ja olen henkisesti valmis pulittamaan ryökälesumman season passista (40e) saadakseni täyden sisällön käsiini jo jouluun mennessä. Varmasti tulossa on myös n. vuoden päästä täysiverinen Complete-GameOfYear-SuperDuper-pakkaus, joka sisältää koko roskan, jota suosittelen allekirjoittanutta viisaammille. Nämä ovat kuitenkin tunneasioita, joita ei voi aina järjellä perustella.

Kyseessä on varmasti yksi nykyisen konsolisukupolven merkkipilareista ja itselleni yksi isoimmista syistä PS4-konsolin alkuperäiseen hankintaan. Laitteet on lämpeämässä, ohjaimet latingissa ja PSN-tili ladattu tappiin. Arkham Knight, odotamme sinua...

Batman ja Robin: "Kickin' ass old skool"