Meemi 22 osa 2

Bayonetta-tuplapakkaus on vielä pelaamatta
(reddit.com)

Peli jota suunnittelet pelaavasi

Oi, näitä on niin paljon... Paljon hienoja lättyjä löytyy jokaiselta omistamaltani konsolilta. Osaa on tullut jonkin verran pelattua, osaa ei ollenkaan. Pientä listaa tehdäkseni voisin mainita: Tomb Raider-rebootin, Tomb Raider: Legendsin, GTA V:n PS4:lle, Red Steel 2:sen, Bayonettat 1 ja 2, Devil May Cry 3.5, Deus Ex ja Deus Ex: Human Revolution, Just Cause 2:sen, Resistance 2:sen, Metal Gear Solid 3:sen, Halo 2:sen, Okamin ja Unchartedit 3 ja 4 sekä piljoona muuta. Eli yhden yksittäisen pelin mainitseminen tässä postauksessa on suorastaan sula mahdottomuus!

Toisin kuin monilla pelikerääjillä niin aito tarkoitukseni on myös pelata näitä pelejä jossain välissä, siis ihan oikeasti. Tuntuu vaan että olosuhteet ja arki ovat toista mieltä, plus vanhatkin pelit haluaisivat tulla uudelleen pelatuiksi. Ei muuta kuin sitkeästi sukeltamaan pelimereen!

Meemi 22 Osa 1

Lempiklassikkopelisi

Final Fantasy IV

Eräs sarjan varhaisimpia osia, jossa yhdistyy loistava tarinankerronta vahvoine eläväntuntuisine hahmoineen, loistavat taistelumekaniikat ja ulkoasu joka tukee tätä komeutta. Unohtamatta tietenkään korvia hyväilevää musiikkiscorea, joka on sarjalle ominaisesti aina omaa luokkaansa. Kaikki tämä tarjoaa ajattoman tarinan puitteet pelaajalle nautittavaksi.

Cecil-soturin matkaa ja valaistumista seuraava tarina vie pelaajan pelimaailman ääriin, ja takaisin. Matkalle lähtee mukaan kaikenkarvainen remmi rymyäjiä mm. Tellah-maagi, Edward-bardi/prinssi ja Rydia-summonerneito. Myös hirviöistä tehdään hakkelusta milloin minkäkin tekosyyn varjolla ja pelisarjan Active Time-taistelusysteemi toimii yhtä hienosti kuin aina ennenkin. Vaikka tarina meinaa välillä jäädä junnaamaan hirviögrindin alle niin kun se toimii niin se toimii vietävän hyvin. Juonikäänteet sykähdyttävät ja hahmoihin huomaa kiintyvänsä.

FF IV:n tarina rokkaa!
(finalfantasy.wikia.com)

Olen pelannut sekä pelin alkuperäistä SNES-versiota ja omasta hyllystäni löytyvää DS-versiota, jonka olen tahkonnut melkein maaliviivalle saakka, ja täytyy sanoa että molemmat ovat loistavia. Kummassakin on puolensa, mutta en allekirjoita DS-version niskaan lapattua lokaa, peli on edelleen mitä parhaimmassa kuosissa tässä versiossa. Graafiset erot ovat tietty kiistämättömiä, jolloin DS muistuttaa enemmän FF-sarjan 7, 8 ja 9 pelejä, aina renderoiduituja cutscenejä myöten, ja SNES taas niitä aikaisempia osia. Kai nämä ovat mielipideasioita...Mutta tarinan osalta molemmat ovat täyttä dimangia!

Tämmöistä Tänään...

Tämmöinen muki tuli kylillä vastaan!
(oma kuva)

Kultainen kuuskytluku iskee jälleen! Tämmöinen kehveli mukinmörkö tuli bongattua Kampin Kellopeli-liikkeen ikkunasta. Mukin kannessa koreilee Batman '66-sarjan ikoninen Cesar Romeron tähdittämä Joker-hahmo. Kyseessä on sama pulju, josta tuli aikoinaan ostettua kyseisen sarjan Batman-muki. Tällä kertaa vedin kuitenkin lompakonnyörit tiukemmalle ja päätin jättää mukin ostamatta. Komea klappi yhtä kaikki! Ja tulipahan tempaistua toinenkin hattutemppu! Otin nimittäin myös käyttööni samaan sarjaan kuuluvat Batman- ja Robin-mukit alkuperäisistä pakkauksistaan. Käytettäväksihän ne on tehty, eikä säilöttäväksi!

