Tupla-arvostelu: Tomb Raider I (Android)

Mobiiliraideri
Nyt tulee Valvomon eka mobiiliarvostelu. Tomb Raider I oli mobiilillaitteilla minulle omituinen kokemus. Se yhdisti uutta ja vanhaa tavalla, jota en uskonut enää näkeväni. Aikaisemminhan Lara Croftin ensimmäisen raidauksen on päässyt kokemaan Playstation ykkösen ja PC:n voimin. Viimeisimmästä tulkinnasta vastasi kuitenkin Nokian käsikonsoli/puhelin, N-Gage. Siksi onkin yllättävän luontevaa nähdä Lara jälleen mobiilimaailmassa. Googlen Play kaupasta eurolla poimittu Tombi on nostalgiatrippinä täsmäpommi.

Haudanryöstöt Taskukoossa
Peliä pelataan vaakatasossa ja pelin kontrollit on sijoitettu kosketusnäytön kummallekin laidalle. Vasemmalla tassulla ohjaillaan hahmon liikkumista, oikealla taas vedetään aseet esiin, hypitään ja tartutaan esineisiin. Yllättävää kyllä kokonaisuus toimii, vaikka välillä uusi ohjaustapa johtaakin virhenäppäilyihin. Tekniikka kuitenkin futaa ajoittain jäyhistä kontrolleista huolimatta.

Kiikkeristä kontrolleista huolimatta Tomb Raider toimii mobiilissa!
(omakuva, Tomb Raider I)

Äänimaailma on mobiilipelimäisen typistetty ja koostuu ambientmaisista tunnelmapaloista. Ääninäyttely ja harvat välivideot ovat kuitenkin nannaa. Graafisesti peli on edeltäjilleen uskollinen portti ja ruudunpäivitys rullaa. Kokonaisuuden kruunaa mobiilipelille välttämätön vapaa tallennus. Hattua täytyykin nostaa harvinaisen onnistuneesta mobiilipelistä.

Ota Tuplat!

Testasin pelin sekä omalla Samsung-luurillani että -tabletilla. Vaikka tekniikka pelitti molemmissa messevästi, paras pelikokemus syntyi ehdottomasti täppärillä. Isompi näyttö takasi nimittäin paitsi visuaalisesti komeampaa silmäkarkkia niin myös ketterämmät kontrollit. Tabletin etulyöntiasema vaan korostui entisestään tiukoissa tasoloikkapyrähdyksissä ja hetkissä kun vihollinen pääsi uimaan liiveihin nollakulmasta. Toisaalta tabletti taas häviää kannettavuudessa kännyköille. Pelimiehen veto? Lataa peli molemmille laitteille ja lukuta Tablet-Tomb Raider kotona ja luuri-Laraa matkalla.

Arvosana:
Samsung Galaxy A3-luuri: 6/10
Samaung Galaxy Tab A-tabletti: 7/10

Kesän kirpeimmät

Valvomo baunssaa

Tulipahan tempaistua tenkapoot Riikan rytmeissä taannoisella Latvian matkalla. Kyseinen kuvamateriaali on kuvattu Riikan keskustan kupeessa sijaitsevasta Alfaparksin kauppakeskuksen kinon edestä. Pelinä toimi NX Pump it: New Xenesis. Lienee varmaan sanomattakin selvää edellisestä tanssipelituokiostani onkin aikaa...

Valvomo goes Saturday Night Fever!
(Oma Kuva)

Vaikka koitoksen loppuarvosana alkoi F:llä ja nuotit menivät enemmän mistin kuin Perfectin puolelle niin kivaa oli. Ilon kautta mennään, aina. Siitähän pelaamisessakin pohjimmiltaan on kyse. Plus rakastan pohjattomasti ISOJA arcadekabinetteja ( ja FLIPPEREITÄ!), joten pakko oli tukea. Eikä viidelläkymmenellä sentillä ei voinut paljoa mennä metsään!

Luvassa jauzaa!

