Skyrim SE: Kuvakaappaukset, osa 1

Skyrimin provinssi on julmetun kaunis paikka samottavaksi! Erityisesti auringonlaskun hyväillessä maanpintaa ruudun täyttää silmäkarkkisade. Myös muut säät ja vuorokauden ajat paksusta sateesta ja sumusta aina sysimustaan yöhön vakuuttavat. Kovaa pistetään  siispiippuun, mutta modit vielä buustaavat näiden graafisten jippojen voimaa. Alla onkin taas otanta Skyrimin tunnelmaa nautittavaksi:

(Elder Scrolls V: Skyrim: Special Edition, oma kuva)

Laine liplattaa...
(Elder Scrolls V: Skyrim: Special Edition, oma kuva)

Silloin kun sataa niin sataa KAATAMALLA.
(Elder Scrolls V: Skyrim: Special Edition, oma kuva)

(Elder Scrolls V: Skyrim: Special Edition, oma kuva)

Skyrimin korkeuserot kunniassa osa 1..
(Elder Scrolls V: Skyrim: Special Edition, oma kuva)

...Ja osa 2.
(Elder Scrolls V: Skyrim: Special Edition, oma kuva)

Avara luonto ja lempeä aurinko
(Elder Scrolls V: Skyrim: Special Edition, oma kuva)

(Elder Scrolls V: Skyrim: Special Edition, oma kuva)

Laukeuksien lumoava horisontti.
(Elder Scrolls V: Skyrim: Special Edition, oma kuva)

(Elder Scrolls V: Skyrim: Special Edition, oma kuva)

Children of Skyrim & Co.

Tulin hankkineeksi Skyrimin PS4:lle!
(Elder Scrolls V: Skyrim, oma kuva)

Vaihtokaupat

Terveisiä lumen ja jään saartamasta maasta! Varhainen kevätsiivous kärpänen meni ja puraisi: Kolme peliä lähti kiertoon ja vastineeksi haettiin remasteroitu Elder Scrolls V: Skyrim PS4:lle. Mitä tulee vaihtoihin niin vanha (PS3-)Skyrim sai purra palttua, samoin parit tanssimattopelit (DSS-sarjalaisia). Nykyisin kun tulee tantsuiltua pääosin vain ja ainoastaan PS2:sen Dance Factorylla, joka muuttaa CD-levyjen biisit tanssiaskeleiksi. Tällöin tanssittavien biisien arsenaali kasvaa niin huikeaksi että muilla tanssimattopeleillä voi käytännössä heittää hanhea! Hintaa uudemmalle Skyrimille mätkähti vajaat neljäkymppiä ja kirsikkana kakkuun mossahti vielä perusversion lisäksi steelbook-kannet pelistä. Enpä voi valittaa!

Vielä Vähän Skyrimistä...

Vaan eipä sillä, kun otetaan faktat faktoina niin Skyrimin Special Edition-painos ei ole aivan NIIN spesiaali. Graafisesti on tehty vain pientä pintaremonttia, ei täydellistä kasvojen kohotusta uuden sukupolven rautaa varten. Merkittävimmät buustaukset onkin paukutettu, ansaitusti, tasaisempaan ruudunpäivitykseen ja lataustaukojen lyhentämiseen. Myös pelillisesti paketti on ennallaan eikä kokonaisuuteen ole keksitty uusia kilkkeitä. Mainittakoon kuitenkin että pelin DLC-lisärit sisältyvät samaan savottaan. Pelitallennukset eivät kuitenkaan siirry edellisen sukupolven versioista, mikä on sääli peliä pidemmän pelanneille.