Meemi 21

XIII saa ulkoasunsa puolesta puhtaat paperit!
(paulthetall)

Peli jossa on parhaat grafiikat/taidesuuntaus

Myönnettäköön se heti kättelyssä: Oma sydämeni sykkii Cel Shade-grafiikan suuntaan. Tämä sarjakuvamaista ulosantia matkiva grafiikka korostaa yksityiskohtia ja maalaa suuremmat alueet laveammalla pensselillä. Paksulla viivalla piirretyt hahmot antavat niille vahvat, karikkatyyrimaiset piirteet. Toisista taas Cel Shade näyttää suttuiselta ja ympäristöt hankalasti hahmotettavilta. No, makunsa kullakin!

Cel Shadea voi tavata puhtaimmillaan mm. Seuraavissa räiskäleissä: Red Steel 2, Viewtiful Joe-sarja, XIII, Okami-sarja, sekä Legend of Zelda: Wind Waker. Omaa (visuaalista)lempparia näiden seasta on mahdoton valita, kaikki näyttävät mageelta! Mikä parasta, jos visuaalinen anti ei miellytä niin monet edellä mainituista ovat myös kehvelin koukuttavia klassikkopläjäytyksiä. Mitäpä pieni ihminen ei taiteen eteen tekisi?

Meemi 20

Jatko-osa joka tuntui pettymykseltä

Oi, näitä on niin paljon...Kerrottakoon johdantona tämmöinen tarina jatko-osista: Vaikka itse peli ei välttämättä olisikaan huono niin siihen kohdistettu hype kertaa odotukset jaettuna markkinoinnilla saattaa helposti johtaa siihen että pelaajan edessä siintää pahuksen kova pettymys. Esimerkkeinä edellisestä käy mm. Prince of Persia: Two Thornes, Batman: Arkham Knight ja Matrix: Path of Neo. Nämä pelit ovat kuitenkin (noh, Path of Neoa lukuunottamatta) varsin hienoja teoksia itsessään, mutta eittämättä myös pettymyksiä kun ottaa huomioon edellisten osien jälkeen jättämän potenttiaalin ja odotukset.

Star Wars: Battlefront ei mennyt jatkiksena ihan nappiin.
(starwars.ea.com)

Ja Sitten Se Pahoin...

#PahoinPettymys tapahtui silloin kun Pandemic Studios päästi irti Star Wars: Battlefront-pelisarjasta. EA:n ja Dicen luoma ReBoot-jatkis nimittäin sekoitti pakkaa liikaa. Komean visuaalisen silmäkarkin alta paljastui yksinkertaistettu ja sisällöltään hyvin rajallinen kokemus. Edellisten osien yksinpeliannille oli annettu töppöstä ja samaan aikaan moninpeli kärsi jatkuvista tasapaino- ja teknisistä ongelmista. Näitä ongelmia ratkoessa on foorumien mukaan luotu läjä uusia. Lukuisat buffaukset ja nerffaukset ovat joko esimerkki siitä että SW:BF:n alkuperäinen pelitasapaino oli julkaisuvaiheessa päin männikköä tai sitten pelaajayhteisö (ynnä pelinkehittäjät) eivät tiedä mitä haluavat siltä. Itse veikkaan sopivassa suhteessa molempia.