Tanssipeli tarjosi siis rapsakkaa ripaskaa ja kohtuullista kohellusta sekä kaatuilua paikallisella discotechilla. Alla videoclipsi koettelemuksesta, jonka kyyläämistä jokainen voi miettiä oman omatuntonsa mukaan:
https://m.youtube.com/watch?v=VeGueQcn8fc

15 Years After: Metal Gear Solid: Sons of Liberty Subsistence

SISÄLTÄÄ SPOILEREITA

Raiden on MGS2:sen uusi päähenkilö.
(technobuffalo.com)

"It's Snake, call me Raiden."
Metal Gear Solid 2 käynnistyy harhaanjohtavalla prologilla, joka antaa pelaajan ymmärtää että peli pelattaisiin ykkösosasta tutulla sotasankarilla, sotilasklooni Solid Snakella. Pian paljastuukin että Tanker-prologin jälkeen alkava varsinainen peliosuus pelataankin täysin uudella hahmolla. Tämä märkäkorva kutsuu itseään Jackiksi, koodinimeltään Raideniksi.

 Raiden onkin ehkä yksi MGS-sarjan ristiriitaisimpia hahmoja, toiset inhoaa ja toiset tykkää. Esimerkkinä tästä käy pelin juonen yksi tärkeimmistä sivuhaaroista, Jackin ja hänen tyttöystävänsä Rosen välinen Codec-keskustelujen parisuhdeterapia. Minä kuitenki tykästyin Jackiin ja tapaan jolla hänen hahmonsa oniin täynnä inhimillisiä heikkouksia. Nämä nyanssit erottavat hänet tier1-kaliberin kloonisoltusta, Solid Snakesta, usein edukseen.

Raiden saa pelissä tehtäväkseen soluttautua Big Shell-kompleksiin, joka on kahden heksagonin muotoinen öljytankkarialus. Alus on joutunut terroristien kaapattavaksi, he uhkaavat päästää valloilleen laajan ympäristökatastrofin ellei heidän vaatimuksiinsa vastata. Lisäksi terot ovat ottaneet paikalla pälyilevät VIP-kohteet panttivangeikseen, tärkeimpänä itse Presidentin. Ja mikä pahinta, terroristeja kuulemma johtaa henkilö joka kutsuu itseään Solid Snakeksi. Mitä ihmettä? Ja vielä ihmeellisempää on tulossa! MGS 2:nen on juonikäänteidensä puolesta huimin MGS-seikkailu, mitä olen koskaan pelannut ja se on paljon se.

"Just don't ask for Pegleg-Pete. He's gone for good."
Peli sisältää MGS:lle ominaisen hiippailun ja toiminnan sekoituksen lisäksi Semtex-ansojen purkamista sniputtamalla, jemmattujen pommien etsimistä ja jäädyttämistä, elämää suurempia pomomatseja. Ehkä mieleenpainuvin hetki on ärsyttävä mutta komea uinti-osuus ja hidastempoinen escort-tehtävä. Mitä pelihahmoihin tulee niin MGS2:nen menee astetta enemmän ihon alle. Snake, Otacon, Campbell, Rose (Raidenin tyttöystävä) ja kumppanit ovat jokainen omanlaisiansa persoonia ja jokaisella on oma roolinsa, spottivalonsa pelin tarinassa.

Snake Talesin myötä myös Snake saa oman osansa tarinassa.
(youtube.com)

Pääpelin kylkiäisenä Subsistence-painoksesta löytyy useita muita pelitiloja mm. VR-harjoitustila, jossa pääsee pelaamaan Snakena sekä Raidenina, Boss Survival-tila, Skateboarding-tila, joka lähenee Toni Haukan hommeleita sekä viimeisenä muttei vähäisimpänä Snake Tales. Tässä tilassa päästään tutustumaan Snaken vaiheisiin Big Shellin tankkerissa toimien näin tarinan toisena puoliskona, jota pelaaja ei päässyt pääpelissä pelaamaan. Lyhyesti? Jos hankit MGS 2:sen niin hanki Subsistence. Myös seuraavien sukupolvien HD-versio sisältää lisärin sisällön.

Vaikka monet fanit kokivat karvaan yllätyksen huomatessa Raiden-hahmon kahmaisevan leijonanosan peliajasta niin MGS 2 esitteli pelaajille ainutkertaisen tarinan, ja ennen kaikkea kokemuksen. Pelinä MGS 2 on ehdottomasti lähempänä ensimmäistä Metal Gear Solidia kuin osia 3 ja 4. Kaiken kaikkiaan Metal Gear Solid 2 on loistava peli, ehdoton klassikko ja mielestäni yksi sarjan parhaista peleistä ellei jopa paras.