Okei, Skyrim on siis hienoinen graafinen päivitys, jossa on siloiteltu edellisen sukupolven suorituskykyongelmia. No biggie, eh? Väärin! Skyrim: Special Editionin ykkösjuttu on konsoliversioiden (ilmainen) modituki. Ja vaikka PS4:llä on moditilanne (kuulemma) huomattavasti heikompi kuin X-box Onella niin eivät Peliasemankaan asiat ole kovin huonosti. Modeja löytyy vaikka mimmoisia ja niitä saa ketjuttaa mielin määrin ja fiksailla niiden latausjärjestystä. Modeissa onkin tarjolla joko kivempaa silmäkarkkia tai ihan uutta sisältöä peliin (uusia luolastoja, pelaajan kotitaloja, boss-hirviöitä ym.). Osa näistä on jopa ihan maksullisen sisällön tasoista! Tässä siis onkin Skyrim: SE:n todellinen pihvi!

Nordsoturitar ja hänen uskollinen varjonsa.
(Elder Scrolls V: Skyrim, oma kuva)

Upgrades 2.0

Asiasta toiseen, mutta ei niin kovin kauas. Jokainen vähänkään isomman pelikokoelman Playstation 4:llä omaava on varmaan tässä vaiheessa tullut ainakin kerran siihen lopputulokseen että kovalevy alkaa olemaan täynnä. Aloitin PS4-pelailuni ensin 500 gigan mallilla, joka huusi hoosiannat jo hyvin pian. Tästä sitten ripeä askellus Giganttiin ja hyvällä diilillä yhden teran monoliitti plus viidet pelit hintaan 430e. Kun vielä vanha pleikka saatiin myytyä eteenpäin niin sekin poiki rahaa about 250e, joten mahalasku ei ollut kummoinenkaan.

Vaikkei PS4-Skyrim ältsy-upee olekkaan niin silläkin on hetkensä!
(Elder Scrolls V: Skyrim, oma kuva)

Se taustoista. Nyt kovo-ongelma on taas nostanut päätään, joten lähitulevaisuudessa on jälleen aika tarttua härkää sarvista. Toisinaan oma apu on se paras apu. Tilasin nimittäin hiljattain Jimms PC-storesta 160e:lla kahden teran kovalevyn, joka olisi tarkoitus tunkea pleikkarin sisuksiin. Aikaisemminhan tein samanlaisen stuntin toiselle PS3-konsolilleni, jonka buustasin 12 gigasta 500:aan gigaan. Koko komeus meni heittämällä läpi, kiitos Youtuben loistavien ohjevideoiden. Mistään älykkyystestistä ei siis ole kysymys, mutta kyllä kovalevyn vaihdossa kantsii tietää mitä tekee ettei pamahda neljän sadan euron slottimasiina paareille!

Savua ja sumua!
(Elder Scrolls V: Skyrim, oma kuva)

(Elder Scrolls V: Skyrim, oma kuva)

Erityisesti yöt ovat modeilla tunnelmallisempia!
(Elder Scrolls V: Skyrim, oma kuva)

(Elder Scrolls V: Skyrim, oma kuva)

5 Years After: Batman: Arkham City

Gothamin mielisairaalan, Arkham Asylumin, pyörittäjä Quincy Sharp on napannut pormestarin viran ja nakittanut kahjon kallonkutistajan, Hugo Strangen, Arkham City-supervankilan pyörittäjäksi. Kuten arvata saattaa niin asiat menevät ketuilleen ja meininkiä protestoiva miljonääriplayboy Bruce "Batman" Wayne löytääkin pian itsensä Arkham Cityn syövereistä, jossa majaa pitää sellaiset superkonnat kuin Joker, Penguin, Riddler, Poison Ivy, Two-Face ja Mr. Freeze.

Vankila kätkee sisäänsä kaikenlaista!
(giantbomb.com)

Lähitaistelu kuitataan loistavasti skulaavalla Free Flow-systeemillä, jota on tuunattu liki täydellisyyttä hipovaksi edeltäjänsä, Arkham Asylumin, jälkeen. Erityisesti gadgettien käyttäminen on entistä vaivattomampaa taiston timmellyksessä. Aseistetut rosmot taas taltuteen Predator-kohtaamisissa, jossa väijytään vihuja stealthinä. Predatorin saralla uudistukset ovat hienovaraisempia, mutta niihin kuuluu mm. tupla-takedownit ja systeemiä on muuten vaan säädetty toimivammaksi. Valmiiksi toimivia kaavoja ei ole siis lähdetty rajummin ravistelemaan ja hyvä näin.