Kuin lyödäkseen lisää vettä myllyyn EA iski sarjan faneille luun kurkkuun. Petturinluun virkaa toimitti tällä kertaa 50 euron hintainen Season Pass. Se sisältää juuri ne kartat, kulkuneuvot ja hahmot (ja muutaman puolivillaisen kylkiäisen), joilla oikeasti haluaisit pelata. Ja niistäkin vain osan. Jokainen BF-sarjan fani ymmärtää että näiden karttojen ja hahmojen olisi kuulunut olla ehdoton osa peruspeliä ja oikea BF-kokemusta, eikä lukittuna DLC-panttivangeiksi. Ja mikä pahinta: lähes täysihintaista peliä koskevan kausikortin kartat koskevat (ainakin toistaiseksi) vain moninpeliä. Tämä tarkoittaa sitä että kun pelin serverit suljetaan niin maksamasi sisältö häviää (lisähahmoja ja -aseita lukuunottamatta) taivaan tuuliin. Jos jossain pelissä on siis pettymyksen makua niin se on SW: BF, jossa raha on ajanut hienon pelikokemuksen edelle. Jokainen sarjan fani ymmärtää että paukkuja olisi ollut paljon enempäänkin...

Meemi 19 osa 2

Telltalen Batman antaa tarinalle tilaa.
(polygon.com)

Peli jossa on paras tarina

Vahva tarina on aina mahtava kokemus videopelissä (, vaikka ei pelistä nauttimisen kannalta välttämätön olekkaan). Tarina voi temmata mukaansa sellaisella tenholla että pelaaja voi jopa antaa joitakin pelillisiä puutteita anteeksi tehden näin keskinkertaisesta kikkareesta astetta kiinnostavampaa. Se jos mikä on merkki tarinan voimasta. Nyt onkin aika poimia peli jossa tarina on mitä tenhoavin.

Pakasta nostetaan esiin Batman-peli (, ylläri, ylläri!), nimittäin uusimmasta päästä oleva Batman: The Telltale Series. Episodeissa julkaistu peli sijoittuu Batmanin uran alkuhämärään, jossa määritellään Batmanin liittolais- ja vihollissuhteet, jälleen kerran, uusiksi. Seikkailupelimäisessä muodossa toteutettu peli antaa tilaa ympäristöjen tutkinnalle ja tarinalle kiitettävästi, jolloin pelistä muodostuu melkein pelattava Batman-animeleffa. Kokonaisuus kruunataan kiinnostavalla hahmokaartilla, vinkeillä juonikäänteillä ja perinteistä Bat-mytologiaa ravistelevilla valinnoilla. Se pitänee myös paatuneimmat lepakko-fanit liimautuneitna ruudun eteen, seuraavaa episodia odottaen, sillä mitä tahansa voi tapahtua...Tai ainakin melkein.

GameOn! Quake III Revolution

No nyt on eeppistä esillä! On nimittäin aika kaivaa naftaliinista esille Quake "jumatsuikka" III, kaikkien sinkohippojen äiti & isä. Kyseessä on nopeatempoinen, armoton ja brutaali räiskinnän rymistely. Miljööt vaihtelevat infernaalisista goottilinnoista futuristisiin avaruustasoihin. Asevalikoimaa tähdittää semmoiset jurakauden läjäyttimet kuin raketinheitin, naulapyssy ja plasmakivääri. Pakka hämmentyy entisestään kenttiin jemmatuista pickupeista. Ne tarjoilevat pelaajalle mm. Double Damagea, Quad Damagea ja Mega Healthia. Aikoinaan tuli räimittyä PC-puolella pelin yltiöanteliasta demoa sekä myöhemmin Quake III: Arenan ilmaista opensource-versiota, OpenArenaa.

Tällä kertaa päätin kastaa varpaitani pelin PS2-versioon ja sen kampanjaan, joka tarjoaa löyhän tarinan bottinahistelulle. Erityisen koukuttava oli allekirjoittaneelle Quakessa uusi tuttavuus, Posession-pelitila. Siinä tavoitteena on pitää hallussa yhtä lippua kauemmin kuin muut ja muut toki yrittävät samaan aikaan kähveltää sen lipun. Aivan huikeaa jyrää!

GameOn-klipsini voi katsoa tästä:
https://www.youtube.com/watch?v=aEGB5I6Qqyg