Arvostelu: (PS3:lla, HD-remake)
9/10

Arvostelu: Super Mario All-Stars (Wii)

Super Mario Bros 3. on kestoklassikko.
(videogamer.com)

Mitä tapahtuu kun lyödään Super Mario Bros. 1, 2 ja 3 samoihin kansiin ja ympätään mukaan vielä aiemmin Euroopassa ja Amerikassa ilmestymätön Lost Levels-peli? Entä kun nämä klassikot puetaan alkuperäisen kasibittisen sijaan kuudentoista bitin hehkuviin väreihin? Lopputuloksena oli armoton pikaklassikko: Super Mario All-Stars. Tämä kultakimpale ilmestyi jo aikoinaan Super Nintendolle ja oli eittämättä yksi ysärin kovin kiekko.

Pitkällisen odotuksen jälkeen All-Stars julkaistiin uudelleen Wiille Marion merkkipäivän kunniaksi. Itse julkaisu taas on tyylipuhdas SNES-käännös. Tämä on sekä hyvä että huono asia. Jotain pieniä korjauksia peliin olisi toivonut ja peliin olisi voinut ympätä myös astetta modernimman ulkoasun New Super Mario Bros.-pelien tapaan, vaikka vain vaihtoehdoksi, R-type Dimensionin tapaan. Tällöin pelaaja pystyisi milloin vain kesken peliä muuttamaan pelin ulkoasun moderniksi tai retroksi, vaikka kesken pelin. Super Mario Maker on ehkä lähimpänä tätä ideaalia. Näin puristit voisivat nauttia SNES-jurasauruksestaan ja vähemmän nostalgiset visuaalisesta ilotulituksesta. No, näinhän nyt ei kuitenkaan käynyt, mutta nauttiihan All-Starsista silti.

Mariolla Swengaa Taas!
(Giantbomb.com)

Mutta siis faktat tiskiin: Kaikki toimii. Grafiikat, musiikit, kontrollit, koko paletti. Kaikki on yhtä tiukkaa timanttia kuin ysärin ytimessä aikoinaan. Jos omaat kyseisiin peleihin armottoman nostalgia-arvon niin korota pelin arvosana ysiksi. Perusperteille peli on "vain" kultaisen kuusitoista bittisen aikakauden tasopomppujuhlaa neljän pelin voimin.

Arvosana (Wii:llä)
8/10

Noitureita ja Nuolia

Viime aikoina vapaa-aikani on valunut kahteen suuntaan: Playstation 4:sen roolipelijärkäleeseen Witcher 3: Wild Hunttiin ja yhtä lailla loistavaan, DC:n sarjakuvahahmoon perustuvaan, Arrows-sarjaan.

Witcher 3:sen maailma täytyi kokea.
(Kotaku.com)

Witcheri paljastui yllättävän hyväksi rpg-eepokseksi ja vaikka olen raaputtanut vasta pelin ensimmäisiä tehtäviä niin olen edelleen subjektiivisesti pahassa koukussa. Timanttinen ääninäyttely, uskomattoman laaja pelimaailma sekä vahvat hahmot veivät mennessään! Witchereiden lore on tullut myös tutuksi sattuman kautta omistamani Witcher-liitteen ansiosta, joka kertoo olennaisimmat edellisten Witchereiden edesottamuksta.

Arrow-sarja taas kumpuaa DC-sarjisten Vihreän Nuolen tarinasta. Miljonääri Oliver Queen palaa viiden vuoden jälkeen autiolta saarelta, mutta tällä kertaa hänellä on kana kynittävänä kotikaupunkinsa, Starling Cityn, isokenkäisten kanssa. Alkaa tapahtumien vyyhti jonka myötä Oliverista sukeutuu oikeutta nuolin jakava Arrow-vigilantti. Aivan mahtavaa huttua! Nyt jo toinen kausi tätä juhlaa menossa ja verkko vaan kiristyy!

Arrow vakuutti!
(Dccomics.com)

Ötökän Elämää
Ei kahta kivaa löytöä ilman kolmatta! Eräs muikea ylläri oli hiljattain kirpparilta löytynyt, melkoisen hyväkuntoinen, Ötökän Elämää-peli ykköspleikkarille, karmeiden suomidubbien sävyttämänä (, totta kai!). Nostalgian sävyttämät lasit silmilläni pulitin vaaditut verirahat, eli yhden ja puoli Erkkiä, ja poistuin putiikista mukanani pala lapsuutta.