Arkham City on loistava peli ja suosittelen sitä, paitsi Batman-faneille, kaikille hyvän toimintapelin ystäville. Game of the Year-painos on se mitä kannattaa metsästää, sillä se sisältää pelin tarinan kannalta erittäin merkittävät lisätarinat: Catwoman-Episodes ja Harley Quinn's Revenge. Lisäksi GOTY-versio sisältää lisäskinejä, -hahmoja, haastekarttoja ja roppakaupalla pelattavaa.

Batmanin pisin ilta, osa 2
(gameinformer.com)

Arvosana: (PS3:lla)
10/10

Pelivideoita Pukkaa!

No nyt on ollut ahkeraa pelisavottaa! Peräti kolmesta eri pelistä saatiin taltioitua useita klippejä pelivideota. Tällä kertaa syyniin saatiin semmoiset sankarit kuin Elder Scrolls V: Skyrim (PS3), Batman: Arkham Origins (PS3) sekä Uncharted 4: Thief's End (PS4). Alla vielä erittelen tarkemmin kyseiset videosisällöt:

Elder Scrolls V: Skyrim:
Elderien Kääröt ovat aina kovia juttuja ja omaan makuuni ovat olleet erityisesti osat neljä (Oblivion) sekä viisi (Skyrim). Näissä videoissa pyritään antamaan jonkinlainen käsitys Skyrimin hulppeasta maailmasta, jossa riittää kaksin käsin tekemistä ja kokemista.

My Days in Skyrim pt. 1
https://www.youtube.com/watch?v=bfBhCxkQXLc

My Days in Skyrim pt. 2
https://www.youtube.com/watch?v=iBjxcClnWvM

Skyrimin jylhä maailma miellyttää.
(polygon.com)

Uncharted 4: Thief's End
Vaikka Uncharted 4:sen tarina on vielä täysin korkkaamatta niin Survival-pelitilaa on tullut luukutettua viime aikoina varsin kohtalaiseen tahtiin. Nyt mentiin Nathan Drakena ja kumppaniksi otettiin kompuutterin avustama iki-ihana Elena. Räimettä ja räiskettä riitti, kun vihuja ui liiveihin kuin sillejä suolaan! Pakko tykätä!

Stage 3 pt. 1
https://www.youtube.com/watch?v=lLWsNQAL2UI

Stage 3 pt. 2
https://www.youtube.com/watch?v=khGhhGuyGUA

Arkham Origins oli yllättävän kova paketti.
(batmanarkhamorigins.com)

Batman: Arkham Origins
Batman-pelit ovat olleet aina kova juttu, joten BAO-peli on ollut pitkään omalla Game On-pätkien toivelistalla. Nyt siis on sekin pää avattu Predator-kohtaamisella nimeltä Venom Connection. Lisää saadaan toivon mukaan tehtailtua pian!

Venom Connection
https://www.youtube.com/watch?v=yWOVWbwMUvk

10 Years After: Elder Scrolls IV: Oblivion

"Shut close the jaws of Oblivion"
Peli alkaa oman pelihahmon luomisella ja vankilapaolla sekä keisari Uriel Septimin salamurhalla. Nämä juonikäänteet vievät pelaajan läpi Imperial Cityn sokkeloisten katakombien ja viemäreiden. Pako huipentuu viemärin suulle, joka vie pelaajan ensimmäistä kertaa Tamrielin raikkaaseen ulkoilmaan. Pakomatkan varrella selviää kuitenkin että pelaajalla on isompikin osa näyteltävänä Tamrielin ja sen Cyrodiil-provinssin kohtalossa. Tähän vyyhtiin liittyy myös mystiset daedra-prinssit, niitä palvova salaseura sekä keisarin kadoksissa ollut perillinen.