Arvostelu: Call of Duty: Black Ops 3 (PS4)

BO3:sen kampanja tarjoilee sarjan faneille jotain ennennäkemätöntä.
(vg247.com)

Kuvittele itsesi Valkoiseen Metsään
Futuurit proxy-sodat jatkuvat Call of Duty-sarjassa, kun pelaajan ohjastama mosuri päätyy keskelle CIA:n Coalescence- yksikön kyseenalaisia kyborgikokeita tulevaisuuden taistelutantareella. Tällä kertaa ryynätään maailmassa, jossa robotit ja kyborgisoturit ovat normi. Jopa pelaajalla itsellään on käytössä kolme eri teknologiapuun haaraa, joita pelin edetessä avataan. Kykypuun oksilta löytyy mm. Sellaisia vippaskonsteja joilla vihollisten tykkitornit on hakkeroitavissa omaan käyttöön, lyhytaikaista näkymättömyyttä sekä supernopeutta. Kyvyt istuvat kokonaisuuteen hyvin ja kaikkea ei saa avattua ensimmäisellä pelikerralla, joten tarinan uudelleenpeluu on eittämättä edessä.

Peruspaukutteluna alkava kampanja jaksaa yllättää. Vaihtoehtoiset etenemisreitit, uusi DNI-taistelutila sekä Freeflow-liikkuminen vakuuttivat. Myös viholliset ovat tuntuneet nauttineen älykkyysjuomaa.Myös kampanjan rytmitystä on funtsittu uusiksi. Esimerkiksi tästä käy uudet pomokohtaamiset, joilla testataan pelihahmon paukut. Kaiken kaikkiaan kampanjan vaikeustaso tuntuu karvan verran kirpeämmältä kuin ennen, mikä on sarjan konkareille varmasti positiivinen yllätys.

Kampanjassa mennään myös toistuvasti pelaajan ihon alle tutkimalla kyborgisoltun sielunmaisemaa. Tulkinnan syvyys yllättää peruscoditukseen tottuneet. Tätä kokonaisuutta korostaa vahvat päähahmot, kova visuaalinen ulosanti ja antaumuksellinen audio-puoli. Murinaa aiheutti kampanjassa ainoastaan se etten honannut kuinka kesken tehtävää tallennetaan (onko edes mahdollista?), joten paria pidempää karttaa piti kitkuttaa pariinkin kertaan.

Me Ollaan Sankareita Kaikki
Moninpelin saralla Black Ops 3 tarjoaa sopivan sekoituksen uutta ja vanhaa. Omien varusteiden sekä Killstreak-palkintojen virittelyjen vierelle on tuotu uudet Specialist-hahmot. Näistä hahmoista osa on ammennettu suoraan tarinasta ja jokaisella hahmolla on kaksi alati taustalla latautuvaa erikoiskykyä. Näistä kyvyistä pelaaja valitsee toisen ja singahtaa luotimyrskyyn. Specialistit sopivat hyvin menoon ja mehustavat miellyttävästi peruscoditusta. Moninpelistä löytyy myös kampanjasta tuttu Freeflow-liikkuminen sekä ne tutut ja turvalliset pelitilat.

Specialist-hahmoluokat piristävät BO3:sen moninpeliä kummasti!
(vg247.com)

Ihanaisia Painajaisia
Black Ops 3 on pelimuotojen aarreaitta: Kun peruspitkä kampanja on lusittu ja moninpeli paukuteltu niin Black Opsissa on vielä muutama ässä hihassa. Ensimmäisenä vuorossa on Nightmares-tila, jossa juostaan kampanjan kentät uudelleen läpi eri narratiivilla, zombieita lahdaten. Aivan uudesta kampanjasta ei voi puhua, mutta kyseessä on silti mielestäni jos ei parasta niin ainakin merkityksellisintä zombie-mättöä miesmuistiin.

Nightmaresin myötä päästäänkin sujuvalla aasinsillalla pelin varsinaiseen zombieantiin, Zombies-tilaan, joka on sitä perinteisempää kuosia. Tarjolla on neljä hahmoa ja aalto aallon perään spawnaavia epäkuolleita. Itse tosiaan kapsahdan enemmän Painajaisten narratiivin suuntaan, mutta ymmärrän myös peruszombien viehätyksen co-op:ina sekä lyhyinä pyrähdyksinä.