Dorothy ei ole enää Kansasissa...
(ign.com)

Tuhat Ja Yksi Tehtävää

Halutessaan sankarityöllä voi kuitenkin painaa villasta ja lyöttäytyä sekatöitä tarjoavien kiltojen riveihin. Niistä kunnollisemmat, maagien ja taistelijoiden killat tarjoavat juuri sellaisia jopeja kun niiden nimi antaa olettaa. Lain harmaalta alueelta löytyy myös Dark Brotherhood- ja varkaiden killat. Periaatteessa kaikkiin kiltoihin on mahdollista kuulua, joten yhden ryhmittymän riveihin liittyminen ei poissulje muiden jäsenyyttä.

Vihuja voi suolata myös etänä.
(gamefaqs.net)

Jos killatkaan eivät ole sinun juttu niin ollos huoleton! Oblivion läimii to-do-vihkoosi random-questejä sitä mukaan kun pelaaja samoilee pelimaailmassa ja kuulee NPC-hahmojen puhuvan niistä. Myös erämaassa piisaa savottaa. Oblivion-porteista vyöryvä daedra on tietysti ykkösriistaa, mutta myös örkkejä, susia, rapuja, maantierosvoja sekä muita mukavia pääsee pätkimään. Mitään merkittävästi perusfantasiasta poikkeavia örrejä ei varsinaisesti lappaa vastaan, joten ei yllätyksiä sillä saralla.


Kehitys Kehittyy

Lopulta tulee aina eteen se hetki kun välien selvittelyyn kaivataan kättä pidempää. Nuijissa, jouskareissa ja miekoissa on valinnan varaa ja jokainen hahmo voi käyttää erilaisia aseita, hahmoluokastaan riippumatta. Oma suosikkicomboni on eräänlainen samooja-luokka. Se keskittyy vihujen suolaamiseen aluksi etäältä jousella, mieluusti stealthinä tuplavahinkoa tuottaen. Tämän jälkeen taitetaan peistä nopean miekan ja kilven voimin. Lähitaistelu on kompakti paketti, jossa blokkaukset, voimaiskut ja perusiskut muodostavat kivi-paperi-sakset kokonaisuuden. Paletti täydentyy myös tarvittaessa syvemmällä magialla, perustulipallo ja pikaparannus löytyvät jokaisen arsenaalista.

Pelin taistelumekaniikka on linkitetty olennaisesti myös pelin taitosysteemin, jossa taidot kehittyvät ainoastaan niitä käyttämällä. Kun questejä on tehty tarpeeksi, monsuja lätkitty kuonoon ja taitoja nostettu niin pelihahmo kehittyy tason verran vahvemmaksi. Nukkuessa taidot kehittyvät pelaajan valitsemalla tavalla. Yksinkertaisesti? Systeemi on intuitiivinen ja toimiva!

Huonoako?! Korkeintaan Keskinkertaista!

Oblivionin maailma on aika auvoinen paikka ja ehdottomasti Cyrodiilin vehreisiin nummiin ja laaksoihin on helppo hukuttaa tunti toisen perään. Mutta jokaisessa paratiisissa luikertelee käärme ja avoimet pelimaailmat ovatkin pahimmillaan salakavalia käärmepesiä, jossa koreiden puutteiden alta paljastuu joukko rikkinäisiä pelimekaniikkoja. Oblivion ei ole todellakaan pahimmasta päästä mutta murinan aiheita löytyy siitäkin. Inventaariossa sukellellessa pelaajaa tökkii kylkiluihin ahdas ja paikoin työläs käyttöliittymä. Myös pelimaailma kärsii paikoin pöllöilevistä NPC-hahmoista (radiant-tekoälystä huolimatta) sekä maailma henkii välillä staattisen kulissin tuntua. Kuulemma myös pelin sisäinen levelöinti aiheuttaa lieveilmiöitä myöhemmillä tasoilla, kun metsissä vastaan juoksevista susista kunnostautuu tappajavuffeja, jotka nielevät nuolia aamupalaksi ja nauravat nuijien iskuille. Viimeisimpään en ota kantaa koska semmoista ei ole vielä kohdalleni koitunut.

Pelimaailma on edelleen paikoin komea...
(zavvi.com)

Mutta all-in-all: Elder Scrolls IV: Oblivion on harvinaisen tiukka peli, jossa avoin pelimaailma lyö yläfemmoja sujuvan taistelusysteemin kanssa. Edessä on eeppinen ja pitkäkestoinen tarina ja armoton tukku sivuquestejä, joista riittää puuhaa riittämiin. Plus pelimaailmassa samoilu on oma metapelinsä, jonne voi hukata itsensä jos niin haluaa. Graaffista loistoa on vuosien vieriminen osittainen syönyt, mutta Oblivion on edelleen varsin kivannäköinen pakkaus, vaikka pelin vahvuudet piilevätkin muualla kuin visuaalisissa jipoissa. Pikkuvikoineenkin sitä on helppo suositella reilua RPG-pläjäystä kaipaavalla. Lisähuomiona mainittakoon että kannattaa kärkkyä GOTY-versiota, joka pitää sisällään Shivering Isles- ja Knights of Nine-laajennukset.


Arvostelu: (PS3)
8/10

#VuodenEkaPeli

No ei ollut vuosi ehtinyt edes kunnolla alkaa kun jo on valvomolainen ehtinyt tehdä taas investointeja. Tällä kertaa tuli ostettua Nintendo WiiU:n nettikaupasta (Nintendo E-shopista) semmoinen nimihirviö kun Donkey Kong Country: Tropical Freeze. Aikaisemmista Kongeista kirjastosta löytyy: Donkey Kong Country (SNES, Virtual Console), Donkey Kong Country 2: Diddy's Kong Quest (SNES, Virtual Console) ja Donkey Kong Country Returns (Wii). Näistä erityisesti ensimmäinen DKC ja DKCR ovat olleet tasaisen tiuhaan tahtiin luukutuksessa.

Voi mun päiviä...ja taas mentiin!
(donkeykong.nintendo.com)

Donkey Kong-pelisarjahan on täyttä timangia ja retrohtavaan pelaamiseen kallellaan olevalle pelaajalle sitä makeinta mannaa. Tasopomputtelun aloittelijoita vieroksuva vaikeustaso käyrä ja armoton tyylitaju, niin visuaalisella kuin auditiivisella puolellakin, pitävät huolen siitä ettei viidakon kuninkaan ja hänen uskollisen varjonsa (ts. Donkey Kong & Diddy Kong) seurassa käy aika pitkäksi. Tarkasta tämä!

Rahva Raamat-Turnee

BVS-juliste
(movieweb.com)

Joulun jälkeisellä Viron reissulla tuli tavalliseen tapaan poikettua Viru-kauppakeskuksen pääkallopaikassa: Rahva Raamatussa. Sieltä on perinteisesti tarttunut reissujen mittaan mukaan sarjakuvaa, sisustusroipetta ja muuta mukavaa.

Tällä kertaa poimittiin pinkasta seuraavat sarjikset: Injustice: Complete Year One ja Batman: Hush, joista jälkimmäinen vaikuttaa superjännältä ainakin tällä haavaa. Injusticea en ole vielä lukenut mutta peli on tullut pelattua PS3:lla ja se vakuutti. Lisäksi tuli trokattua fight night-tyyppinen Batman V Superman-juliste. Hintaa tuli tungettua noin 43 euron verran. Tänne pitää tulla pian takaisin!

(DC Database Wikia)