Temppuratoja ja VR-Selvitymistä
Kun Painajaiset on selätetty niin tarjolla on vielä virtuaaliseen todellisuuteen sijoittuvat tilat, jotka ovat enemmänkin kuriositeetteja. Näistä ensimmäinen löytyy päävalikon Bonus-kohdan alta. Siinä pannaan koetukselle pelaajan Freeflow-liikkumisen taidot esteratojen muodossa. Vinkeä tila tuo COD:n lähemmäs tasoloikintaa kuin koskaan aiemmin. Toinen VR-tila löytyy kampanjan safehousesta. Sieltä voi singahtaa virtuaaliselle taistelutantereelle koettamaan onneaan vihollisaaltoja vastaan. Arsenaalinaan pelaajalla on kyborgikyvyt, Freeflow sekä oma tussari, joten bileet on taattu.

Kun kaikki on tehty ja sanottu, on yhteenvedon aika. Call of Duty: Black Ops 3:sta arvottaessa tulee mieleen eittämättä myös sen edeltäjä, niin ikään erinomainen ja tarinavetoinen COD: Advance Warfare. Vaikka Black Opsissa on enemmän sisältöä niin muutamat pikkuseikat tuntuvat estävän sitä nousemasta AW:n ohitse ainakaan peruspelinä, katsotaan miten sitten kun Season Passin kartat ovat ilmestyneet. Näin ollen kyseessä on yhtä kaikki loistava räiskintäkokemus, joka on paljon enemmän kuin vain lakoninen vuosipäivitys.

Arvosana: (PS4:llä)
8/10

Watch Dogs: Kun Kaikki Menee Pieleen

Uuden Watch Dogs 2:sen maailmanlaajuinen julkistus houkutteli Valvomolaisen taas tarraamaan arjen sankarin, Aiden Pearcen hulmuavan takin liepeisiin. Tarttuessani PS4:sen ohjaimeen napautin Share-nappulaa, 'cause you never know. Ja sen jälkeen kaikki menikin pieleen...

Metsästäjä vai Saalis?
Sain Aidenin älyluurin profiloijasta tiedon havaitusta rikoksesta, jota omankäden oikeuteen luottavan Aidenin elkein lähdin estämään. Vilauttaessani pislaria eräs hätääntynyt siviili soitti sinivuokot setvimään sotkua. Samaan aikaan päällekarkaaja otti jalat alle. Jäin puun ja kuoren väliin: Vaientaako virkaintoinen siviili vai taltuttaako heikkoluonteinen kriminaali? Intuitio vei voiton ja singahdin raivoisaan takaa-ajoon. Yhytettyäni rosmolaisen paikalle kurvasi samalla sekunnilla poliisikaara. Yksinäisestä oikeudenpuolustajasta oli tullut rikollinen Iso Veljen valvomassa yhteiskunnassa.

Alkoi epätoivoinen pako ylivoimaista vihollista vastaan. Itkin, potkin ja raavin ja onnistuin säilyttämään henkikultani sekä vapauteni miten kuten. Olin kuitenkin merkittävästi ala-kynnessä ja jatkuvalla liikekannalla. Muoviräjähteideni ja kranaattieni räjähdysten repiessä katuja ostin kallisarvoisia lisäsekuntteja paolleni. Mutta varusteeni vähenivät salakavalaa tahtia, ja olin jo toistuvien ihmepelastumisien vuoksi jatkoajalla. Chicagon katujen muuttuessa minulle alati ahtaammiksi virkavalta puski pelihahmoa koko ajan kaupungin laitamia kohti. Tiesin pian onneni pettävän...

Aika palata CTOS-Chicagoon!
(store.xbox.com)

Inhimillinen tekijä
Koko komeus kulmimoitui toisen pelaajan tunkeutumisella peliini, joka yhdessä kimppuuni mobilisoituneiden poliisivoimien kanssa vei voiton pelihahmostani. Liika oli liikaa. Silti kokonaisuus jätti jälkeensä hengästyttävän kokemuksen. Kuinka kevyestä sivutehtävästä voikaan kuoriutua vajaaksi vartiksi intensiivistä ja yllätyksellistä viihdettä, joka pitää pelaajan alati varpaillaan. Siis aivan mahtavaa emergenttiä tarinankerrontaa peliltä!

Tämän ruudinkatkuisen katubalettin voi katsoa kokonaisuudessaan täältä:
https://m.youtube.com/watch?v=y4KoYebfYU4